Olisiko pitänyt kirjoittaa Nokian ongelmista? Olisi varmaan

Nokian saama julkisuus on ollut Suomen lehdistössä viime vuosiin saakka liian myötäsukaista, mutta tähän on selvät syynsä, käy ilmi tänään tarkastettavasta väitöskirjasta.

Sen laatija on pitkän linjan taloustoimittaja ja Nokiaa seurannut Carl-Gustav Lindén, joka perustaa tutkimuksensa työnsä lisäksi alan toimijoiden haastatteluihin.

Väitöskirjassa verrataan Nokian Suomessa ja Ericssonin Ruotsissa viime vuosikymmenellä samaa kohtelua eivätkä tulokset ole välttämättä kovin mairittelevia. Kriittisempi julkisuus olisi voinut myös herätellä Nokian johtoa ennen nykyistä kriisiä.

Lindénin mukaan "mediakritiikin puute on Suomessa vakava asia". Varsinkin ennen viime vuosien vaikeuksia Nokian ja Suomen kohtalo samaistettiin pitkälti toisiinsa. Nokian entisen pääjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollillan asema oli vankkumaton. Tässä suomalaiset toimittajat eivät olleet yksin, vaan myös kansainvälinen media suitsutti Ollilaa Nokian nousun vuosina.

– Nokia on hoitanut julkisuuskuvansa äärimmäisen tehokkaasti Suomessa ja myös globaalisti. Nokia oli ja on edelleen mahtava tarina. Kansallisia sankareita tarvitaan ja Nokia on osannut käyttää tätä hyväkseen, Lindén sanoo Taloussanomille.

Suomessa on perinteisesti tukeuduttu pitkälti Nokia-analyytikkojen lausuntoihin ja näillä on periaatteessa samat lähteet käytössään kuin toimittajilla. Ani harva on päässyt kurkistamaan kulissien taakse.

– Näin se on toisaalta Ruotsissakin, Ericsson puhuu ja analyytikot kommentoivat, Lindén toteaa.

Yleensä ottaen ruotsalaistoimittajien ote Ericssonista on ollut kriittisempi kuin suomalaisten, kun ruotsalaisyhtiötä ei ole koettu aivan samanlaiseksi kansalliseksi ikoniksi. Lisäksi Ericssonin vuosituhannen vaihteen ongelmat opettivat nöyryyttä.

Lähteitä
vaikea saada

Vaikka halua kriittiseen kirjoittamiseen olisi ollutkin, ympäröi matkapuhelinjättiä pitkään vaikenemisen kulttuuri, mikä vaikeutti tiedonsaantia. Yhtiön virallinen viestintäpolitiikka on ollut perinteisesti niukkasanaista.

Lindén on haastatellut muun muassa Helsingin Sanomien ja Kauppalehden toimittajia, Nokian viestinnän edustajia sekä analyytikkoja ja tehnyt tekstivertailuja.

Lindénin haastattelemien toimittajien mukaan Nokian sisältä on ollut "vaikea saada kiinni ketään, kun kukaan ei soittanut takaisin". Toisaalta esimerkiksi Apple ei ole juuri sen avoimempi.

– Itse olen soittanut 23:lle Applen viestinnän edustajalle enkä silti ole saanut lausuntoa, Lindén sanoo.

Vaikka toimittajilla on ollut kavereita, jotka ovat olleet Nokiassa töissä, nämäkään eivät ole uskaltaneet puhua. Nyt tilanne on muuttunut ja jälkiviisaita arvostelijoita riittää.

Toisaalta kattavasta tutkimuksesta käy ilmi, ettei Ollila juuri syyllistynyt joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta suoranaisiin vaikutusyrityksiin silloinkaan, kun hänelle olisi ollut siihen tilaisuus. Enemmän on kyse toimittajien omasta käyttäytymisestä.

Pieni särö julkisuuskuvan tuli jo alkuvuodesta 2006, kun toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo sai sakot lievästä veropetoksesta. Tämä kuitenkin unohtui pian, kun matkapuhelinjätti näytti vielä kulkevan voitosta voittoon.

Selvempi muutos tuli vasta keväällä 2010, kun Nokialla työskennelleen Juhani Riskun kirja Nokian ongelmista ilmestyi. Tämän jälkeen kriitikoita on riittänytkin runsaasti ja Nokian arvostelusta on tullut viime aikoina jopa jonkinlainen muoti-ilmiö.

– Nokian silloinen viestintäjohtaja Arja Suominen totesi, että vaikka olisi ollut paljon positiivista kerrottavaa se ei näkynyt missään, Lindén toteaa.

Lindénin väitöskirja ei kuitenkaan käsittele aivan viimeaikaista kehitystä Nokiassa. Hänen mukaansa nyky-Nokian tulevaisuus on "suuri arvoitus".

Carl-Gustav Lindén väittelee lauantaina kello 10 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "National Champions in Combat - Nokia, Ericsson and the Sensemaking of Business News". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorium XII, Unioninkatu 34