Näin Nokiaa hyysätään Suomessa

Nokialla on kosolti hyviä syitä pysyä Suomessa: mistään muusta demokraattisesta länsimaasta yhtiö tuskin saisi näin avokätisesti yhteiskunnan tukea ja apua itselleen sekä yhteistyökumppaneilleen.

Nokia nosti 1990-luvulla Suomea lamasta tehokkaammin kuin mikään muu yhtiö, ja vastineeksi valtio on ollut sille kilttinä.

04:56Osake

Nokia

-0,85 %

4,182

-0,04

Kehitysrahaa virtaa
kännykkä-alalle

Nokia on monena vuonna ollut Tekesin suurin yksittäinen tutkimustuen saaja.

Vielä 1990-luvun alun vaaran vuosina tuotekehitysraha oli tarpeen: sen ansiosta vähävarainen Nokia pysyi monella kännykkäteknologian sektorilla kehityksen kärjessä.

Sittemmin Nokialla olisi ollut hyvin varaa rahoittaa voitontekokoneensa tuotekehityspuoli kokonaan omasta pussista.

Silti esimerkiksi viime vuonna Tekes antoi kännykkävalmistajalle avustuksia ja lainoja yhteensä 9,63 miljoonan euron verran. Myös verkkoyhtiö Nokia Siemens Networks sai runsaat neljä miljoonaa.

Vuosina 2004–2009 matkapuhelinyhtiö Nokian Tekes-tukisumma on vaihdellut 11–14 miljoonassa eurossa.

Nokia saa välillisesti tuotekehitystukea myös muuta kautta.

Tekesin koko 580 miljoonan euron tukipotista hyvin iso osa menee teknologiayhtiöille ja kehityshankkeille, jotka palvelevat kotimaista kännykkäteollisuutta.

Kaavoitusapua
ja koulutusta

Jokaisella toimintapaikkakunnallaan Nokia on saanut tuotantolaitostensa kaavoitus- ja laajennustarpeet toteutumaan varsin kivuttomasti. Usein kunta on tarjonnut auliisti apuaan ja tukeaan hankkeille.

Kunnallisbyrokratia ei ole ollut esteenä, jos yhtiö tai jopa joku sen alihankkijoista on halunnut asettua paikkakunnalle. Eikä ihme, sillä mikä tahansa Suomen kunnista ottaisi minkä tahansa Nokian yksikön alueelleen riemusta kiljuen.

Kaikki tämä on tapahtunut täysin laillisesti, kuntien päättäjien ja valtuustojen hyvän tahdon osoituksena.

Muualla maailmalla Nokia joutuisi tekemään itseään tykö paljon enemmän, ja hankkimaan toimitilansa yhtä pitkän byrokratiaputken kautta kuin muutkin vastaavat yritykset. Suosikkiasemaa tai kotikenttäetua ei olisi, päinvastoin.

Suomalainen atk- ja elektroniikkainsinöörien koulutuskin sai vuosituhannen vaihteessa runsaasti lisää aloituspaikkoja, kun Nokia harmitteli, ettei valmistuneiden määrä mitenkään riitä sen tarpeisiin.

Nyt riittäisi, mutta suomalainen ilmaiseksi koulutettu diplomi-insinööri on palkkatasoltaan jo Nokialle liian kallis ihminen. Halvempia löytyy Kiinasta ja Intiasta.

Verottajakin on suhtautunut ymmärtäväisesti Nokian tänne saamiin ulkomaisiin huippujohtajiin, ja heidän suomalaisista käytännöistä poikkeaviin palkanlisä- ja maksujärjestelyihinsä.

Lainsäätäjätkin
Nokian tukena

Viime vuoden kesästä asti voimassa ollut sähköisen viestinnän tietosuojalaki eli Lex Nokia on yhtiön arvostelijoiden mielestä selkein näyttö kännykkäyhtiön kulissientakaisesta vaikutusvallasta.

Nokian mukaan laki ei ole syntynyt yhtiön toiveiden tai tarpeiden perusteella, mutta yhtiöllä olisi takavuosina ollut käyttöä joustavammille yksityisyyssäännöille.

Vuonna 2005 Nokia epäili kiinalaisen Huawei-yhtiön saaneen haltuunsa nokialaisia tuotesalaisuuksia.

Nokia olisi halunnut penkoa sähköpostipalvelimensa tunnistetietoja, jotta olisi voinut todistaa työntekijänsä välittäneen tietoja kiinalaisille. Silloisella lainsäädännöllä tämä ei kuitenkaan olisi kunnolla onnistunut.

Elinkeinoelämän keskusliitto alkoi tämän jälkeen lobata tietosuojalain uusimisen puolesta, koska muillakin yrityksillä oli samanlaisia tarpeita.

Jossain vaiheessa lainlaatijoille tuli vaikutelma, että uusi laki olisi edellytyksenä Nokian pysymiselle Suomessa. Tätä käsitystä viljelivät muut kuin yhtiön edustajat, joten Nokiaa käytettiin lähinnä vauhdinantopiiskana hankkeen edistämisessä.

Valtio valvoo
Nokian turvallisuutta

Yksi tärkeistä syistä Nokian Suomessa ololle on turvallisuus.

Muissa toimintamaissa yhtiön johtajisto tarvitsee muiden isorikkaiden tapaan jopa henkivartijoita. Suomessa pääjohtajakin voi elää rennommin.

2000-luvun alussa Nokia alkoi saneerata omaa turvallisuusyksikköään, ja vähensi muun muassa kotimaisessa yritysvakoilun valvonnassa työskennellyttä väkeään.

Silloisten työntekijöiden mukaan yksi väitetyistä syistä oli, että yhtiö katsoi saavansa vastedes samat palvelut ilmaiseksi poliisilta.

"Oikeilla" poliiseilla oli sitä paitsi firman turvamiehiä laajemmat ja paremmat toimivaltuudet rikollisten kiinniotossa.

Supo ja keskusrikospoliisi ovat joutuneet monen vuoden ajan käyttämään runsaasti työvoimaa Nokian etujen vahtimiseen, koska yhtiö on ollut yritysvakoilijoille herkullisin kohde ja maali.

Nokia luetaan myös yhteiskunnalle elintärkeiden yritysten joukkoon. Erilaisissa valtion kriisi- ja poikkeustilanneharjoituksissa on komennettu jopa sotilaita suojaamaan yhtiön pääkonttoria "terroristihyökkäyksiltä". 

Missä tahansa muissa maissa toimiessaan Nokia olisi vain yksi globaali suuryritys muiden joukossa, eikä se voisi odottaa erityissuojelua.

Täällä ei muisteta
pahalla

Suomessa Nokian ei myöskään tarvitse pelätä seurauksia, mikäli se lopettaa yksikköjään, siirtää niitä varoittamatta muualle, kyykyttää alihankkijoitaan tai irtisanoo pienten lasten vanhempia.

Esimerkiksi Saksassa Bochumin tehtaan sulkemisesta syntyi valtakunnallinen jättikohu, jonka suututtamat huippupoliitikot heittivät Nokia-puhelimiaan julkisesti roskiin.

Nokiaa vaadittiin myös palauttamaan yhtiön saamat työllistämistuet.

Suomessakin Nokia ja sekä verkkoyhtiö Nokia Siemens Networks ovat lopettaneet viime vuosina satoja työpaikkoja, mutta joukkomielenosoituksia ei ole näkynyt.

Nokia maksoi perheellisille bochumilaisille työntekijöilleen potkuista jopa 70 000–80 000 euron korvauksia. Suomessa yhtiön tarjoamat eropaketit ovat olleet kymmeniä tuhansia euroja pienempiä kuin saksalaiskorvaukset.

Meillä yhtiön saneeraukset on otettu alan arkeen kuuluvina riskeinä, joita poliitikot kommentoivat jopa varovaisemmin kuin Venäjän tapahtumia.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) kertoi ymmärtävänsä Nokian ratkaisuja, kun yhtiö sulki Saksan-tehtaansa ja siirsi tuotannon halvempaan Romaniaan.

– Aivan mahdotonta on valtion hallinnollisilla päätöksillä määrätä, kuka saa lähteä maasta ja kuka ei, Pekkarinen totesi talvella 2008 Keskisuomalainen-lehden haastattelussa.