Suomalaisfirmoille lahjonta on yhä arkea Venäjällä

Valtiotieteiden tohtori, BBA Ilmari Larjavaara on tutkinut idänkaupan nykytapoja. Tulokset ovat toista kuin mitä juhlapuheissa vakuutetaan: monessa tapauksessa Venäjän puolella ei käytännössä voi toimia ilman lahjuksia.

Lahjonta on silti laitonta Venäjällä, kuten käytännössä kaikkialla muuallakin.

Kotimaassa lahjonnasta ei hiiskahdetakaan, vaikka rajan takana toimiessa se olisi liki maan tapa. Ulkokultaisuus vallitsee.

– Se on täysin kaksinaismoralistista. Kun yritysten kanssa puhuu korruptiosta, jotkut sanovat, etteivät käytä sitä lainkaan. Jotkut taas sanovat, että se on välttämätöntä ja että korruptiota on joka paikassa. Korruption määrä vaihtelee toimialoittain, yrityksittäin ja organisaatiotyypeittäin.

Larjavaaran uusimman, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun sarjassa julkaistun tutkimuksen "Vaikutustapojen monimuotoisuus B-to-B.markkinoinnissa Venäjällä - lahjukset osana liiketoimintakulttuuria" mukaan karkeasti kolmannes yritysten välisistä liiketoimista Venäjällä toteutetaan lahjuksilla.

– Lahjukset hoidetaan Venäjän puolella antamalla niiden järjestely venäläisille toimijoille ja yrityksille tai sitten se hoidetaan sellaisin muodoin, jotka eivät ole virallisesti lahjontaa.

Korruptio piiloutuu
syvemmälle

Larjavaaran mukaan karkeimmillaan lahjus on käteistä rahaa kirjekuoressa. Tällaista ei paljon näy enää itänaapurissakaan. Lahjonta on yhä kätkeytyneempää, sillä Venäjälläkin korruption kontrolli ja lahjontaa torjuvat kampanjat ovat vuosi vuodelta voimistuneet.

– Yhä ajankohtaisemmaksi on tullut, että lahjonta saadaan jollain menetelmällä näyttämään lailliselta. Eräs tapa on solmia välittäjä- tai agenttisopimus. Tällöin agentti saa myyjältä komissiopalkkion, että on onnistunut saamaan kaupat, Larjavaara kirjoittaa tutkimuksessaan.

Toinen menetelmä on solmia lahjuksen saajan kanssa sopimus konsultoinnin tai suunnitteluavun ostosta. Virkamiehet puolestaan suosivat menettelyä, jossa annettujen virallisten vaatimusten määrä on ylivoimainen. Jotta yritys pääsisi tästä eteenpäin, virkamies suosittaa vaikkapa sukulaisensa yritystä, joka voi auttaa asiassa maksua vastaan.

Konsulttien ketju
piilottaa lahjonnan

Larjavaaran mukaan yritykset pyrkivät pitämään lahjusten järjestelyn mahdollisimman kaukana itsestään.

– Suomalainen ei sotkeudu asiaan, eikä jää kiinni, vaan venäläiset hoitavat asian keskenään ja tavalla, joka näyttää päällisin puolin lailliselta. Venäjälläkin korruptio painuu yhä näkymättömämmäksi. Konsultointia esimerkiksi ketjutetaan niin, ettei sitä enää pysty jäljittämään, hän sanoo.

Larjevaaran tutkimuksen mukaan korruptoituneimmat toimialat Venäjällä ovat ICT-ala, farmakologia, vakuuttaminen, markkinointi ja mainonta.

Vangin dilemma

Jos kaikki muut kilpailijat toimialalla lahjovat esimerkiksi tarjouskilpailutilanteessa, sopimusta hamuavan suomalaisenkin on vaikea olla menemättä peliin mukaan.

– Tilanne Venäjällä voi olla niin sanottu "vangin dilemma". Järjestelmässä, jossa kaikki käyttävät lahjontaa esimerkiksi tarjouskilpailussa, et voi olla ensimmäinen, joka aloittaa puhtaan menettelyn. Tämä tarkoittaisi sitä, että olet heti ulkona kilpailusta.

Esimerkiksi Transparency Internationalin "Integrity Pact" (Rehellisyyssopimus) yrittää tarttua tähän ongelmaan. Sopimus on suunniteltu estämään korruptiota julkisissa hankinnoissa. Siinä kaikki tarjouskilpailun osapuolet sopivat yhdessä, ettei kukaan lahjo.

Korruption eri ilmenemismuotoja tutkiva rikosoikeuden tohtorikoulutettava Johanna Peurala Poliisiammattikorkeakoulusta kertoo, että OECD on Suomea koskevassa maaraportissaan ollut huolestunut siitä, että kaikki suomalaiset pk-yritykset eivät ymmärrä, että Suomen lain mukaan on kiellettyä lahjoa myös ulkomailla sijaitsevia yrityksiä, konsultteja tai ulkomaalaisia virkamiehiä.

– Ei välttämättä ymmärretä tai sitten ei edes haluta ymmärtää, että syyllistytään virkamiehen lahjontaan, vaikka maksetaan tahallisesti lahjuksia ulkomaalaisten välikäsien kautta ulkomaalaisille virkamiehille, Peurala sanoo.

Peuralan mukaan Suomessa on tullut ilmi vain kourallinen epäiltyjä ulkomaalaisen virkamiehen lahjontatapauksia.

– Ei tiedetä, edustavatko tapaukset jäävuoren huippua vai onko tällainen lahjonta suomalaisten yritysten toimesta vain äärimmäisen harvinaista. Lahjonta on kumpiakin osapuolia hyödyttävä teko ja täten kaikilla sen osapuolilla on intressi pitää se salassa. 

Peurala muistuttaa, että välikäsien käyttö ulkomaankaupassa on aivan normaalia toimintaa, eikä siinä sinänsä ole mitään rikollista. Ongelma on se, että välikäsien avulla suomalainen yritys voi myös lahjoa vaikkapa ulkomaalaisia virkamiehiä.

– Välikäsiä käyttäen on mahdollista, että suomalainen yritys voi esimerkiksi todeta, että se ei tiennyt lahjonnasta, vaikka todellisuudessa tiesikin. On kuitenkin vaikea saada näyttöä sille, tiesikö yritys todellisuudessa lahjovansa, vai lahjoiko välikäsi omasta aloitteestaan.

Esimerkiksi taannoisten Patrian lahjusselvittelyiden yhteydessä on epäilty, että lahjontaa olisi tehty välikäsien eli konsulttien avulla.