Tämän takia Burger King ei tule Suomeen

Syyt ovat suunnilleen samat, miksi pienten ketjujen, kuten Snackyn tai Sibyllan on vaikea kasvaa maanlaajuiseksi markkinoilla, joita hallitsee jo seitsemän yritystä. (Katso taulukot jutun lopussa.)

Parhaat palat on jo viety eikä auta vaikka kansainvälisillä ketjuilla olisi netissä tuhansia faneja.

Burger Kingin lisäksi Hooters, Hard Rock Cafe eikä T.G.I. Friday’skään ole tullut, vaikka kaikista niistä on huhuttu ja tehty uutisiakin.

Taloussanomien haastattelema ravintola-alan arviointiin, konsultoitiin ja yrityskauppojen järjestelyyn erikoistuneen Actival Oy:n toimitusjohtaja Ari Larnemaa luettelee kahdeksan syytä, miksi kansainväliset jätit eivät tule Suomeen.

1. Omat yritykset tulla markkinoille ovat jo kerran epäonnistuneet.

– Esimerkiksi Burger King oli täällä jo 1980-luvun alussa ja totesi, ettei tästä tule mitään.

Burger Kingillä oli todellakin yksi ravintola Helsingin Kaisaniemenkadulla ja toinen Tampereen Keskustorilla. Jälkimmäisestä tuli sittemmin Suomen ensimmäinen McDonald’s.

Suomessa on vain
yksi kaupunki

2. Heti pitäisi olla monessa kaupungissa ja mieluummin isossa kaupungissa.

– Jos tuollainen ketju tulee johonkin maahan, se lähtee yleensä siitä, ettei se tule vain yhteen kaupunkiin tai edes kahteen tai kolmeen. Pisteitä pitäisi saada auki useampia, Larnemaa sanoo ja huomauttaa, että Suomessa on vain yksi Stadi.

Keski-Euroopasta löytyy samankokoisia kaupunkeja vaikka kuinka paljon. Itä-Eurooppakin on ketjuille houkuttelevampi kuin Suomi.

Mäkkärikään
ei ole pärjännyt

3. McDonald’sin esimerkki pelottaa muita.

– Lienevät tietoisia Mäkkärin menestyksestä Suomessa todeten, ettei se ole ollut kaksinen, Larnemaa sanoo.

Suomen toimintaa pyörittävän yhtiön tulos oli viime vuonna ”vain” 0,2 miljoonaa tappiollinen. Hyvänä vuonna 2008 tuli voittoa 1,1 miljoonaa mutta sitä edeltäneitä vuosina Suomen McDonald’s haukkasi 2,2 miljoonan ja 5,7 miljoonan euron tappiot.

4. Markkina on tiukka johtuen suomalaisista erityispiirteistä.

– Hese ja Mäkkäri ovat suuret tekijät, joilla on isot markkinaosuudet. Niiden lisäksi samalla kupilla on hurja joukko pieniä. Niistä taas suuri osa on ulkomaalaisomisteisia paikkoja, jotka myyvät polkuhinnoin, Larnemaa muistuttaa.

Hänen mukaansa seitsemän suuren ketjun kasvu viime vuonna 50 toimipaikalla oli pientä siihen verrattuna, mitä tapahtui etnisten kentässä.

– Meilläkin on jono oven takana kysymässä, mihin voisi perustaa kebap-pizzerian.

Miksi maksaa
siitä mitä itse osaa?

5. Yrittäjien löytäminen franchising-ketjuun ei ole helppoa.

– Esimerkiksi Burger King tarvitsee valmistuskeittiön, standardit ovat erittäin tiukat ja perustaminen maksaa messinkiä. Vuokrat ovat Helsingissä pilvissä ja lisäksi tulee frankkarimaksu – ehkä 4–6 prosenttia. Silloin pitää myydä tosi paljon, Larnemaa luettelee karuja realiteetteja.

6. Irti ketjuista onkin monen varteenotettavan yrittäjän suunta.

– Ketjusuhteita pyritään pikemmin purkamaan. Miksi maksaa viisi prosenttia ulkomaille, jos homman osaa tehdä itsekin.

Siinä on Larnemaan mukaan syy esimerkiksi siihen, miksi Wienerwald-ketjua ei enää sen lähdön jälkeen näkynyt Suomessa. Isot toimijat, kuten osuuskaupat, kehittävät omia brändejään.

Parhaat paikat
on jo vallattu

7. Ei ole tilaa sanan varsinaisessa merkityksessä eli parhaat kadunkulmat on jo miehitetty aivan kuin Monopoli-pelissä.

– Uusperustanta ei ole ongelmatonta, koska hyviä ja sopivia tiloja ei välttämättä ole tarjolla. Ketjun kokoaminen kestää silloin jumalattoman kauan. Nopean tulon mahdollistaisi esimerkiksi Hesen tai Mäkkärin ostaminen. Kaupassa tulisi paljon sälää, mutta samalla tulisi yhdessä yössä paljon liikevaihtoa, Larnemaa laskelmoi.

8. Kulttuurierot ovat huimat. Suomi on sittenkin kummallinen euromaa.

– Vain jossain Albaniassa ihmiset käyvät yhtä vähän ulkona.

Snacky yrittää
Espoosta Helsinkiin

Aina on joku, joka yrittää. Suomalaissyntyinen Snacky-hampurilaisketju on pyrkinyt jo pitkään Helsinkiin, muttei ole päässyt Espoon Niittykumpua lähemmäksi. Yrittäjä Jukka Nieminen on tavoitellut muun muassa kaupungin omistamia nakkikioskeja.

Kaupunki kuitenkin jatkoi viime kesänä niiden vuokraa-aikaa nykyisten yrittäjien kanssa vuoden 2011 loppuun, koska kioskit siirretään kaupungin hallinnossa osastolta toiselle tulevassa vuodenvaihteessa.

– Grillit ovat hyvillä paikoilla, mutta ne ovat liian pieniä, niissä ei ole roskatiloja, kylmähuoneita ja pakastehuoneita. Lisäksi parilat ja rasvakeittimet ovat aivan liian pieniä ja epäkäytännöllisiä, Nieminen sanoo ja kertoo käyneenssä mittailemassa niiden paikkoja. Hän haluaisi niihin pienet sisätilat.

– Eihän tämä palvele ketään, jos ihminen saa tässä tuiskussa seistä ulkona sekä taksijonossa että nakkikioskilla.

Osa kioskeista
harmaalla alueella

Nieminen sanoo olevansa valmis itse investoimaan laajennettuihin kioskeihin, jos kaupunki vain antaa luvan. Yhden kioskin perustaminen kaikki laitteineen maksaa 305 000 euroa.

– Pinnat vaikka rapataan kaupunkikuvaan sopivaksi, hän lupaa.

Niemisen ideana on pitää kioskit auki 24/7. Hän uumoilee osan nykyisiä kioskeja ajautuneen harmaan talouden pariin.

– Miksi kaikilla kioskeilla ei käy pankkikortti? Kuka on todellinen kioskin pitäjä, tietääkö kaupunki aina?

Näitä hän kyselee muun muassa siksi, että Snackyn suosikkiasiakkaita ovat poliisit ja suosituin hampurilainen Poliisi.