Tutkijat: Nelipäiväinen työviikko riittäisi

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen ja pääjohtaja Harri Vainio halusivat ravistella ja herätellä keskustelua työurien jatkamisesta. Uudenlaista ajattelua vaatineessa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (17.1.) he esittivät muun muassa siirtymistä nelipäiväiseen työviikkoon, jos se nostaisi suomalaisten keskimääräisen eläkkeellejäämisiän nykyisestä 58 vuodesta 65 vuoteen.

Jos lyhennetty työviikko saisi suomalaiset jatkamaan pidempään työelämässä, se olisi Ahosen mukaan sekä taloudellisesti kannattava että tuottaisi hyvää oloa, mikä on vielä suurempi voitto. Toisaalta hän uskoo, että monet muut tavat lisätä työelämän väljyyttä ja huokoisuutta ovat toki realistisemmat.

– Nelipäiväinen työviikko on toki äärimmäinen vaihtoehto, Ahonen sanoo heti käsittelyssä. 

Esitys ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta. Kirjoituksen jälkeen Ahonen sai purkaa pari tuntia kansalaisilta ja asiantuntijoilta tullutta palautetta.

Ahosen ja Vainion kirjoituksen tavoitteena oli antaa ajateltavaa Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan työryhmälle, joka pohtii eläkejärjestelmän kehittämistä, ja EK:n johtajan Jukka Ahtelan työryhmälle joka pohtii työelämän kehittämistä. Niiden määräaika umpeutuu kuluvan kuun lopussa.

Tehokkuusajattelu
tiensä päässä

Tehokkuusajattelu, jossa jokaisesta työtunnista otetaan kaikki irti, on tullut tiensä päähän. Siinä on jotain todella pahasti vialla. Kun työn joustavuus on tähän asti käsitetty vain työntekijän aseman kiristämiseksi, Ahonen kehottaa kääntämään sen niin, ettei ihmisen tuottavuutta mitata kvartaalilla vaan koko työuralla.

Häntä ja Vainiota huolestuttaa se, että joka vuosi menetetään puoli miljoonaa työvuotta siksi, että työelämästä lähdetään ennen virallista eläkeikää. Tästä syystä jää syntymättä 21 miljardin arvosta palkkatuloja, veroja jne.

– Miten ihmiset voisivat työskennellä mukavissa olosuhteissa sen sijaan, että he heti 50 vuotta täytettyään alkavat miettiä, miten päästä eläkkeelle.

Siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon ja todelliseen 65 vuoden eläköitymisikään taloudelliset hyödyt ja haitat menisivät tasan, mutta ihmisillä olisi Ahosen mukaan parempi olla. Hän alleviivaa, että ehdotus on teoreettinen ja se on otettu liiankin kirjaimellisesti.

Samanlainen radikaali esimerkki voisi olla päivittäinen siesta.
Käytännössä monet esimerkit ovat kuitenkin menneet vastakkaiseen suuntaan ja työelämän joustot ovat toimineet työntekijää vastaan.

Vielä julkaisemattoman Työ ja terveys 2009 -tutkimuksen mukaan liki puolet työntekijöistä joutuu joustamaan esimiehien tai työtehtävien vaatimuksesta. Vain kolmanneksella on mahdollisuus vaikuttaa itse omiin työaikoihinsa.