Kirjaudu ▼
 

Sinäkin voit olla diktaattorin asiakas

EPA/SHABBIR HUSSAIN IMAM
Sinäkin voit olla diktaattorin asiakas
Mistä t-paitasi puuvilla tulee? Sen tietää vain harvoin se yritys, joka sinulle paitasi myi. On todennäköistä, että jossakin vaatteessasi on käytetty esimerkiksi diktatuurissa lapsityövoimalla tuotettua puuvillaa. Tuore kirja valottaa puuvillan tuotannon karuja puolia.
Katja Okkonen
16.10.2011 07:05
40

Lasten pakkotyötä diktatuurissa, Araljärven kuivuminen, kemikaalien aiheuttamat sairastumiset ja kuolemat. Näitä ja monia muita taakkoja kannamme – usein tietämättämme – ostaessamme t-paidan tai jonkin muun puuvillavaatteen. Tämä käy ilmi ruotsalaisen toimittajan Gunilla Anderin juuri suomeksi julkaistussa kirjassa Puuvillan likainen tarina.

Puuvillan viljelyä piinasivat jo satoja vuosia sitten eettisesti kestämättömät käytännöt, sillä Afrikasta rahdattuja orjia käytettiin Amerikassa erityisesti puuvillaviljelmillä.

Puuvilla on nykyisin yli sadan miljoonan ihmisen pääasiallinen tulonlähde, ja viljely on tänäkin päivänä monin paikoin rinnastettavissa orjuuteen, Anderin kirjasta selviää.

Lapsityövoimaa
diktatuurissa

Puuvillan suurimpiin viejiin kuuluu entinen neuvostotasavalta Uzbekistan, jota hallitsee kovakouraisesti diktaattori Islam Karimov. Muuten otollisesta, mutta liian kuivasta alueesta alettiin neuvostoaikana työstää puuvillan tuotantoon sopivaa kääntämällä jokien virtausta ja luomalla siten keinokastelua.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Uzbekistania hallinnut Karimov on pitänyt puuvillasadon korjaamista kansalaisvelvoitteena, ja työhön käytetään lapsia. He tienaavat raskaasta työstä enimmillään reilusti alle euron päivässä, ja tästä vielä vähennetään ateriakulut. Vientituloista voiton käärivät Anderin mukaan Karimov ja hänen lähipiirinsä.

– Ruotsalaisena vaatteenostajana olen siis silloin tällöin väistämättä Karimovin asiakas, Ander kirjoittaa.

Aasian isot vaateteollisuusmaat ovat Uzbekistanin puuvillan uskollisia ostajia. Uzbekistanilainen ihmisoikeusaktivisti Suhrob Ismailov sanoo kirjassa, että ilman lapsia hallinto ei saisi poimittua puuvillaa yhtä halvalla ja menettäisi vientitulonsa ja katteensa.

Vuonna 2007 isot kauppaketjut Wal-Mart, Tesco ja Marks & Spencer alkoivat boikotoida uzbekkipuuvillaa lapsityövoiman käytön takia, minkä vuoksi Uzbekistan kielsi lapsityövoiman käytön Anderin mukaan noin viikoksi.

USA:n puuvillatuet
”nykyajan orjuutta”

Puuvillaa viljellään noin kymmenessä Länsi-Afrikan maassa niin paljon, että ne ovat yhteenlaskettuna neljänneksi suurin puuvillan viejä maailmassa.

Maat ovat kuitenkin joutuneet toteamaan, että maailmankaupan säännöt eivät ole samoja kaikille. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat edellyttäneet luottojensa ehdoksi sitä, että maat purkavat säännöstelyn eivätkä anna tukiaisia viljelijöilleen.

Samaan aikaan maailman suurin puuvillanviejä Yhdysvallat tukee puuvillanviljelijöitään miljardeilla dollareilla vuosittain. Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa on käyty vuosikymmenen ajan vääntöä tästä ristiriidasta, mitä Ander kuvaa kirjassaan seikkaperäisesti.

Yhdysvaltojen tukipolitiikka on saanut vuosien saatossa aikaan muun muassa ylituotantopiikkejä, mikä on entisestään painanut puuvillan hintaa alas ja lisännyt kehitysmaiden viljelijöiden ahdinkoa. Vuosina 1996–2001 puuvillatuet kuusitoistakertaistuivat. Rikkaiden maiden protektionismi pitää siis puuvillan hinnat alhaisina, ja afrikkalaisviljelijät ovatkin kuvanneet tilannetta nykyajan orjuudeksi.

Euroopan unioni ei ole Anderin mukaan Yhdysvaltoja puhtoisempi pyrkimyksissään suojata maatalouttaan.

Neljää Afrikan maata eli Beniniä, Burkina Fasoa, Malia ja Tsadia edustava Cotton 4 -ryhmä on pyrkinyt saamaan aikaan reiluja pelisääntöjä puuvillantuotantoon. Yhdysvallat on kuitenkin onnistunut kiertämään WTO:n tuomiot niin, että kotimaisen puuvillan viljelyn tukeminen on saanut aina vain jatkua.

Näin siitä huolimatta, että moni on Yhdysvaltojen etelävaltioissakin siirtynyt viljelemään puuvillaa tuottoisampia soijaa ja maissia. Sen sijaan Afrikan valtioissa puuvilla saattaa olla maaseudun köyhille ainoa mahdollisuus ansaita edes jotain. Piskuisten tilojen on kuitenkin vaikea kilpailla diktaattori Karimovin koneistoa ja Yhdysvaltojen tuettuja suurtilallisia vastaan.

Kolme miljoonaa
myrkytystä vuodessa

Oma lukunsa puuvillantuotannossa ovat ympäristöongelmat. Puuvilla vaatii valtavasti vettä, ja sen viljelyssä käytetään hurjasti myös torjunta-aineita. Puuvillan viljely haukkaa 2,5 prosenttia maailman peltoalasta, mutta peräti 11 prosenttia torjunta-aineista.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Viljelyssä käytetyistä torjunta-aineista saa myrkytyksen kolme miljoonaa ihmistä vuodessa ja 40 000 kuolee. Monet länsimaissa kielletyt aineet ovat löytäneet uusia markkinoita kehitysmaista.

Puuvilla liittyy myös Araljärven ekokatastrofiin. Uzbekistan sijaitsee kuihtuvan Araljärven liepeillä, ja nykyisin entistä järvenpohjaa peittävät suola ja kemikaalijäämät. Järven kohtalon sinetöi se, että Stalin päätti luopua viljelykierrosta ja lopulta tuotettiin vain puuvillaa, mikä köyhdytti maat ja teki niistä haavoittuvia. Aavikon kemiallinen pöly sairastuttaa alueelle jääneitä ihmisiä ja eläimiä.

Miljoonilla uzbekeilla ei myöskään ole juoksevaa vettä, koska sitä lotrataan puuvillalle, Ander huomauttaa.

Kauppaketjut alkoivat
boikotoida uzbekkipuuvillaa

Muutama iso kauppaketju heräsi uzbekkipuuvillan boikottiin neljä vuotta sitten. Sen takaaminen, ettei Uzbekistanista peräisin olevaa puuvillaa päädy kankaisiin, on osoittautunut vaikeaksi. Environmental Justice Foundationin mukaan kauppaketjut ovat kuitenkin onnistuneet painostamaan hallintoa paremmin kuin EU ja Yhdysvallat, jotka ovat muun muassa lakkauttaneet aiempia Uzbekistaniin kohdistuneita sanktioitaan.

Onko mitään toivoa paremmasta? Anderin mukaan puuvillan viljely tuskin loppuu, mutta sitä ei voi pitkään jatkaa entiseen malliin käyttämällä vettä ja torjunta-aineita aivan liikaa. Lähinnä Länsi-Afrikassa puuvillan viljely voisi olla hänen mielestään järkevää. Siellä ei tarvita keinokastelua ja maanviljelijöillä on vähän muita tapoja ansaita rahaa.

Länsi-Afrikalle antavat toivoa erilaiset ekologiset tai reilun kaupan sertifioinnit, joiden avulla puuvillasta voi saada parempaa tuottoa.

Yritysten yhteiskuntavastuu on yhä tärkeämpi imagotekijä. Esimerkiksi ruotsalainen vaateketju H&M pyrkii siihen, että sen vaatteiden kaiken puuvillan pitää olla peräisin kestävistä lähteistä vuonna 2020.

Selluloosasta
korvike puuvillalle?

Viime vuonna puuvillan hinta alkoi nousta ryminällä, ja lehdissä julistettiin jo halpojen vaatteiden loppua. Viime lokakuussa hinta nousi korkeimmilleen 140 vuoteen.

Nykyisin yli 55 prosenttia tekstiileistä valmistetaan öljystä ja 35 prosenttia puuvillasta.

Puuvillan korvikkeita on jo alettu etsiä kuumeisesti, ja esimerkiksi metsäyhtiöt näkevät uusia markkinoita selluloosapohjaisissa kankaissa, kuten viskoosissa, modaalissa ja lyocellissa. Niiden ominaisuudet saadaan muistuttamaan yhä enemmän puuvillaa.

Me tuskin voimme jatkaa vaatteiden kulutusta entiseen malliin, Ander kirjoittaa. Vaatteita on käytettävä entistä pidempään, ja kestävyydestä onkin alettu entistä enemmän puhua. Vaatteita on alettu tehdä muun muassa kierrätysmateriaaleista ja hampusta, joka tarvitsee vain vähän lannoitteita ja torjunta-aineita.

Keskusteluissa on ollut esillä myös se, että loppuun käytetyistä tekstiileistä voisi saada pantin.

Lähde: Gunilla Ander: Puuvillan likainen tarina. (Like, 2011).

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (40)

Sivut: 1 2 3 4
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Näin on.
ei vaaleilla saada demokratiaa.
Se on nähty Suomessa.
KREIKA VELAT JATKUVAT.
Nimetön 16.10.2011 7:11

Anonyymi
Me tuskin voimme jatkaa vaatteiden kulutusta entiseen malliin,

ei oo varaa käydä vaateostoksilla
en ymmärrä. mistä tässä puhutaan?
Nimetön 16.10.2011 7:12

Anonyymi
Stalin päätti luopua viljelykierrosta ja lopulta tuotettiin vain puuvillaa

Nyt voisi tuottaakinpuuvillaa.
Nimetön 16.10.2011 7:13

Anonyymi
Monet länsimaissa kielletyt aineet ovat löytäneet uusia markkinoita kehitysmaista.

Sinnehän suomalaiset yritykset ovat menneet
kuten VR:n ohjelmontiyritykset uudesta lippujärjestelmästä.
Nimetön 16.10.2011 7:14

Anonyymi
Näin on.
ei vaaleilla saada demokratiaa.
Se on nähty Suomessa.
KREIKA VELAT JATKUVAT.



Sorry nyt, kreikkalaiset paljasti vedätyksen kun ranska ei halua maksaa velkojaan taaskaan kerran ja otti saksan mukaan vedätykseen.
Sinä elätät ranskaa et kreikkaa.
Ihmetys 16.10.2011 7:19

Anonyymi
Puuvilla on yksi ongelma.

Erilaiset muovit vaatteiden raaka-aineina ovat paljon pahempi ongelma. Miksi jälleen se ohitetaan noin kevyesti?

Kirjaa sopii referoida, mutta todellisia ongelmia ei pidä salata!

Media pitää silikonipuskureita ongelmana, mutta ei kerro muovivaatteiden aiheuttamista... Hävettävässä alennustilassa makaava tiedonvälitys länsimaisessa muka-demokratiassa.
muovinen huominen 16.10.2011 7:40

Anonyymi
Ranskalainen guggi teettää luksus tuotteitaan kiinassa 14 tuntia yhtäjaksoisesti ilman WC takuoa, siellä on raskaana olevia naisia myös työssä.



Länsimaat näitä hikipajoja ja riistoa kylvää uus orjuudella velaksi.
Saastuttaen maat ja vesistön.
Onneksi tämä yksipuolinen rahansiirto tuli tiensä päähän.
impperialistinen dem 16.10.2011 7:50

Anonyymi
Täytyykin alkaa käyttämään nahkaa ja turkiksia. Se näyttää säästävän luontoa ja on eettisesti parempi vaihtoehto. Lisäksi raaka-aineilla on kotimaista tuotantoa, vaikkaki tuleehan sekin JJ-diktatuurista.
proot 16.10.2011 8:14

Anonyymi
Halpaa ja huonoa t-paitaa tuotetaan niin älyttämät määrät, että siitä riittää kaatopaikkoille ja lumpun kerääjille raaka-ainetta yllin kyllin.

Yksi pesu ja se ei enää ole pidettävä, on venynyt mihin suuntaan millonkin.

Minä maksaisin hyvästä puuvillasta ja kuosinsa pitävästä t-paidasta 20-35 euroa, mutta niitähän ei enää saa mistään.

Kiitos halpatuonti maat Kiina ja Intia. Siis t-paitojen kulutus nollassa.

Vielä kun löytyis muita paitatuotteita hyvälaatuisesta raaka-aineesta ja
jotka ei olis tehty tuolla itäisissä kaukomaissa niin voisi ostaa edes turvallisia hyviä luotettavia tuotteita ja jopa pitää niitä.
köyhän ei oo vara os 16.10.2011 8:47

Anonyymi
minä olen hihhuleitten pahin painajainen.
saatana 16.10.2011 8:50
Sivut: 1 2 3 4
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä