Näinkö EU tappaa itse omat tehtaansa?
Euroopan unionin toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi lisäävät yritysten kustannuksia, ja erityisesti raskas teollisuus voi suunnata muualle. Joidenkin arvioiden mukaan päästökauppa ei rajoita päästöjä, mutta uhkaa talouskasvua.
Arvostettu saksalaislehti Der Spiegel kritisoi päästökauppajärjestelmää ristiriitaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Lehden mukaan huonosti valvottu järjestelmä mahdollistaa päästöoikeuksien hinnoilla keinottelun, mikä aiheuttaa vaikeuksia päästöluvista riippuvaisille yrityksille.
Päästökaupasta Suomessa vastaavassa työ- ja elinkeinoministeriössä myönnetään, että edelläkävijän asema päästöjen rajoittamisessa voi kääntyä EU-maita vastaan.
– Päästökauppa kannustaa päästöjen vähentämiseen, koska se aiheuttavaa yrityksille kustannuksia. Jos kaikella energiaintensiivisellä teollisuudella olisi samat rajoitukset ympäri maailmaa, järjestelmä olisi tehokas, hallitusneuvos Päivi Janka sanoo.
– Päästökaupan valuvika on, että se on vain EU:n päästökauppaa. Se vaikuttaa samoin kuin muut ilmastopolitiikan ohjauskeinot. Jos muilla ei ole vastaavaa kustannusrasitetta, investoinnit voivat ohjautua kiihtyvässä määrin EU:n ulkopuolelle.
Kaikki teollisuus
ei voi paeta
Der Spiegel ei näe laajassa juttupaketissaan merkkejä siitä, että päästökauppajärjestelmä leviäisi globaaliksi ainakaan lähitulevaisuudessa.
Jos muu maailma ei seuraa esimerkkiä, eurooppalaiset yritykset voivat joutua kilpailijoitaan epäedullisempaan asemaan. Vanhalla mantereella vaivalla säästetyt hiilitonnit kulutetaan siellä, missä sääntöjä ei ole eikä päästöistä laskuteta.
– Syynä siihen, että teollisuus saa edelleen osan päästöoikeuksista ilmaiseksi, on juuri hiilivuotokysymys: paljon päästöjä tuottava teollisuus voi siirtyä kaukomaille, missä on paljon energiavaroja eikä vastaavia rajoitteita, hallitusneuvos Päivi Janka sanoo.
Ministeriössä ilmiötä ei silti pidetä niin uhkaavana, että päästökaupasta kannattaisi luopua.
Jankan mukaan kaikki teollisuus ei voi paeta Euroopasta, sillä esimerkiksi sähkö ja kaukolämpö täytyy tuottaa paikallisesti. Euroopassa tehdään myös paljon erikoistuneita tuotteita, joiden valmistusta ei voi pikaisesti siirtää muualle.
Päästöjen rajoittamisesta aiheutuvat kustannukset ovat vain yksi monista tekijöistä, jotka tuotannon sijoittamisessa täytyy huomioida.
– On vaikea sanoa, mitkä eri tekijät vaikuttavat yksittäisiin investointipäätöksiin. Tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia, ja asiaa on hankala tutkia lyhyellä aikavälillä, Janka sanoo.
Kauppaa käymällä
päästövähennyksiä halvalla
Hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta, ja päästöjä halutaan pienentää. Kun rajallisille päästöoikeuksille muodostuu hinta, yhtiöiden kannattaa käyttää niitä säästäen.
Tekemällä päästöoikeuksista kauppatavaraa EU pyrkii suuntaamaan vähennykset sinne, missä niistä aiheutuu vähiten kustannuksia.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Päästökaupan alusta vuodesta 2005 lähtien päästöoikeudet on jaettu EU-maiden teollisuudelle suureksi osaksi ilmaiseksi. Yritykset voivat käydä kauppaa päästöoikeuksilla samaan tapaan kuin muillakin hyödykkeillä. Jos yhtiö ei tarvitse kokonaan sille myönnettyä määrää, se voi myydä osan siitä tarvitseville.
Vuonna 2013 huutokauppa muuttuu pääasialliseksi tavaksi jakaa päästöoikeuksia. Alkuun huutokaupalla jaetaan arviolta 60–70 prosenttia oikeuksista, ja osuus kasvaa vuosi vuodelta.
Maksuttomat päästöoikeudet jaetaan yrityksille niiden tuotannon ympäristöystävällisyyden mukaan. Eniten muutos vaikuttaa sähköyhtiöihin, joiden täytyy vuodesta 2013 lähtien maksaa kaikista päästöoikeuksistaan.
Päästökaupan yksikkö on nimeltään päästöoikeus, ja se vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia. Päästöoikeuden arvo on nyt viidentoista euron tienoilla, mutta hinta vaihtelee markkinoilla.
EU-alueen teollisuus saa vuonna 2013 tuottaa yhteensä kaksi miljardia tonnia hiilidioksidia. Siitä eteenpäin määrää vähennetään joka vuosi vajaat kaksi prosenttia.
Järjestelmä
ei tue kasvua
Laajentumista suunnittelevat yhtiöt saavat maksutta lisää päästöoikeuksia vain, jos ne kasvattavat yksittäisen laitoksen tuotantokapasiteettia vähintään 10 prosenttia. Maltillisemmin laajentavat joutuvat pärjäämään vanhoilla päästöoikeuksillaan.
Yhtiöt voivat toki ostaa lisää päästölupia, kun eivät niitä ilmaiseksi saa. Päästökaupan arvostelijoiden mukaan käytäntö voi siitä huolimatta kallistaa päätöksentekoa investoinneista luopumisen puolelle ja hidastaa EU-alueen talouden kehitystä.
Sääntö huolestuttaa yrityksiä, mutta ministeriössä kymmenen prosentin rajaa pidetään kohtuullisena.
Elinkeinoelämän keskusliitto on myös huolissaan päästökaupan kielteisistä vaikutuksista.
– En usko, että sääntö täysin lamaannuttaisi yritysten investointeja, mutta hidastava vaikutus sillä varmasti on, asiantuntija Kati Ruohomäki sanoo.
– Päästökauppa on voimakas ohjauskeino, ja se aiheuttaa EU:n teollisuudelle merkittävää haittaa verrattuna unionin ulkopuolisiin toimijoihin. Kansainvälisissä neuvotteluissa ei ole edetty, ja se näyttää jäävän pysyväksi olotilaksi. Kiina ja Yhdysvallat menevät omalla tyylillään eteenpäin.
Lisää Aiheesta
