Ekotalo maksaa itsensä takaisin

Kestävää kehitystä tavoittelevien globaalien suuryritysten mielestä talojen energiatehokkuuteen satsaaminen olisi yksi nopeimpia ja kustannustehokkaimpia tapoja torjua ilmastonmuutosta.

Energiatehokkuuden tulevaisuutta Suomessa tutkineen Gaia-yhtiön tuoreen Sitra-selvityksen mukaan rakentamisen toimiala on maailman suurin luonnonvarojen käyttäjä.

Suomessa rakennuksissa kulutetaan 40 prosenttia kaikesta energiasta.

Ruotsissa ympäristöaktivistit ovat jo rakentaneet mallitaloja, jotka keräävät energiaa niin paljon, että siitä riittää jaettavaksi sähköä jo muillekin.

–  52 prosenttia rakennuksista voisi tulevaisuudessa olla energiaomavaraisia, Elinkeinoelämän ympäristöjärjestö WBCDS:n pääjohtaja Björn Stigson sanoo.

Taikasanana
kokonaisvaltaisuus

Björn Stigson vieraili Helsingissä tiistaina ja keskiviikkona. Hänen mukaansa talojen energiataloutta ei valitettavasti saada kuntoon millään yksittäisellä taikatempulla.

– Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistä asiaan.

Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa Stigsonin mukaan muun muassa energiatehokkuutta ymmärtävän työvoiman koulutusta, uusia kansallisia rakennusmääräyksiä, erilaisia energia-avustuksia ja monien uusien standardien ja mittarien käyttöönottoa.

–  Tällöin on tärkeää ymmärtää, että tehokkuushyödyistä  täytyy olla etua kaikille osapuolille.

Tehokkuushyödyt näkyvät ajan myötä esimerkiksi rakennusten arvon kasvuna ja käyttökustannusten pienenemisenä.

WBCSD (World Business Council for Sustainable Development) julkisti huhtikuussa 2009 raportin, jossa se asetti tavoitteekseen laskea asuntojen, toimistojen ja liikerakennusten energiankulutusta 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

WBCDS on
mahtavien klubi

WBCDS on 200 globaalin suuryhtiön verkosto, jonka jäsenet  julistavat haluavansa rakentaa liiketoimintaansa ns. kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

Jäsenten lähtökohtana on se oivallus, että yritykset eivät voi kukoistaa yhteiskunnassa, joka on syystä tai toisesta romahtamassa.Tämän takia yritysten on kannettava huolta yhteiskunnasta, joka taas puolestaan tarvitsee yrityksiä hyvinvoinnin moottoreiksi.

WBCDS:n jäsenyhtiöksi pääsee vain kutsun saatuaan. Suomalaisia yrityksiä on järjestössä neljä: Fortum, Nokia, StoraEnso ja Metsäliitto.

Suomessa järjestö on saanut huomiota siksikin, että ympäristöasioissa julkisuudessa esiintynyt Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila on WBCDS:n hallituksen jäsen.

Kestävää kehitystä
vuodesta 1992

WBCDS on julistanut kestävän kehityksen mallia Yhdistyneiden kansakuntien Rio de Janeirossa järjestämästä maapallon huippukokouksesta 1992 lähtien.

Björn Stigsonin mukaan tietoisuus ympäristön tilasta oli pitkälti Johannesburgin huippukokoukseen 2002 asti asiantuntijoiden ja  aktivistien käsissä.

Sen jälkeen yleinen tietoisuus ympäristö- ja energia-asioissa on noussut roimin harppauksin.

– Nyt keskustelu on kääntynyt teoriatasolta ratkaisujen ja sovellutusten tekoon, ja silloin on yritysten ja liikemiesten luonteva aika olla näyttämöllä.

Björn Stigsonin mukaan suuryritysten johtajat ovat ympäristötietoisuudessaan usein jo eri maiden hallituksia pidemmällä. Hän kaivaa esiin kalvon, josta käy ilmi, että suurin osa energiasäästöistä voitaisiin toteuttaa jo nykyisin tiedossa olevalla teknologialla.

–  Kunhan vain voisimme hyödyntää sen mikä olisi jo mahdollista, Björn Stigson huokaa.

Entinen
yritysjohtaja

Stigson ehti ennen nykyistä tehtäväänsä toimia 27 vuotta liike-elämän palveluksessa, muun muassa ilmastointiyhtiö Fläktin toimitusjohtajana.

Tuo kokemus auttaa Stigsonin mukaan  puhumaan ympäristöasioista oikealla tavalla yritysjohtajille.

Koska yritysten tehtävänä on tehdä rahaa, Stigsonin tehtävänä on selittää johtajille, kuinka nopeasti ympäristösijoitukset muuttuvat kannattaviksi.

– Liiketoiminta ei voi perustua hyväntekeväisyyteen, mutta kestävää kehitystä tarvitsevat kaikki, Stigson summaa.
 
Kiina ja USA
ahneina ekobisnekseen

Björn Stigsonin mukaan Pohjoismailla on historiallisesti ollut varsin hyvä tietotaito energiansäästöasioissa, kiitos 1970-luvun energiakriisin ja siitä alkaneen tuotekehityksen.

Viime vuosina erityisesti Yhdysvallat ja Kiina ovat valtaamassa asemia puhtaan teknologian valmistajina.

– Kiina pyrkii 20 prosentin energiatehokkuuden kasvuun viidessä vuodessa, kun EU pyrkii vastaavaan vuoteen 2020 mennessä, Stigson vertaa.

Stigsonin mukaan Kiinaa ajaa tehokkaaseen energiatalouteen  kaksi seikkaa – kansallinen halu turvata oma energian saanti, ja huoli yleisestä ilmastonmuutoksesta.

Kiinalaiset tietävät, että kun maan väkimäärä kasvaa ja yhtä kiinalaista kohden laskettu energiankulutus moninkertaistuu länsimaiselle tasolle, muut maat vaativat Kiinaa tilille sen energiankäytöstä ja hiilijalanjäljestä.

Tämä tehdään vaikka väkisin esimerkiksi kauppaa rajoittamalla, jotta ympäristöongelmat eivät tuhoa maapalloa.

– Näin energiatehokkuus on tärkeä pohja Kiinan viennin kasvullekin, Kiinan neuvonantajana energiasioissa toimiva Stigson selittää.

Kiinassa ja Yhdysvalloissa armeijan ylin johto vannoo nykyään kestävä kehityksen ja energiatehokkuuden nimiin. Kiinassa kommunistinen johto pelkää kaaosta ja köyhyyttä maalaisväestön keskuudessa, amerikkalaiset taas ovat huolissaan köyhien maiden siirtolaistulvasta ja terroriteoista, Stigson sanoo.

Poliittinen koneisto
suurin hidaste

Suurvaltioilla on siis jo itsekkäistä syistä pitkälti sama tavoite kuin elinkeinoelämän ympäristöjärjestö WBCDS:llä – luoda vakaa yhteiskunta, jossa liiketoimintakin voi kukoistaa.

Stigsonin mielestä suurin ongelma parempaa maailmaa rakennettaessa on lopulta poliittinen tahto.

Yritykset voisivat toimia nopeasti ja teknologiakin olisi käytössä, mutta poliitikkojen täytyy aina miettiä äänestäjiä ja tukijoitaan, Stigson harmittelee.

–  Vuonna 2050 Helsinki ei näytä samalta kuin nyt, ja joukossa on paljon häviäjiä ja voittajia. Sitä poliitikot eivät mielellään myönnä ääneen.

Björn Stigsonin mielestä valtava asennemuutos on silti jo tapahtunut, ja asenteet muuttuvat yhä.

– Kulutustavaroita myyvät suuryritykset raportoivat meille jatkuvasti, että ekologisuus vaikuttaa yhä useampaan ostopäätökseen.