Räpläystä 24/7 – teidänkin perheeseen tuli älypuhelin

Tuttu näky näinä päivinä: joulustressi, kiireisiä työmatkalaisia toisessa kädessä kauppakassit, toinen räplää kännykkää. Näky itsenäisyyspäivän linnanjuhlista: kättelyjonossa moni twiittaa – peliyhtiö Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka illan aikana parisenkymmentä kertaa.

– Aika kevyttä, muutaman ehti ottaa, ei tunnu missään, Vesterbacka kommentoi boolia.

Yhdysvaltalainen web-asiantuntija, tietokirjailija Larry Carlat tunnusti The New Yor Times -lehden blogissaan riippuvuusongelmansa. Carlat oli koukussa mikrobloggauspalvelu Twitteriin.

– Lopetin lukemisen, luin tai katselin televisiota enää harvoin. Twiittasin ajaessani, tenniksen peluun tauoilla, jopa elokuvissa. Kun en ollut Twitterissä, keksin teennäisiä aforismeja, joita voisi käyttää myöhemmin. Aloin myös puhua samoin.

– Se oli kuin pakkomielle. Ja kuten yleensä pakkomielteissä, siitä ei seurannut mitään hyvää, kirjoittaa Carlat, joka kertoi tehneensä ”Twitterciden” syksyllä.

Enemmän sovelluksia,
enemmän räpläystä

Hiljattain julkaistussa suomalais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että älypuhelinten käyttäjille muodostuu usein tapa tarkistella jatkuvasti sähköpostiaan, sosiaalista mediaa tai uutisia. Tutkimuksen teki Tietotekniikan tutkimuslaitos Hiit yhdessä Intel Labsin kanssa.

Hiitin tutkimuksessa ahkerat ”tarkistelijat” pitivät tapaa enemminkin ärsyttävänä kuin riippuvuutena. Tutkijoiden mukaan tarkistelukäyttäytyminen lisääntyy koko ajan, koska älypuhelinten sovellustarjonta kasvaa.

Onkohan älypuhelinten suunnittelussa tietoisesti ymmärretty tämä ilmiö ja sen vahvistaminen kännykän kokonaiskäyttöasteen lisäämiseksi?

– Ehdottomasti on. Esimerkiksi Windows-puhelimet mainostavat juuri tätä piirrettä käyttöliittymässään, joka perustuu "tiliin". Piirteen myönteisyys tai kielteisyys liittyy siihen, kuinka paljon hukka-aikaa viettää puhelinta tarkastellessa. Ja hukka taas liittyy siihen, kuinka paljon uutta tietoa tarkasteltava sovellus tarjoaa. Uuden tiedon todennäköisyys on sitä pienempi mitä useammin kurkistaa, Hiitin tutkija Antti Oulasvirta sanoo.

Huolestuttavaksi tietoteknologian käyttö menee, jos käyttäjä – ihminen – ei kykene sietämään hiljaisia, tylsiä hetkiä, rentoutumaan tai tuntemaan niin sanottuja tietoisen läsnäolon hetkiä. Aivot tarvitsevat näitä hetkiä.

Oulasvirran mukaan herkästi pinttyvät kännykkätavat suuntaavat myös käyttäjien huomion pois tärkeämmistä asioista, esimerkiksi autolla ajamisesta, tai kodista ja perhe-elämästä.

– Jos responssi tylsyyteen on yksipuolinen eli aina sama, räplääminen, kuten se tavanmuodostumisen (habit-formation) takia tuppaa olemaan, se rajaa pois mahdollisuuksia löytää ympäristöstään uusia mahdollisuuksia ja reagoida niihin sopivalla tavalla.

– Esimerkiksi, minkälaisena pidetään ihmistä, joka juhlissa tai kokouksissa vain räplää kännykkäänsä eikä huomioi läsnä olevia ihmisiä?

– Vaarallisimmillaan tämä on tietenkin liikenteessä. Jo nyt [yhteisösivusto] Facebookin käyttö on tullut tilastotekijäksi auto-onnettomuuksissa. En ihmettelisi jos osasyy tähän on se, että kuskilla on tylsää esimerkiksi ruuhkassa ja hän etsii tuttua ärsykettä tylsyyteen.

”Kännykkä on
tirkistysreikä”

Psykologian professori Göte Nyman muistuttaa, että levoton puhelimen räplääminen ei ole yhtenäinen ilmiö sinänsä.

– Takana on erilaisia yksilökohtaisia asioita. Ihmisillä on opittuja rutiininomaisia, joskus pakkomielteisiä tapoja, joilla on jonkinlaisia psyykkisen tasapainon säätelyn funktioita.

– Kännykästä ja medioiden käytöstä voi tulla tavallaan väline, jonka kautta koitetaan hoitaa jotain pientä tai suurempaa asiaa, vältellään jonkin asian kohtaamista tai jopa stressiä tai ahdistusta. Tai tietokonetermein ”pollataan” omaa sijaintia sosiaalisissa verkostoissa.

– Nykyiset laitteet ovat vielä primitiivisiä. Älypuhelin on kuin tulitikkurasia, tirkistysreikä joka vie kuitenkin 95 prosenttia huomiosta. Älypuhelin on saanut uudenlaisen funktion, se on myös tapa rikkoa sääntöjä ja normeja, kun sillä pääsee kurkkaamaan ulkopuoliseen maailmaan esimerkiksi kesken työpäivän.

Nyman uskoo, että viestintäteknologissa piilee edelleen huomattavasti kehityspotentiaalia, mutta kehitystyöhön vaadittaisiin uutta vallankumousta, kuten Macit toivat aikoinaan. Kehitystyö voisi Nyman mukaan tuottaa aidosti älykkäitä, "käyttäjän oman elämän ekologian" kannalta merkityksellisiä ja sosiaalista elämää laajentavia sovelluksia tai laitteita.

– Henkilösuhteiden hallinta älypuhelimissa ja synkronisissa sosiaalisissa palveluissa on psykologian näkökulmasta luonnoton. Esimerkiksi Facebook on huono hallinnoimaan tällaista dynaamista vuorovaikutusta. Facebookissa on kiire. Postaukset ovat kuin hetkellistä pikaruokaa. Keskustelu on synkronista, ja jos et ole mukana hetkessä, olet ulkona, etkä pysty osallistumaan siihen myöhemmin.

– Samat asiat, jotka nyt ovat ongelma, voisivat olla laitekehittäjille myös mahdollisuuksia. Jos olisin tuotekehittäjä ja -strategikko, miettisin paljon enemmän sukupuoli- ja muita rooleja, joiden pohjalta organisoimme oman ympäristömme ja ajankäyttömme.

”Multitaskerit” reputtavat
vaativissa tehtävissä

Nyman on harmistunut koulumaailmassakin näkyvästä näennäisen tehokkuuden ihannoinnista, kuten oppilaiden, jotka käyttävät kätevästi eri medioita ja sovelluksia päällekkäin.

– On tällaisia hurmostutkijoita, jotka ajattelevat, että olisi syntymässä jokin uusi älyllisen kehittymisen kyky. Että nuoret ovat nykyään niin nopeita oppimaan ja tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, ja siksi opetustakin pitäisi aikatauluttaa uusiksi ja nopeuttaa, etteivät he tylsisty. Tämä on harhaa ja kertoo tietynlaisesta sivistymättömyydestä.

Nyman viittaa parin vuoden takaiseen yhdysvaltalaistutkimukseen, joka paljasti huolestuttavia piirteitä ”multitaskereiden” suorituskyvystä.

– Älykännykät perustuvat multitask-ympäristöihin, eli moniin sovelluksiin, joita voi käyttää päällekkäin. Jos teet samanaikaisesti montaa tyhmää asiaa, voi se onnistua. Kun puhutaan keskittymistä vaativista ja älyllisesti ja kognitiivisesti vaikeista tehtävistä, näiden multitaskereiden suorituskyky oli heikompi. Onko tulos sitten syy vai seuraus, en tiedä.