Kaksi vaaraa: Nyt Suomi voi mokata pahasti

Elvytysvaraa ei tällä kertaa ole.

Tätä mantraa on toistettu, kun pelot maailmantalouden kasvun hyytymisestä ja pahimmassa tapauksessa uudesta
taantumasta ovat kasvaneet.

Osa talouden tuntijoista kuitenkin uskoo, että talouskuria voi ja myös pitää uskaltaa löysätä, jos taloustilanne heikkenee nopeasti.

Elvytystä ei pitäisi pelätä, toteaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Aki Kangasharju.

– Minä olen kyllä sitä mieltä, että elvytysvaraa on. Suurempaa tuhoa Suomen kansantaloudelle tulisi bruttokansantuotteen heikkenemisestä, työttömyyden kasvusta ja konkurssien lisääntymisestä. 

Mikä
elvytysvara?

Keskustelussa elvytysvarasta on kyse pitkälti velkaantumisesta. Pelkona on, että jos talouskasvua pidetään yllä kasvattamalla menoja lyhyellä aikavälillä, se kostautuu pitkällä aikavälillä: Usko valtion kykyyn hoitaa velkansa ja tuottaa palvelunsa rapistuu.
 
Viimeksi viime viikolla pääministeri Jyrki Katainen (kok) totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei elvytykseen olisi uuden taantuman tapauksessa juuri varaa. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) on puolestaan linjannut, että talouspolitiikan kiristäminen aloitetaan vahvana jo ensi vuonna.  

Valtiovarainministeriön talouspolitiikkaa suunnittelevassa yksikössä ajatus on, että elvyttäminen erityisesti velkaantumalla vain lisäisi epävarmuutta tulvaisuuden kasvusta.   

– Monissa Euroopan maissa on kaksoisvaje, sekä yksityinen sektori että julkinen sektori ovat pahasti alijäämäisiä ja sitä kautta velkaantuneita. Elvytyshän tarkoittaisi, että pitäisi velkaantua lisää. Se ei ole houkutteleva vaihtoehto, koska velka on myöhennettyä veronkorotusta, sanoo valtiovarainministeriön suhdanneyksikön finanssineuvos Mika Kuismanen.

Tilanne on toinen
kuin vuonna 2008

Edellisen kerran puhe taantumasta yltyi vuoden 2008 syksyllä. Vuoden lopulla jo jytisi. Talouskriisiin johti tuolloin epävarmuus finanssisektorin kunnosta, ennen muuta pankkien taseissa muhivista kehnoista luotoista.

Vuoden 2009 alussa hallitus hyväksyi noin kahden miljardin euron elvytyspaketin, joka sisälsi sekä verohelpotuksia että menojen lisäyksiä. Bruttokansantuote supistui samana vuonna kahdeksan prosenttia. Työttömyysaste kasvoi parilla prosenttiyksiköllä, mutta 1990-luvun lamaa seuranneen kaltaiselta massatyöttömyydeltä vältyttiin. Toimia on pidetty juuri tästä syystä monin paikoin onnistuneina.

Nyt talouskasvun näkymät synkkenevät uudelleen päivä päivältä, ja tulevan ennustaminen on vaikeaa. Maailmantalouden tilanne on joka tapauksessa toisenlainen kuin vuonna 2008. Ensisijaisena huolena on pankkien ja finanssialan sijaan valtioiden kasvava velkataakka. Markkinoilla pelko on, etteivät maat kykene selviämään nykyisistä ja tulevista veloistaan tai juoksevista menoistaan.   

VM:n Kuismanen huomauttaa, että edellisen taantuman elvytystoimet edistivät osaltaan nyt huolia aiheuttavaa velkaantumista ja saattoivat sitä kautta edesauttaa uuteen kriisiin ajautumista.  Samaa virhettä tuskin halutaan toistaa.
 
Vuosina 2008–2011 kehittyneiden talouksien valtion bruttovelka kasvoi IMF:n tilastojen mukaan keskimäärin runsaalla 20 prosenttiyksiköllä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Euroalueella kasvua tulee vuoden loppuun mennessä vajaan 20 prosenttiyksikön verran.  

 – Jos taantumaskenaario toteutuisi, lainausmerkeissä elvytyksen täytyisi tulla resurssien uudelleen kohdentamisella ja itse asiassa tiukemmalla finanssipolitiikalla, Kuismanen sanoo.

VATT:n Aki Kangasharju on toista mieltä. Hän korostaa, että lyhyellä aikavälillä velkaantumista ei tulisi karsastaa. Myös hallitusohjelmassa linjatuista vuotuisista menoleikkauksista voitaisiin joustaa.

Pitääkö
hallituksen linja?

Pitkällä aikavälillä valtion velkakehityksen kääntämistä ei vastustane kukaan: Velkaantuminen vaikeuttaa julkisen talouden menojen ja tulojen tasapainottamista. Vastaaminen ikääntymisen haasteisiin vaarantuu, ja hyvinvointipalvelujen turvaamisesta tulee hankalaa. 

Suomen valtionvelka on tällä hetkellä noin 50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jo tänä vuonna velanhoitokulut ovat kahden miljardin euron luokkaa. Summa on samaa luokkaa kuin valtion vuotuiset työttömyysturvamenot tai eduskunnan viidentoista vuoden määrärahat.

Hallitus on kirjannut, että velan suhde bruttokansantuotteeseen käännetään tällä hallituskaudella laskuun. Ensi vuonna velkasuhteen on määrä olla 44 prosenttia. Menoja leikataan ja veroja korotetaan vuosittain yhteensä 2,5 miljardin euron verran vuoteen 2015 saakka.
 
Tähän saakka monet talousviisaat ovat pitäneet 2,5 miljardin euron sopeutuslinjausta liian lepsuna tavoitteen saavuttamiseksi. Kangasharjun mukaan muuttuneessa taloustilanteessa on vain hyvä, ettei säästökuurista ole suunniteltu tiukkaa.

– Juuri nyt ruuvia ei saisi missään nimessä kääntää liian tiukalle. Pitäisi pitää pää kylmänä pari kuukautta ja katsoa, mihin talouskehitys menee. Jos menee kovin huonoksi, ruuvia pitää mieluummin löysätä kuin kiristää. Ja kun lyhyen aikavälin kriisi on ohi, otettaisiin taas kestävyysvajeet agendalle.

Samantyyppiseen talouspolitiikkaan patisti IMF:n tuore pääjohtaja Christine Lagarde alkuviikolla Financial Times -lehden kirjoituksessaan.

Pää pidettävä
kylmänä

Pään kylmänä pitämisen uskoo myös Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holm. Elvytysvaran suhteen hän on astetta varovaisempi kuin Kangasharju.

Holm pitää tärkeänä, ettei hallitusohjelman linjauksia lähdetä muuttamaan kovin pian, jottei poliittinen vakaus järky. Talouspolitiikan tarkistuskohta tulee luontaisesti vuoden 2013 budjettia laadittaessa, hän sanoo.

 – Tähän on yksi poikkeus talouskasvun tukemiseksi. Yritysveron alentaminen olisi sellainen elvytyskeino, joka tukisi yrityksiä, jotka tuntevat epävarmuuden, Holm sanoo. 

Torstaisessa budjetin esittelyssä hallitus kertoi laskevansa yritysten yhteisöveroa prosentilla. Elinkeinoelämän keskusliitto ehti tuoreeltaan teilata veronalennuksen riittämättömänä, kun taas Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö olisi lykännyt veronlaskua tulevaisuuteen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas tarkastelisi talouskehitystä  ensi kevään kehyspäätökseen saakka. Hän painottaa, että jos hallitusohjelman tavoitteista jouduttaisiin lipeämään, on tärkeää asettaa uudet selkeät tavoitteet pitkän aikavälin velkaantumisen suitsimiseksi ja luottamuksen luomiseksi markkinoille.
 
– Jos kehitys on erittäin synkkää, on syytä ottaa myös elvytystoimia harkintaan. Minulla on uskoa siihen, että pitkällä aikavälillä tarvittavat kiristykset onnistutaan tekemään myöhemmin.

Tukea vientiin
ja rakentamiseen

Valtiovarainministeriössä luotetaan, ettei suunniteltu talouspolitiikan kiristäminen johda heikentyneessäkään taloustilanteessa yksiselitteisesti kasvun heikkenemiseen. Voimavaroja on kohdistettava uudelleen siten, että talouskasvua tuetaan mahdollisimman paljon. Priorisoinnista tulee vaikeaa, finanssineuvos Mika Kuismanen sanoo.

– Arvovalintaan joudutaan aivan varmasti, koska siihen joudutaan jo nyt, hän toteaa.  

Pellervon Pasi Holm sanoo, ettei viime kerran kaltaisesta elvytyksestä olisi uuden taantuman tullessa suurta hyötyä Suomelle: Huonommassa kunnossa olevissa Euroopan maissa ja maailmalla talouspolitiikkaa joudutaan joka tapauksessa kiristämään mikä heijastuisi yleiseen ilmapiiriin.
 
Holm toteaa silti, että joitakin toimia on tilanteen heikentyessä syytä tehdä: Suomen vientitakuulaitokselle Finveralle tulisi varata viime taantuman tapaan yrityksille osoitettavia maksuvalmiusluottoja, jotta esimerkiksi tilausten menetykset tai maksujen viivästymiset eivät johtaisi irtisanomisiin. Rakennusalalla työllisyyttä voitaisiin pitää ratkaisuilla, joissa valtio maksaisi osan tiettyjen rakennushankkeiden kustannuksista. 

Vienti- ja rakentamistukien merkitystä korostaa myös VATT:n Kangasharju.

PT:n Ilmakunnas painottaisi tarpeen vaatiessa työllisyyttä ehkäiseviä ratkaisuja, kuten julkisia rakennushankkeita. Jos talousnäkymät synkkenevät selvästi, elvytystukea tulisi hänen mielestään ohjata toimialakohtaisesti esimerkiksi vientiyrityksille ja rakennusalalle.