Kännykkä säteilee, aivot lämpiävät – ei hätää?

Järvenpääläinen yrittäjä ja tietokirjailijoiden liiton jäsen Erja Tamminen kampanjoi vaikean asian puolesta. Hänen itse itselleen antama tehtävä on tiedon levittäminen kännykkäsäteilystä.

Aihe on hankala, koska viranomaisten mukaan kännyköissä ei ole terveysriskiä – ainakaan todistettua. Tamminen kokee myös, että kriittinen keskustelu aiheesta kännyköiden kotimaassa on hankalaa.

Tamminen on kirjoittanut asian tiimoilta kolme kirjaa. Lisäksi hänellä on yritys, joka myy mittalaitteita ja kodinsuojamateriaaleja. Hänen ehdotuksensa ovat luomukännykän kehittelyn aloittaminen sekä uuden lankapuhelinverkon toteuttaminen valokuitutekniikalla.

Runsaan matkapuhelimien käytön on todettu nostavan aivojen pinnan lämpötilaa 0,3 astetta, mutta tämän mahdollisista terveysvaikutuksista ei ole tietoa. Sen sijaan kännykän käytön aiheuttamat kasvaimet ovat keskustelun kuuma peruna. WHO:n kanta on se, ettei kännykän käytön terveysriskeistä ole näyttöä.

– Marssijärjestys on mielestäni väärä. Ensin tuodaan teknologia, sitten vasta riskejä tutkitaan. Israelin kouluissa lapsille kerrotaan säteilyn riskeistä ja 4g-tekonologian riskejä halutaan testata ennen markkinoille tuloa.

Tammisen mukaan 3–10 prosenttia väestöstä tarvitsisi vähemmän säteileviä päätelaitteita. Hän viittaa kyselytutkimuksiin, joiden mukaan nykyiset puhelimet aiheuttavat päänsärkyä, huimausta, unihäiriöitä ja pistelyä korvilla pahimmillaan 9 prosentilla väestöstä.

Tamminen puhuu suuremmistakin riskeistä, erityisesti Elisabeth Cardisin ja Siegal Sadetzkin tutkimuksista, joissa kännykän pitkäaikaiskäytössä olisi havaittavissa syöpäriskiä, ja varovaisuuteen olisi syytä.

– Lasten mobiilioppimista ja sähköisiä pulpetteja kehitetään. Kaikkien muiden lasten hyvinvointia koskevien asioiden suhteen ollaan hyvin varovaisia, mutta matkapuhelinteknologia on poikkeus.

Analogisia
päätelaitteita

Tammisella on konkreettisia ehdotuksia liittyen lankapuhelinverkkoon ja kännyköihin.

– Se, että vallitseva teknologia on langaton ja lankapuhelinverkon käyttö tehdään kalliiksi, on ristiriidassa sen kanssa, että laaja joukko ihmisiä reagoi matkapuhelimelle. Mutta valokuidun pohjalta olisi mahdollista tuoda uusia, analogisia vastaavia päätelaitteita markkinoille. Tässä olisi teollisuudelle tuotekehittelyn paikka, Tamminen ehdottaa.

Luomukännykkä edellyttää avointa keskustelua riskeistä. Ihmiset tarvitsevat kännyköitä ja ne ovat tulleet jäädäkseen, mutta tekniikka saattaa tarvita muutoksia.

– Meidän täytyy ehkä muuttaa tiedonsiirtoteknologiaa täysin. Saattaa olla, ettei se voisi olla digitaalinen. Se mullistaisi maailman, jos siirtyisimme analogisen tyyppiseen, uuteen teknologiaan. Mutta se voi olla välttämätöntä, sillä tutkimusten mukaan digitaalinen tekniikka on vaikuttavampaa solutasolla kuin analoginen.

Tamminen peräänkuuluttaa laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Valokuituun pitäisi satsata ja luoda toimiva kiinteä puhelinverkko ja sen jälkeen tarjota vähemmän säteileviä puhelimia. Lankaverkkojen alasajo tulisi lopettaa, siihen asti, kunnes tarjolla on vaihtoehtoja. Hän kokee kuitenkin keskustelun käymisen vaikeaksi.

– Näitä asioita on hankala tuoda esille, kun maassa on iso matkapuhelinteollisuus. Näin ei pitäisi olla, sillä olisi teollisuudenkin etu, että asioista keskustellaan avoimesti. Ja tämähän on valtavan hyvä markkinarako. Asiakkaita on valmiina odottamassa ja nyt tarvitaan vähemmän säteileviä puhelimia.

Nokia: Ei
vaaraa

Puhelinvalmistaja Nokia ei näe vaaraa puhelimien käytössä ja vakuuttaa käyttäjien olevan turvassa.

– Tuoteturvallisuus on Nokialle tärkeää, siksi toimimme kansainvälisten normien ja paikallisten viranomaisten asettamien rajojen puitteissa. Aihetta on tutkittu paljon viimeisen 20 vuoden aikana. WHO on todennut, ettei matkapuhelimen käytön haittavaikutuksia ole pystytty todistamaan, sanoo Nokian viestintäjohtaja Mark Durrant.

– Säteily on harhaanjohtava sana, se tuo ihmisten mieleen ydinsäteilyn kaltaiset ilmiöt. Puhumme mieluummin energiasta, koska puhelimien tuottama säteily on ionisoimatonta. Se ei riko atomien kemiallisia sidoksia. Ainoa vaikutus on mikroaaltouunin tapaan toimiva lämpöilmiö, joka liikuttaa molekyylejä, Durrant selittää.

Säteilyä mitataan ominaisabsorbointinopeuden käsitteellä eli SAR-arvolla (specific absorption rate). Se kertoo, miten paljon energiaa radiotaajuisesta sähkömagneettisesta kentästä siirtyy ihmiskudokseen. EU:n määräämä yläraja on 2 wattia kiloa kohden 10 gramman kudoksella mitattuna.

– Nokia on pitänyt puhelimiensa SAR-arvot esillä vuodesta 2001 verkkosivuillaan ja käyttöoppaissaan. Meiltä kysytään usein, onko alhaisemman SAR-arvon puhelin turvallisempi. Näin ei ole. Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että alhaisemman arvon puhelin olisi millään tavalla perustellumpi valinta, Durrant toteaa.

– Todellisessa käytössä puhelin toimii harvoin ilmoitetulla SAR-arvolla. Se suunnitellaan siten, että akun säästämiseksi laite toimii alhaisimmalla mahdollisella teholla, jolla se pystyy kommunikoimaan tukiaseman kanssa. Mutta puhelimet testataan maksimirasitustilassa, kaikki radiolaitteet toiminnassa, eivätkä ne saa silloinkaan ylittää normeja.

 Olisiko mahdollista tehdä puhelimia, jotka erittävät nykyistä vähemmän säteilyä? Puhelimien kehittyessä myös niissä olevien radioiden määrä kasvaa.

 – Tuotekehityksen kannalta tämä olisi ongelmallista. Mutta vaikka puhelimet kehittyvät ja niiden toiminnallisuus lisääntyy, niiden energiatasot pysyvät määriteltyjen rajojen sisällä. Sama pätee myös tuleviin 4g-puhelimiin.

Entä olisiko mahdollista valmistaa vähemmän energiaa tuottava puhelin?

– Nokia noudattaa lakeja kaikkialla, missä toimii. Mutta sellaisen puhelimen toimimaan saaminen olisi vaikeaa, jollei tukiasemien määrää lisättäisi rajusti. Puhelimet eivät pystyisi operoimaan nykyisenkaltaisella tasolla, eikä yhteyden saaminen tukiasemiin onnistuisi.

Tutkimustulokset
ristiriitaisia

Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela pitää kännykkäsäteilykeskustelun tilaa sekavana ja levottomana.

– Vallitsevaan tietoon ei ole tullut mitään radikaalia uutta, eikä tieto kännykkäsäteilyn terveyshaitoista ole vahvistunut. Kun puhutaan biologiseen haittaan liittyvistä tutkimuksista, tulokset ovat kovasti ristiriitaisia. Suurin kysymys on kännykän aiheuttamasta syöpäriskistä. Epidemiologinen tilastoihin perustuva aineisto ei kuitenkaan mahdollista kovin kummoisia johtopäätöksiä, Jokela toteaa.

Tutkimusta on paljon, mutta kiinnostavien tuloksien laihuus ja tiukka rahoitustilanne ovat johtamassa tutkimuksen määrän vähenemiseen pikemmin kuin lisääntymiseen.

Seuraavan kerran uusia kuulumisia asian tiimoilta voi odottaa kun Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on tekemässä syöpäriskiarviota kännykkäsäteilystä touko–kesäkuussa. Jokela ei kuitenkaan usko, että odotettavissa olisi radikaaleja uutisia.

– Kännykkäsäteilyn tutkimuksen tila on sen verran sekava ja vaihteleva, että selkeää suuntaa ei ole näkyvissä.

Jokela nostaa vertailukohdaksi voimajohtojen aiheuttamien sähkömagneettikenttien lähellä asumisen yhteyden lasten leukemiaan. Osa tutkijoista pystyi lukemaan tuloksista jonkinlaisia yhteyksiä, minkä myötä voimajohdot määriteltiin luokkaan 2B, eli mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Koska kännykkäsäteilytutkimustulokset ovat niin ristiriitaisia, Jokela uskoo puhelimien pysyvän luokassa 3, eli niitä ei voida luokitella syöpää aiheuttavaksi.

Jokela pitää Stukin nykyistä suosituslinjaa perusteltuna.

– Suosituksissamme lähdetään siitä, että meillä ei ole kirveen hakattuja totuuksia. Kun lapset altistuvat koko elinaikansa, pyrimme edistämään järkevää varovaisuutta. Riippuen siitä, mihin tutkimustieto menee, terästämme suosituksia tutkimustiedon viittaamaan suuntaan.

Stukin kanta on, että nykytutkimuksen valossa ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että matkapuhelimet olisivat vaarallisia terveydelle. Toisaalta matkapuhelimien ja syövän välistä yhteyttä ei voi sulkea poiskaan, sillä syövän kehittyminen kestää vuosia ja yhteys saattaa ilmetä väestötutkimuksissa vasta myöhemmin.

Kannanotossaan kaksi vuotta sitten Stuk totesi, että 8-vuotias lapsi altistuu kaksinkertaiselle määrälle radiosäteilyä aikuisiin verrattuna joustavammasta korvasta ja ohuemmasta kalloluusta johtuen. Altistuminen on kuitenkin niin pienellä alueella, ettei aivokudos lämpene sen enempää kuin aikuisillakaan.

Stuk suosittelee silti lapsien matkapuhelimen käytön rajoittamista, sillä aivot kehittyvät 20-vuotiaaksi asti. Suosituksiin kuuluu, että puhelun sijaan käytetään tekstiviestejä, vanhempien tulisi rajoittaa puheluiden määrää ja kestoa, lapset tulisi ohjata käyttämään handsfree-laitetta ja heikossa kentässä puhumista tulisi välttää.