Ruvetaanko lakkoon, lähdetäänkö kadulle?

Näkemykset finanssikriisin etenemisestä vaihtelevat valtavasti. Samaan aikaan, kun jotkut ekonomistit ovat arvioineet, että tunnelin päässä näkyy valoa ja osakkeet ovat jo halpoja, toisaalla esitetään yhä synkempiä uhkakuvia. 

Professori Juha Siltala Helsingin yliopistosta kertoo, että useissa maailman lehdissä, esimerkiksi Le Mondessa ja Asian Timesissä on viime päivinä väläytelty jopa sisällissotien mahdollisuutta etenkin Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa.

Tätä on perusteltu luottamuksen häviämisellä. Siltalan mukaan Euroopassa on mellakoitu niissä maissa, joissa kansa kokee eliitin ajavan vain omia etujaan valtion kautta.

Finanssikriisi on horjuttanut luottamusta pankkijärjestelmään ja maailmantalouteen ja osoittanut, että suuri osa varallisuutta rakentuu arvostuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.

Siltala viittaa arvostetun historioitsijan Niall Fergusonin kysymykseen, mitäpä muuta raha ja pankki ovat kuin keskinäistä luottamusta?

– Nyt luottamus on kadonnut. Sisällissotatilanne on käsillä, kun toisiinsa toisilleen tuntemattomat ihmiset eivät odota toisten käyttäytyvän ennakoitavasti.   

Ajatus sisällissodasta nyky-Suomessa tuntuu kaukaiselta, mutta Siltala ei sulje pois jonkin tasoista yhteiskuntarauhan järkkymistä, jos työntekijät kokevat pelkkiä menetyksiä.

– Moderni yhteiskunta toimii sen varassa, että ventovieraat voivat pitää toistensa käyttäytymistä ennakoitavana. Jos päädytään epäilemään kaikkia hyväksikäyttäjiksi, mikään ei toimi. Markkinatalous tarvitsee luottamusta, mutta ei itse vielä synnytä sitä.

Siltalan mukaan hallituksen pitäisi tehdä kaikkensa luottamuksen  lisäämiseksi.

– Ei pidä jäädä itkemään, että kuplat puhkeavat ja tuotantorakenteet muuttuvat. Talous jää olemaan ja haasteita ja tehtävää riittää kaikille. Juuri nyt tärkeintä on estää luottamusta edelleen rapautumasta.

Sanelupolitiikka
pahentaa tilannetta

Siltala on huolissaan maamme eliitin toimista. Hänestä ne heijastavat pelkoa kohdata oma avuttomuus, haavoittuvuus ja ymmällään olo. Hänestä Lex Nokiassa ei ole enää kyse yritysvakoilun estämisestä, vaan siitä, totteleeko valtiovalta yhtiötä. Asia on siis arvovaltakysymys.

– Kun yhtiö tuotekehittelyn ja markkinaosuuksien sijaan keskittyy sisäisten prosessien kontrolliin, se on jo harhateillä. Tämä itsessään on jo paha ennuste.

Juha Siltalan mukaan luottamus voi rakentua siitä, että työntekijöiden annetaan tehdä työnsä hyvin.

Vanhasen sanelupolitiikka eläkeiän nostamisesityksen yhteydessä on Siltalan mielestä maanista pakoa eteenpäin. Hänestä tällainen käytös, jossa nähdään vain yksi vaihtoehto ja sulkeudutaan enemmältä informaatiolta, on normaalia painetilanteissa. Tämä ei silti tarkoita, että se olisi järkevää.

– Päättäjille maksetaan strategisesti ajattelusta eikä siitä, että he taktisesti ja operatiivisesti lisäävät painetta suoritusportaassa.

Siltala vertaa taktiikka, jossa ongelmat pyritään ratkaisemaan autoritäärisesti tarjoamalla keppiä, Venäjän vanhaan höyryjyrätaktiikkaan, jossa miehiä lähetettiin tuleen aalto aallon perään ja uskottiin, että kyllä se läpimurto näin syntyy.

Eliitti on erkaantunut
muusta väestä

Suomen yhteiskuntarauha on pitkälti perustunut luottamukseen ja siihen, että eri osapuolten ääntä on kuunneltu etenkin suurissa kysymyksissä. Jatkuva lyhytnäköinen työelämän kiristäminen on kuitenkin Siltalan mielestä erkaannuttanut eliitin ja muun väen toisistaan. Niin politiikan kuin taloudenkin päättäjät seurustelevat keskenään ja eliitti on irtisanoutunut yhteisestä kohtalosta muun kansan kanssa.

Esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksessa toisten yhtiöiden toimitusjohtajat määrittelevät, minkä suuruiset optiot ovat oikeudenmukaisia kenellekin.

– Tällöin mallia on katsottu Amerikasta, kun työntekijän palkkaan vertailukohtaa on haettu Kiinasta, Siltala huomauttaa.

Globalisaation ja kilpailukyvyn nimissä on piiskattu ihmisiä yhä tehokkaampaan toimintaan, mutta samaan aikaan heille on annettu yhä vähemmän rauhaa keskittyä tehtäviinsä. Kiire on kasvanut koko ajan ja Siltala huomauttaa, että esimerkiksi julkisella sektorilla lamatalkoita on jatkettu tähän päivään asti.

– Työntekijät on pantu tihentyneeseen tulosseurantaan, mutta onko ylin johto tulosvastuussa silloin, kun optiot lankeavat myös yhtiön mennessä holhoukseen? USA:ssa pidetään vääränä sitä, että verokassalla pelastetaan kriisin aiheuttajat, muttei sen uhreja. 

Suurelta epäoikeudenmukaisuudelta tuntuu Siltalan mukaan se, jos pankkeja joudutaan tukemaan taas, ja jos niiden tukemiseen menee samoin kuin 90-luvulla ne rahat, jotka piti laittaa luokkakokojen pienentämiseen ja hoitojonojen lyhentämiseen.

Ylimielisyys
on tuhoisaa

Juha Siltala on erityisen huolissaan ylimielisyydestä, jolla johtajat ovat suhtautuneet esimerkiksi työuupumukseen ja muuhun työelämästä tulleeseen palautteeseen.

– Mikään ei ole niin suuri häpeäraivon aihe kuin se, ettei oteta vakavasti.

Siltala huomauttaa, että pääosin ihmiset pitävät työstään ja haluavat tehdä sitä, mutta vihaavat tunnetta, että ovat koko ajan riittämättömiä. Hänen mukaansa luovuutta ja uusien innovaatioiden tekemistä jarruttaa pahasti se, että myös koulutetut ihmiset on alistettu tehdaskuriin ja heitä alistetaan kaikenlaisilla raportoinneilla ja auditoinneilla.

– Kun työstä kuivataan kaikki löysä pois, organisaatio ei reagoi ympäristön muutoksiin. Tuotetaan halvalla sitä mitä ennenkin.

Ihmisten rajallisuus
on hyväksyttävä

Meneillään oleva taloustilanne tarkoittaa kuplien puhkeamista. Koska suuri osa taloutta nojaa höttöön, kriisi muuttaa maailmaa.

Siltalan mukaan nyt tarvitaan vapaata henkistä tilaa vaihtoehtojen ajatteluun. Hänestä niin poliitikkojen kuin johtajienkin pitäisi nöyrästi ja avoimin mielin lähteä tarkastelemaan tilannetta. Ratkaisut voivat olla yllättävän lähellä.

– Luottamus voisi rakentua siitä, että työntekijöiden annetaan tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen, eikä heitä enää kiusata toissijaisilla muutoksilla, valvonnalla ja pakkopalavereilla.

Jos asiat hoidetaan mallikkaasti, voi olla, että saamme yhteiskunnan, jossa on tilaa luovuudelle ja erilaisuudelle ja jossa kehitetään kansainvälisille markkinoille muitakin kuluttajabrändejä kuin Nokia. Yhtä lailla meillä voi olla mahdollisuus olla mukana luomassa uuden polven innovaatioita vaikkapa energia-alalle.

Vaihtoehtoyhteiskunnassa ymmärretään ihmisten rajallisuus ja työkyvyn realiteetit. Siltalan mukaan uudenlaisessa tapapainotilassa olisi muitakin asentoja kuin on ja off. Jotta ihmiset jaksaisivat antaa hyvän työpanoksen, heillä pitää olla mahdollisuus esimerkiksi välillä tehdä vähemmän töitä tai olla joitakin aikoja vapailla.

Erilaiset työaikajärjestelyt voisivat olla ratkaisu myös siihen, miten selvitään vaikeiden aikojen yli ja pidetään kuitenkin väki kiinni työelämässä.

Vaikka yhtiöt ovat toinen toisensa jälkeen kertoneet yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista, jotkut perheyrittäjät ovat Siltalan mukaan lähteneet huolehtimaan henkilöstöstään ja ryhtyneet esimerkiksi tarjoamaan koulutusta lomautuksen sijaan.