Monet eri alojen asiantuntijat ovat julkisuudessa esittäneet kotimaisten tuotteiden ja palveluiden ostamista oivallisena lamantorjuntakeinona. Jopa pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) kehotti uudenvuodenpuheessaan kansalaisia puolustamaan kotimaista työtä.

Tutkimuspäällikkö Päivi Timonen Kuluttajatutkimuskeskuksesta palauttaa kotimaisuusintoilijat maan pinnalle. Hän sanoo, että on aika vaikea ajatella, että kotimaista ostamalla kuluttajat osallistuisivat lamatalkoisiin.

– Tehtävä on aika vaativa, Timonen sanoo.

Suomalaisen suosiminen vaatii aikaa, vaivaa ja sinnikkyyttä, koska useissa tuoteryhmissä kotimaisia tavaroita ei ole. Enää harva tavara tehdään kokonaan Suomessa ja kotimaisista raaka-aineista. Useimmat tuotteet ovat pitkien alihankinta- ja tuotantoketjujen tulos, ja eri materiaalien ja valmistusvaiheiden selvittäminen on käytännössä mahdotonta.

– Taantuma tuo ensimmäistä kertaa esiin, miten tiukasti sidoksissa olemme globaaliin talousjärjestelmään, Timonen huomauttaa.

Suomessa on vielä jonkin verran huonekalu- ja vaatetusteollisuutta, mutta nekin käyttävät muualta tuotuja materiaaleja tai teettävät vähintään osan työstä maamme rajojen ulkopuolella. Voi esimerkiksi olla, että kotimaisena pidetty sohva onkin vain koottu täällä. 

Jos joustaa kotimaisuusvaatimuksessa sen verran, että hyväksyy vierasmaalaiset materiaalit, joutuu tyytymään niukkaan valikoimaan. Tällöin esimerkiksi ainoa autovaihtoehto on Porsche.

Fennokuluttajuus voi
onnistua elintarvikkeissa

Timosen mukaan fennokuluttajaksi siirtyminen on käytännössä mahdollista vain ruuan suhteen. Elintarvikkeiden osuus kulutuksesta on kuitenkin vain viidennes.

Ruuassakin tiukka kotimaisuusvaatimus tarkoittaa todennäköisesti uudenlaista kauppatapaa kuten osallistumista ruokapiireihin ja tuotteiden hankkimista suoraan tuottajilta.

Valmisruuat voi unohtaa, sillä mitä monimutkaisempi ruoka, sitä hankalampaa sen alkuperää on selvittää. Esimerkiksi Saarioinen ei itsekään pysty varmasti kertomaan, mistä mikin italiansalaatin osanen on peräisin.

Timosen näkemykset saivat vahvistusta, kun kiersin Helsingin keskustan Stockmannia ennalta laatimani ostoslista mukanani ja yritin löytää suomalaista ostettavaa. Listalla oli tavallisia kulutustavaroita kännykästä vaatteisiin ja ruokaan, mutta listan  tuotteista vain maito on varmasti täysin kotimaista. Ruisleipäkin saattaa olla täkäläisestä rukiista täällä leivottua, mutta ei aina ole sitä.

– Muualta ruisleipää ei tuoda, mutta jauhot eivät välttämättä ole kokonaan kotimaisia. Viime vuonna Suomessa oli niin hyvä ruissato, että todennäköisesti vilja on nyt kotimaista, kertoo myyjä.

Vaalean leivän ystävän kannattaa olla tarkkana, sillä leipä ei nykyisin ole mikään paikallinen tuote. Stockmannilla myydään muun muassa Belgiassa, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa ja Espanjassa leivottua leipää.

Suomessa tehtyjä
vaatteita on vielä

Jos ei tuijoteta materiaalien alkuperään, vaan tyydytään Suomessa suunniteltuun ja valmistettuun tuotteeseen, ostoslistan tavaroista löytyy tavarataloista myös talvitakki, kengät ja sänky. Sen sijaan elektroniikan voi kiertää kaukaa.

– Tämä on japanilais-kiinas-korealainen osasto. Täältä on turha etsiä mitään kotimaista, toteaa elektroniikkaosaston myyjä.

Matkapuhelimen ostoa fennokuluttaja voi harkita, jos hänellä on joustava omatunto. Täysin suomalaisia puhelimia ei ole, koska komponentit tulevat maailmalta. Kotimaisin valinta on Nokia. Myyjien mukaan osa E- ja N- sekä 8000-sarjojen puhelimista kootaan Salon tehtaalla, mutta tarkkaan yksittäisen puhelimen tekopaikkaa on mahdoton selvittää.

Nokia käyttää myös suomalaisomisteisia alihankkijoita, mutta pääosa näistäkin teettää työt esimerkiksi Virossa ja Unkarissa. Tällöin voidaan miettiä, riittääkö tuotteen valintaperusteeksi, että tavaran tehnyt yhtiö joka tapauksessa työllistää Suomessa ja maksaa tänne veroja?

Kotimainen kulutus
on Kekkosen aikaista

Auvoisen kotimaisen kuluttamisen aika on Timosen mukaan jäänyt Kekkosen ajalle. Hän arvioi, että jos on varaa kuluttaa, voi olla hyvä vaihtoehto jatkaa kuluttamista entiseen malliin tai ostaa palveluita kotimaiselta yritykseltä.

Taloyhtiön yhtiökokouksessa kannattaa siis tukea piharemonttisuunnitelman toteuttamista tai järjestää ruokajuhlat ja hankkia niitä varten paitsi ruokaa myös kokki- ja tarjoiluapua.

Koska lama aina muokkaa yhteiskuntaa, nyt olisi Timosen mielestä hyvä hetki kiinnittää huomiota kotimaisuuden sijaan kulutuksen ympäristövaikutuksiin. Koska tuotantoketjut ovat pitkiä, vaikeita ja hämärästi ymmärrettäviä, valtioiden tai muiden kolmansien osapuolien pitäisi pyrkiä tekemään näistä mahdollisimman läpinäkyviä.

Tässä ostoskierroksen yhteenveto ja vinkit vankkumattomalle kotimaisuuden etsijälle siitä, kannattaako ostos vai ei kotimaisuusnäkökulmasta:

Televisio ja digiboksi – älä osta

Suomessa ei tehdä televisioita eikä digisovittimia. Moni mieltää Saloran kotimaiseksi, mutta myyjän mukaan merkkiä valmistetaan Turkissa. Sen sijaan ohjelmistoja on voitu suunnitella Suomessa.

Dvd-soitin ja radio – älä osta

– Tämä on japanilais-kiinas-korealainen osasto. Täältä on turha etsiä mitään kotimaista, toteaa myyjä näistäkin tuotteista.

Matkapuhelin – harkitse

Täysin suomalaisia matkapuhelimia ei ole, koska puhelinten komponentit tulevat maailmalta. Kotimaisin on Nokian puhelin. Myyjien mukaan osa E- ja N- sekä 8000-sarjojen puhelimista kootaan Salon tehtaalla, mutta tarkkaan yksittäisen puhelimen tekopaikkaa on mahdoton selvittää.

Rannekello – älä osta Tavallisia rannekelloja ei valmisteta Suomessa. Kotimaisen kellon saa teettämällä sen kellosepällä.

Talvitakki – osta/harkitse

Takkia, joka on kankaita, lankoja, nappeja ja vetoketjuja myöten tehty Suomessa, ei tavaratalossa ole. Jos hyväksytään, että takissa on käytetty myös ulkomaisia materiaaleja, suomalaisuuteen voivat yltää Joutsenen untuvatakit.

Niin miesten kuin naistenkin osastolla on tarjolla useita takkeja, jotka on suunniteltu Suomessa, mutta ne ommellaan Virossa tai jossain muussa halvemman tuotannon maassa. Näitä ”suomalaismerkkejä” ostamalla voi ainakin osin tukea kotimaista vaatetusalaa. Mittatilaustyönä voi saada täällä tehdyn takin.

Kengät – osta/harkitse

Kenkäosaston kulmassa on kokonainen mallisto Palmrothin kenkiä, jotka on tehty Suomessa – tosin ulkomaisista nahoista.

Hyllyriveiltä löytyy myös Mantereen kenkätehtaan Avec-Shoen jalkineita. Molemmat yhtiöt teettävät neuloksiaan alihankkijoilla muun muassa Virossa, mutta kengät kootaan Suomessa. Mantereen kenkätehtaalla on avainlipun käyttöoikeus, joka saaminen edellyttää vähintään 50 prosentin kotimaisuusastetta.

Tarjolla on myös Pomarfin-kenkiä, jotka moni mieltää suomalaisiksi. Ne kuitenkin tehdään Virossa.

Luistimet – älä osta

Luistimet kotimaisuuden puolustaja jättää kauppaan. Ne ovat nähneet Suomen vasta paketista päästyään.

Sänky – osta

Huonekaluosastolta löytyy jopa vaihtoehtoja. Tarjolla on Unikulman ja Finlaysonin sekä Messin pedit. Myyjän mukaan nämä ovat kokonaan Suomessa tehtyjä.
 
Ruisleipä – osta/harkitse

Ei aina ole kotimaista.

– Muualta ruisleipää ei tuoda, mutta jauhot eivät välttämättä ole kokonaan kotimaisia. Viime vuonna Suomessa oli niin hyvä ruissato, että todennäköisesti vilja on nyt kotimaista, sanoo myyjä.

Suurten leipureiden leipäpusseista ei selviä, onko leipä kotimaista vai ei. Jos haluaa toimia varman päälle, kannattaa suosia pikku leipomoiden limppuja ja reikäleipiä.

– Osa asiakkaista on hyvin tarkkoja leivän alkuperän suhteen. Välillä soittelemme heidän puolestaan tuotteiden valmistajille ja selvitämme asiaa.

Maito – osta

Maitotiskiltä se löytyy! Myyjä vakuuttaa, että kaikki heillä myytävät maidot on lypsetty suomalaisista lehmistä.

Lisää tuotteiden kotimaisuuden selvittämisestä:

Suomalaisuudesta kertovat tunnukset:
http://www.avainlippu.fi/alkuperamerkit

Testaa, onko tuotteella avainlippu:

http://www.avainlippu.fi/service.cntum?pageId=126882