Päivä, joka pisti maailman sekaisin
Arijukka Turtiainen
Syyskuun 15. on päivä, joka jää historiaan. Silloin lähti liikkeelle tapahtumasarja, joka sai finanssikriisin kärjistymään ja maailmantalouden hillittömän nopeaan pudotukseen. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin seuraukset tuntuvat Suomessakin kiihtyvinä yt-neuvotteluina. Mitä tuona päivänä oikein tapahtui?
16.11.2008 07:01
53
Kaksi kuukautta sitten se tapahtui. Yhtäkkiä asiantuntijoiden puheet saivat selvästi aiempaa synkemmän sävyn. Finanssikriisi kärjistyi äkisti, kun Yhdysvallat päätti päästää investointipankki Lehman Brothersin konkurssiin 15. syyskuuta.
– Tuo oli tärkeä kulminaatiopiste, pääekonomisti Jari Järvinen Tapiola-ryhmästä arvioi syyskuun tapahtumia.
Hän uskoo, että kriisin etenemisen rajuus on sen jälkeen yllättänyt varmaan jokaisen, vaikka vaikeudet olivat nähtävissä. Yhdysvalloissa subprimekriisi oli jyllännyt viime vuodesta lähtien ja rauhattomuus markkinoilla jatkunut jo pitkään.
– Alla muhi pommeja ja sitten asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac joutuivat valtion syliin, sanoo Nordean pääekonomisti Leena Mörttinen.
Koska asuntoluotottajat Fannie ja Freddie oli pelastettu aiemmin syyskuussa ja investointipankki Bear Stearns keväällä, markkinoilla uskottiin, että viranomaiset eivät päästä rahoituslaitoksia kaatumaan.
Lehmanin konkurssi
vei luottamuksen
Mörttinen kertoo, että kesällä alkoi kuulua epäilyjä, joiden mukaan viranomaiset saattaisivatkin antaa pankkisektorin konsolidoitua tyyliin "katsotaan miten iso sotku tulee ja siivotaan sitten". Silti Lehmanin uhraaminen oli yllätys.
– Lehmanin konkurssi säikähdytti, Mörttinen myöntää.
Mörttisen mukaan hyvin nopeasti kävi ilmi, että pankkien kaatumisesta tulee niin iso sotku, ettei sitä pystytä markkinoilla hoitamaan.
– Luottamuspula, joka muhi pinnan alla, puhkesi, hän sanoo.
– Lehmanin kaatuminen loi epävarmuuden markkinaosapuoliin ja pakotti kaikki käpertymään poteroihinsa, Järvinen arvioi.
Pari päivää Lehman-uutisen jälkeen Yhdysvallat päätti pelastaa pankki- ja vakuutusjätti AIG:n. Sitä pidettiin liian suurena päästettäväksi konkurssiin. Epämääräinen linjanveto siinä, mikä päästetään kaatumaan ja mikä ei, heikensi entisestään tunnelmia.
Poliitikot
pähkäilivät
Lehman Brothersin päästäminen konkurssiin vaikutti Järvisen mielestä hieman harkitsemattomalta. Harvardin yliopiston professori Kenneth Rogoff arvioi uutistoimisto Reutersille, että oli oikein, että valtio ei ryhtynyt käyttämään veronmaksajien rahoja pankin pelastamiseksi.
Mörttinen huomauttaa, että tuohon mennessä oli jo jouduttu tilanteeseen, jossa viranomaisten keinot eivät näyttäneet tepsivän. Keskuspankit eivät loputtomasti voineet ottaa ongelmia niskoilleen, ja oli osoitettava poliitikoille, että heidän oli aika tarttua asiaan.
Yhdysvalloissa alettiin rakentaa roskapankkipakettia, mikä hetkeksi tyynnytti markkinoita. Presidentinvaalien alla osa amerikkalaispoliitikoista yritti väistää vaikeaa ratkaisua ja kongressin edustajainhuone hylkäsi pelastuspaketin syyskuun alussa. Se sai aikaan hurjan osakkeiden alamäen.
Kun vielä pari viikkoa aiemmin oli puhuttu lähinnä Yhdysvaltain ongelmista, viimeistään nyt tajuttiin, että kriisi vyöryy myös Eurooppaan. Ensimmäisten vaikeuksiin ajautujien joukossa oli Glitnir, jonka Islannin valtio otti lokakuun taitteessa haltuunsa.
Paniikki iski
Eurooppaan
Yhdysvaltain poliitikoille tilanteen vakavuus selvisi muutamassa päivässä ja pelastuspaketti hyväksyttiin lokakuun alussa. Jahkailu oli pahentanut tilannetta, eikä paketti enää rauhoittanutkaan markkinoita.
Eurooppalaisten ja amerikkalaisten pankkien yhteiset bisnekset aiheuttivat vaikeuksia useille eurooppalaispankeille ja lokakuun alkuviikolla viranomaisten ja kilpailijoiden syliin kaatui puolenkymmentä rahoituslaitosta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Kuun puolivälissä hyväkuntoisetkaan pankit eivät enää luottaneet toisiinsa, mikä hankaloitti ja kallisti kaikkien pankkien oman rahoituksen hankkimista. Tunnelmia kuvattiin lähes paniikinomaiseksi.
Euroopan valtiot ryhtyivät kiivaasti korottamaan talletussuojiaan ja sitkeästi inflaatiotavoitettaan tuijottanut Euroopan keskuspankkikin joutui nöyrtymään. Se osallistui yhdessä Yhdysvaltain, Britannian, Ruotsin, Sveitsin, Kiinan ja Kanadan keskuspankin kanssa historialliseen yhteisoperaatioon, jossa alennettiin ohjauskorkoja.
Rahoitusongelmat
vaivaavat jo kaikkia
Korkojen alentaminen ei olennaisesti auttanut tilannetta. Markkinakoroissa näkyy ohjauskorkojen päällä historiallisen suuri riskilisä, mikä johtuu epäluottamuksesta.
Kriisi on iskenyt reaalitalouteen. Kun niin yritysten kuin yksityistenkin on entistä hankalampi saada rahoitusta, yritysten toiminta on vaikeutunut ja työpaikkojensa puolesta pelkäävät kuluttajat ovat tulleet yhä varovaisemmiksi.
Viime viikkoina on harva se päivä joku yhtiö ilmoittanut yt-neuvottelujen aloittamisesta. Suomessa vähintään 7 000 henkilön työpaikka on lyhyessä ajassa joutunut vaaka-laudalle. Järvisen mukaan syksy on ollut ennätyksellisen heikko.
– Yleensä, kun osakemarkkinat ovat laskussa, tällainen lasku, joka on nyt nähty kahdessa kuukaudessa, nähdään kahdessa vuodessa. Pakkomyynnit, realisoinnit ja voimakas halu omistaa käteistä ovat yhdessä johtaneet tähän tilanteeseen.
Ekonomistien mukaan niin viranomaiset kuin poliitikotkin – pankkiireista puhumattakaan – ovat tehneet virheitä. Vaikka osa niistä on pahentanut tilannetta selvästi, mikään näistä ei yksin ole aiheuttanut kriisiä.
– Nyt maksetaan laskua, joka on kerrytetty maailmantalouteen 25 vuoden aikana. Nyt ylivelkaantumisen ja velkavetoisen kasvun aikaan saamat kuplat puhkeilevat kaikkialla, Järvinen sanoo.
Kriisi on jo pitkälti
poliittinen
Syvetessään kriisi näyttää pitkittyvän. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassakin valtioiden johto ja poliitikot ovat miettineet ratkaisuja sen taltuttamiseksi. Järvinen harmittelee, että Yhdysvalloissa ei vieläkään ole päästy sopuun siitä, millainen pankkitukipaketti tulee oikein olemaan.
– Vekslaus tällaisessa ympäristössä on vaikeaa talouden suunnittelun kannalta, hän huomauttaa.
Mörttisen mielestä koko kriisi on monessa suhteessa poliittinen ja sikäli erityislaatuinen haaste niin Yhdysvalloissa, euroalueella kuin Kiinassakin.
– Olemme nyt politiikan varassa, mutta sen lisäksi myös rakenteellisessa murtumassa. Aika moni poliittinen systeemi miettii nyt, miten pitäisi edetä. Onko kapitalistinen systeemimme hyvä? Onko kommunistinen kapitalistinen systeemimme ottanut oikeata mallia oikeasta paikasta lännestä? Euroalueellakin pitää puntaroida, mitä teemme, kun meillä on yhteinen raha, mutta ei yhteistä talouspolitiikkaa, Mörttinen pohtii.
Mörttisen mukaan poliittiset päätökset vaikuttavat melko pian siihen, millaiset kasvumahdollisuudet taloudella on vastaisuudessa.
– Potentiaalinen kasvu voi saada pahan tällin, jos ruvetaan ylisäätelemään, hän huomauttaa.
