Pankit on pakko pelastaa
Arijukka Turtiainen
Pankkien pelastaminen yhteiskunnan varoilla ärsyttää veronmaksajia. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Pelastamalla pankit yhteiskunta pelastaa veronmaksajat lamalta. Pankkien pelastaminen ei silti ole helppoa, sen osoittavat Yhdysvalloissa juuri tehdyt virheet.
7.10.2008 06:01
114
Pankit ovat talouden verenkiertojärjestelmä. Niiden välityksellä talouden joillakin alueilla syntynyt ylijäämä ohjautuu niille aloille, jossa tarvitaan rahoitusta.
Ilman pankkien myöntämiä lainoja talous pysähtyy. Harva kuluttaja pystyy ostamaan asuntoa, autoa tai kesämökkiä ilman pankin myöntämää lainaa. Vielä harvempi yrittäjä pystyy perustamaan useita ihmisiä työllistävää yritystä ilman pankkilainaa.
Pankkien halvaantuminen aiheuttaa talouteen luottolaman, josta on jo nähtävissä merkkejä. Yhdysvalloissa esimerkiksi rakentaminen ja autokauppa ovat jo jähmettyneet.
Talouden jähmettävä kylmyys leviää nopeasti kaikille aloille. Tämän seurauksena työttömyys kasvaa ja kuluttajat lakkaavat kuluttamasta. Terveetkin yritykset kaatuvat rahoituksen puutteeseen.
Osakekurssien lasku ei rankaise vain rikkaita sijoittajia, vaan se syö kaikkien palkansaajien eläkerahastoja.
Pian on käynnissä itseään ruokkiva kierre, josta suomalaisilla on kipeitä muistoja 1990-luvun alusta.
Pankkeja ei ole
varaa rangaista
Nyt maailmaa koetteleva pankkikriisi johtuu pitkälti pankkien omasta holtittomasta riskinotosta.
Kadunmiehen mielestä pankkien pitäisi antaa kaatua, mutta siihen kadunmiehellä ei yksinkertaisesti ole varaa.
Vuonna 1929 Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover päätti antaa markkinoiden huolehtia Yhdysvalloissa syntyneestä pankkikriisistä. Yhdysvaltain keskuspankki nosti korkoja ja maa turvautui kauppapolitiikassa protektionismiin.
Seurauksena oli hirvittävä, koko maailmaa runnellut lama.
Arvostetun sijoitusstrategin John Mauldinin mukaan Yhdysvallat olisi voinut selvitä 30-luvusta vakavalla taantumalla, mikäli Hoover olisi pelastanut pankit.
Yhdysvaltalaisista veronmaksajista tuntuu katkeralta, että jokainen kansalainen joutuu osallistumaan 2 300 dollarilla pankkien pelastamiseen. Moni kuitenkin varmasti valitsee mieluummin parin tonnin laskun kuin pitkän työttömyyden.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Pankkien pelastamiseen käytetty raha ei edes mene kokonaan hukkaan. Ruotsissa valtio sai lopulta roskapankista jopa enemmän rahaa ulos kuin sinne laittoi. Mitä kauemmin pankkijärjestelmän vakauttamista viivytetään, sitä kalliimmaksi se koituu veronmaksajille.
Paulsonin virhe kärjisti
kriisin uudelle tasolle
Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Paulson teki jo vakavan virheen asuntoluotottajien Fannie Maen ja Freddie Macin pelastamisessa.
– Paulson palkitsi romahdusta lietsovat spekulantit ja karkotti pankkien tarvitsemat pitkäjänteiset sijoittajat, kirjoittaa riippumattoman tutkimusyhtiön GaveKalin ekonomisti Anatole Kaletsky.
Kaletskyn mukaan asuntoluotottajien väärin toteutettu pelastus saattoi käynnistää ”tuomiopäivän koneen”, jonka vuoksi pankkikriisi kiihtyi korkeammille kierroksille.
Pelastusoperaatiossa osakkeenomistajat menettivät lähes kaiken. Yhtiöt olivat juuri saaneet sijoittajilta runsaasti uutta pitkäaikaista pääomaa.
Asuntoluottajien kurssilaskulla spekuloineet sijoittajat sen sijaan saivat valtavat voitot.
Nyt yhdysvaltalaisten rahoitusalan yritysten on turha anella sijoittajilta uutta pääomaa. Rahoitusalan ainoa toivo on veronmaksajat.
Sijoittajat pitävät rahoitusalan osakkeiden tuoton ja riskin suhdetta liian huonona. Pankkiosakkeiden kurssilaskulla spekulointi ja paniikin lietsominen sen sijaan kannattavat.
Kadunmiesten mielestä on oikein, että ahneet pankkiherrat tuntevat nahoissaan tekojensa seuraukset. Osakkeiden romahdus ei kylläkään töpeksineitä pankinjohtajia haittaa, he ovat nostaneet bonuksensa jo ajat sitten.
Kärsijöitä ovat ne pitkäaikaiset sijoittajat, joiden pääomilla pankkijärjestelmä voitaisiin pelastaa.
-16
-24
-4
Kommentit (114)
Pankit voivat mennä aivan hyvin vaikka suuressakin määrässä konkurssiin, jolloin velkojat ottavat ne hoitoonsa ja joko jatkavat toimintaa uudella johdolla, tai pankin osat myydään elinkelpoisille yrityksille, yleensä muille pankeille.
Keskuspankin tehtävänä on toimia viimeisenä luottoikkunana, josta pankit voivat hankkia likviditeettiä jos muut pankit eivät lainaa sille esim. luottamuspulan takia, joten likviditeetti ongelmat pankkijärjestelmässä eivät saa toimia tekosyynä pankkien pelastamiselle.
Huonosti hoidettujen pankkien itse asiassa tulee kaatua niin kuin muidenkin huonosti hoidettujen yritysten.
Wincapitan tilitkin jäädytettiin....
Noinhan se on että tällä hetkellä on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja ja päättäjien pitäisi löytää ne vähiten huonot.
Aivan, aivan. Ei pankkien toiminta tai talletukset/saatavat mihinkään katoa, jos ne laitetaan konkurssiin. Pesä joko jatkaa liiketoimintaa tai myy ne pätevämmälle ja vastuuntuntoiselle uudelle johdolle.
Tärkeintä on huolehtia yritysten mahdollisuudesta saada jatkuvasti lainaa, joka voidaan hoitaa tarvittaessa muutenkin kuin nykyisten pankkien kautta.
Mitään syytä ei ole niiden pelastamiseksi.
Johtohenkilöt asetettava välittömästi holhouksen alaisiksi.
.
Pääministerin mukaan viime lamassa veronmaksajien varoja lahjoitettiin aivan huvin vuoksi 50.000.000.000 mk pankeille.
On käsittämätöntä, että 90-luvun lamassa Suomessa ei tehty samaa kuin tänä vuonna Islannissa, eli otettu veronmaksajien rahoista maksetun pankkituen vastineeksi valtaosaa ko. pankkien osakkeista. Meillä vain avattiin piikki pankeille ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Muutama vuotta myöhemmin pankit takoivat jälleen miljardivoittoja omistajilleen. Pankkitukia ei peritty takaisin, mutta sen sijaan pankeille laman yhteydessä velkaorjiksi jääneitä velallisia ja takaajia ei autettu millään tavalla.