Mistä tätä rahaa oikein tulee?

Oletko koskaan ajatellut mitä raha todellisuudessa on? Huomaatko sinäkin päivittäin käyttämäsi rahan olevan vain digitaalisia numeroita?

Numerot sinä käytät ehkä asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, tai satunnaisiin huvituksiin. Raha on numeroita, jotka aina kuun lopussa käyvät vähiin – lopulta loppuvat, kunnes palkkapäivänä jälleen kasvavat. Kasvavat hetkellisesti, kuluakseen uudestaan loppuun.

Raha syntyy velasta. Piste.

Kuulostaako omituiselta? Oletko koskaan ajatellut mitä velka todellisuudessa on?

Tai, mistä velkaraha todellisuudessa tulee?

Joskus päätät kenties ostaa oman asunnon. Marssit siis pankkiisi ja pyydät lainaa. Pankki selvittää tietosi, taitosi ja henkilökohtaisen potentiaalisi, ja lopulta myöntää sinulle pyytämäsi lainan. Ostat asunnon ja jäät velkaa sovitusti, velan antaneelle pankille.

– Ajattele tätä asiaa näin: jokainen tarvitsee asunnon, katon päänsä päälle. Suomessa on myyty tämä idea ihmisille niin hyvin, että oma asunto mielletään turvallisimmaksi ratkaisuksi. Siispä ihmiset lainaavat rahaa. Se taas tarkoittaa sitä, että lainattu pääoma maksetaan, korosta ja lainaajasta riippuen usein jopa moninkertaisena pankille takaisin, analysoi Lars Österman, 51, Suomen talousdemokraattisen yhdistyksen puheenjohtaja.

Eikö tämä vieläkään ollut mitään uutta? Pankillehan maksetaan lainasta korkoja, koska pankki ottaa riskin sijoittamalla sinuun omia rahojaan.

– Pankit luovat rahaa tyhjästä, eli rahallistavat velkakirjoja, asiakkaiden sitä ymmärtämättä, Österman väittää.

”Totuus
tuotava julki”

Puolueeksi tahtova Suomen talousdemokratia ry perustaa olemassa olonsa tähän väitteeseen: rahan luominen on siirretty valtion omistamilta keskuspankeilta ja setelipainoilta yksityisille yrityksille, eli pankeille. Raha on nykymaailmassa velkaa, jonka kuluttajille antaa pankki.

Korko on pankin palkkio, eli sen harjoittaman liiketoiminnan voitto. Omistaja käärii liiketoiminnassa voiton – se on selvää. Jos omistajana on ulkomaalainen henkilö, tai yritys, virtaa myös voitto-osuus ulkomaille. Nykysuomessa epäkohta on laajempi. Pankkimme ovat suurilta osin ulkomaalaisessa omistuksessa.

– Silloin kun rahaa poistuu, syntyy matalasuhdanne. Ja kun rahaa, eli vaihdon välinettä, on aina rajallisesti, tulee tällainen taloustaantuma. Lopulta voidaan puhua lamasta. Kaikki johtuu rahasta ja rahan määrästä, Österman sanoo.

– Tässä syntyy moraalinen ongelma. Jos asiakas ymmärtäisi, että pankki ei todellisuudessa anna mitään omastaan, niin asiakas saattaisi sanoa: ettei tämä nyt ihan oikein mene.

Onko väite sitten totta? Ja mitä väliä sillä on? Muuttuisiko tilanne jotenkin paremmaksi, mikäli rahaa loisi joku muu taho? Talousdemokraattien mielestä: kyllä.

– Luullaan, että raha tulee valtiolta, tai että se on suomen pankin hallinnassa. Ihmiset eivät ymmärrä, että se on pelkkää kirjanpitoa. Velan ottajan allekirjoitus antaa pankille oikeuden rahallistaa velka. Velka muutetaan pankkiluotoksi, joka näkyy tilillä saldona, mutta luodaan vain pankin kirjanpidolla, Österman kertoo.

Talousdemokraatit perustelevat väitettään sillä, että kukaan ei todellisuudessa voi todistaa kaiken liikkeellä olevan rahan olevan fyysisesti olemassa. Pankki myöntää lainaa ihmisille ja takaa lainanantonsa muiden ihmisten tekemillä talletuksilla.

Mikäli pankilla on talletuksia riittävästi, on sillä oikeus antaa lainaa huomattavasti suurempia määriä kuin mitä sillä on talletuksia. Lopputulokseksi talousdemokraattien mielestä jää nykytilanne, jossa rahaa on liikkeellä suunnattomia määriä, mutta suuri osa siitä on pienen piirin hallinnassa ja omistuksessa.

– Demokratiassa rahan pitäisi syntyä hallitusti asiantuntijaelimen suosituksilla, mutta laskea liikkeeseen vain julkisen vallan, eli valtion ja kuntien, investoinnin ja kulutuksen kautta. Meidän tärkeimpänä viestinä on: että tällainen (nykytilanne) on järjetöntä! Näin ei tarvitsisi olla. Tilanne on kuitenkin joskus ollut erilainen.

Tukea eduskunnasta
ja ulkomailta

Suomen talousdemokratia ry perustettiin reilu vuosi sitten.

Yhdistys on määritellyt tavoitteekseen: ohjata yhteiskuntaa kohti kestävää ja demokraattista talousjärjestelmää. Yhdistyksen tarkoituksena on tuoda esille uskottava ja käytännöllinen vaihtoehto, velkaperusteiselle rahajärjestelmälle, sekä pyrkiä lisäämään kansalaisten kiinnostusta yhteiskunnalliseen talousjärjestelmään ja sen kehitykseen.

Syyskuussa 2010, yhdistys teki suuren harppauksen ja haastatteli kansanedustaja Markku Uusipaavalniemeä (kesk.) ajamansa asian tiimoilta. Uusipaavalniemi oli aiheessa talousdemokraattien kanssa lopulta samoilla linjoilla: rahaa luodaan tyhjästä, joten miksei sitä luotaisi yhteisesti?

Uusipaavalniemi oli esittänyt itse jo vuonna 2007 eduskunnalle idean siitä, että EU:n pitäisi luoda itse kaikki ylimääräinen raha, jotta valtioiden velkaantuminen voitaisiin estää.

Uusipaavalniemen haastatteluvideo levitettiin internetiin, ja se on kerännyt jo yli 40 000 katsojaa.

Suomen talousdemokraatit nojaavat intensiivisesti ulkomaille. Rahareformi-ideologian kansainvälisyys nousee esille aika ajoin yhdistyksen keskusteluissa. Muun muassa Ruotsin Ekonomisk Reform ja Iso-Britannian Money Reform Party, ajavat samanlaisia uudistuksia omilla tahoillaan.

Kansainvälinen talouskriisi on kuitenkin omalta osaltaan lisännyt ihmisten mielenkiintoa aiheesta, joka vaikuttaa kaikkiin mutta josta monet eivät tiedä tarpeeksi. Velkakuplan puhjettua ja taloustaantuman levittyä, talousdemokraatit saivat lisätuulta purjeisiinsa.

Tilanne on siis tämä: valtiot ottavat lisää velkaa, jotta ne voivat pelastaa pankit. Velka otetaan aina jostain muualta, ja se pitää tietenkin maksaa takaisin. Valtionvelassa epäkohta konkretisoituu, koska todellisuudessa kysymys on usein pelkkien velan korkojen maksamisesta, ei edes lainan lyhentämisestä. Kun valtio ilmoittaa maksavansa valtionvelkaa pois, on kysymys lähinnä näiden korkojen maksamisesta.

Talousdemokraatit ovat laskeneet että Suomi maksaa vuosittain jopa 2 miljardia euroa ulos maasta. Yhdistyksen puheenjohtajan mielestä todelliset kulut ovat vain tuhansien eurojen luokkaa, joten loppuosa miljardeista valuu aina lukemattomien lainanvälittäjien ja pankkien taskuun.

Rahareformiliikkeet ehdottavat valtiolle erilaista mallia: lisälainan sijaan luotaisiin uutta rahaa, jotta vanhatkin velat voitaisiin maksaa kokonaan pois. Ilman lisävelkaantumista. Eikö se olisi kaikkien kannalta järkevintä?

Talousdemokraattien mielipide on selvä: aihetta ei suostuta edes käsittelemään, koska tiedon tultua julki, monet nykyjärjestelmästä hyötyvät päättäjät jäisivät puille paljaille.

Inflaatiokysymys ja
todisteiden puute

Rahan hallitsematon lisääntyminen luo inflaation.

Inflaatio vähentää olemassa olevan rahan arvoa. Globaalissa yhteiskunnassa asia koskettaa todella suurta aluetta. Mikäli euroja luotaisiin tyhjästä, menettäisi yhteisvaluutta nopeasti kilpailukykynsä maailmanmarkkinoilla.

– Tietenkin on aina se inflaatiokysymys. Mutta mikä on se todellinen raja mikä sitten nostaa hintoja? Käytännössä moni minua fiksumpi on laskenut, ettei tässä ole oikeasti mitään inflaatio-ongelmaa, Österman sanoo.

Österman viittaa todellisuuteen, jossa uutta rahaa luodaan koko ajan lisää. Velkaantuminen kiihdyttää lisävelkaantumista, joten myös uuden rahan synty kiihtyy. Kuitenkin inflaatio on pysynyt tällä menettelyllä melko lailla kurissa. Miksipä se ei siis pysyisi myös talousdemokraattien ehdottamassa mallissa?

– Ei tätä voi vain Suomessa toteuttaa. Tämä on prosessi joka on pikku hiljaa käynnistynyt eri maissa. Uskon että Islannissa ollaan ehkä pisimmällä. Siellä on niin vähän ihmisiä että tieto on kulkeutunut melkein kaikille. Islannin kansa ymmärtää pian mitä raha on ja mitä velka on. He ymmärtävät sen, että ei ole mitään syytä olla velkaantunut.

Onko talousdemokraattien väitteessä lopulta perää? Se jää päällimmäiseksi mieleen. Tämän kaliiberin reformi tarvitsee taakseen lisätodisteita. Vaikka yhdistys pyrkii puolueeksi, mikä todistaa sen väitteiden paikkansapitävyyden? Talousdemokraattien viesti kuitenkin on, että poliitikkoihin tai valtaapitäviin ei ilmeisesti voi luottaa.

– On hyvin yksinkertaista seurata mitä pankeissa tapahtuu. Jos analysoi pankkien kirjapitovientejä niin huomaa ihan kiistattomasti, että pankki luo rahaa tyhjästä. En sano että pankin henkilökunta olisi pahaa. He tekevät vain työtään, Österman perustelee.

– Totean vain, että tämä on epäkohta joka pitäisi korjata. Kaikkien hyväksi. Tästä ei hyödy kukaan muu kuin pankkien suuromistajat ja tietenkin pankinjohtajien kaverit.

Östermanin mukaan pankeille maksettava korkotuotto ei ole missään suhteessa siihen palveluun minkä pankit antavat kuluttajille.

– Jos esimerkiksi lainaan 100 000 euroa viiden prosentin korolla, neljäntoista vuoden laina-ajalla. Tästä seuraa se, että maksan pankille lopulta 100 000 euroa pääomaa ja lisäksi 100 000 euroa korkoina, yhteenlaskettuna lopullinen summa on siis 200 000 euroa.  Tuon kokoisen lainan myöntämis- ja hallintokulut ovat todellisuudessa vain muutamia kymppejä vuodessa.

Kaksinkertaiseksi muuttunut lainasumma havahduttaa pohtimaan asiaa. Varsinkin mikäli pankki ei todellisuudessa antaisi omastaan mitään, vaan yksinkertaisesti loisi koko myöntämänsä 100 000 euron lainan tyhjästä.

Österman ehdottaa yksilöitä kaivamaan totuuden itse esille. Asiakkaiden luulisi osaomistajina saavan tietoja pankkiyhtiönsä toiminnasta:

– Marssi pankkiin, vaikka suoraan pankinjohtajan puheille. Pyydä nähdä pankin tase. Sitten pyydä nähdä se tase heti sen jälkeen, kun pankki on myöntänyt esimerkiksi asuntolainan. Siitä on nähtävissä rahan lisääntyminen, pähkinänkuoressa.