"Esittäkää myös kolikon kääntöpuoli, talousdemokraatit!"

– Talousdemokraattien pitäisi esitellä asioista myös se toinen puoli. Päivitellään Suomen valtionvelkaa ja sitä, että vuosittain maksetaan 2 miljardia muualle, kuitenkin unohdetaan mainita se, että Suomella on vuosittain myös omia saatavia, sanoo ekonomisti Lauri Uotila, 64, Sampo-pankin johtava neuvonantaja.

Suomen valtionvelka on aika ajoin mediassa puheenaiheena. Varsinkin jos velkaa otetaan lisää. Tilanne esitellään usein mustavalkoisena. Valtion keväinen päätös ottaa lainaa, joka lainataan eteenpäin Kreikalle keräsi lukemattomasti kritiikkiä, sekä otsikkotilaa. Kuitenkin, kyseinen toimintamalli paljastaa valtionvelasta puolia, jotka harvoin nostetaan esille. Suomi otti velkaa, mutta samalla Suomelle jäätiin velkaa.

Uotilan mukaan viime kesäkuun valtiontalouden katsauksessa Suomen valtionvelaksi todettiin yli 70 miljardia euroa. Saatavia valtiolla sitä vastoin on liki 60 miljardia. Todellisuudessa nettovelaksi jää siis huomattavasti pienempi osa, kuin mitä otsikoissa nostetaan esille.

– Lukuun ottamatta paria viime vuotta, Suomen valtion velkatase on ollut poikkeuksetta positiivinen. Eli rahaa on saatu enemmän, kuin mitä meiltä on maksettu pois.

Ennustamisen
ihana keveys

Ekonomisti Uotila näkee yhteyden talousdemokraattien ja yhdistyksen asiaa tukeneen Markku Uusipaavalniemen (kesk.) toiminnassa: katastrofeja on helppo ennustaa, koska riskit ovat vähäiset.

– Uusipaavalniemi aloitti uransa puhumalla aluksi kotitalouksien velkadeflaatiosta. Hän povasi samanlaista tilannetta kuin Suomessa oli 90-luvulla, pahimpaan lama-aikaan. Nyt hän on siirtynyt kritisoimaan samaa katsomaansa ongelmaa yhteiskunnan tasolla.

Katastrofeja ennustavilla tahoilla on helppoa. Vaikka ennustus menisi pieleen, ei sitä muistella jälkikäteen.

– Kuitenkin, jos jossain vaiheessa ennustus osuu oikeaan, voi hän sanoa, että mitäs minä sanoin, vaikkakin kaksikymmentä vuotta sitten. Onko ennustaja silloin ollut oikeassa? Nyt Uusipaavalniemi puhuu siitä, että mikäli Suomi ei muuta toimintamalliaan, olemme valtiona konkurssissa vuonna 2012, Uotila toteaa.

Maailmanlaajuinen ongelma,
mutta maakohtainen näkemys

Uotila ihmettelee käsitystä Suomen konkurssista. Historiassa valtioiden konkurssit ovat olleet harvassa ja mikäli näin pitkälle on jouduttu menemään, on seurauksena yleensä ollut se, että kyseinen valtio on saanut velkansa anteeksi.

Tähänhän talousdemokraatitkin loppujen lopuksi pyrkivät – saamaan valtion velattomaksi, vaikkakin eri metodeilla.

Vaikka konkurssista johtuvat lieveilmiöt olisivat varmasti vavahduttavia kansantaloudelle, pitää Uotila Suomen kannalta ennustusta liki mahdottomuutena.

– Suomi on kuitenkin todella helpossa tilanteessa, koska meillä ei ole juurikaan nettovelkaa ulkomaille.

Talousdemokraattien utopian Uotila katsoo olevan vaikeasti, jopa mahdottomaksi, saavuttaa.

– Onhan se kaunis ajatus, että koko maailma voisi sopia yhteisesti ja pitävästi asioista. Kuitenkin, yhtä hyvin samalla periaatteella voitaisiin sopia yleisesti sotimisen loppumisesta. Sehän, jos jokin olisi kansantalouksille hyväksi. Armeijat ajettaisiin alas, työvoima lisääntyisi eikä maanpuolustusta tarvitsisi rahoittaa.

Talousdemokraatit esittävät ideologiansa kansainvälisenä. Muista maista toki löytyy saman asian ajajia, mutta lähtökohtaisesti ajetaan kuitenkin aina oman maan asiaa.

– Tästä huokuu sellainen, että erotaan Euroopan unionista, eurosta ja vapaakauppasopimuksista. Jos kritisoidaan työvoiman ja pääoman liikkuvuutta, tai vapaata maailmankauppaa, ei vaihtoehdoksi jää kuin palata takaisin suljettuun järjestelmään, Uotila toteaa.

– Lopulta se tarkoittaisi siirtymistä käteistalouteen, eli säästämiseen. Suomenkin yhteiskunnan nykytaso perustuu siihen, että jotkut päättävät säästää ja jotkut ottavat velkaa.

Demokratian lähtökohta:
Enemmistö päättää

Uotilan mielestä ongelmallista Talousdemokratian esittämässä uudistuksessa on se, että todellisuudessa esitetty muutos palvelisi Suomessa vain pientä vähemmistöä.

Kurjuutta on jokaisessa valtiossa ollut kautta historian, mutta emme elä Victor Hugon Ranskassa.

Suomessa enemmistöllä on kuitenkin joko ainakin usko, tai konkreettisesti omaa rahaa kiinni nykyisessä talousjärjestelmässä. Järjestelmässä, joka lupaa talouden kasvua ja jopa rikastumista.

– Aina on ollut niitä, joilla on liikaa velkaa taakkanaan. Yksilötasolla on aina ollut myös niitä, jotka juovat liikaa viinaa. En usko että voisimme millään järjestelmällä päästä yhteiskunnassa sellaiseen tilanteeseen, jossa kenelläkään ei olisi ongelmia, Uotila sanoo.

Ideologiat syntyvät idealismista, mutta realismi on se mikä on toteutettavissa. Suomen kansan enemmistö tavoittelee rikastumista ja koska nykyjärjestelmä on ihmisille tuttu, sekä keinot talouden kasvattamiseen olemassa, on siirtyminen erilaiseen järjestelmään todella vaikeaa.

Talousdemokraatit ajavat yhteiskunnan asiaa ja yhteiskunnan muutosta. Vähemmistö ei kuitenkaan ole missään demokratiassa yhteiskunnan päättävä osa. 

Raha on velkaa
vaikka voissa paistaisi

Suomen talousdemokraattien pääteesi on tuoda ihmisille tietoon totuus rahasta ja sen luonteesta nyky-yhteiskunnassa. Talousdemokraatit väittävät, että raha luodaan nykyään tyhjästä, velkaa vastaan. Juuri pankkien kontrolloimaton lainanantotoiminta aiheutti taloustaantuman, jonka satoa puidaan ja pureskellaan globaalisti vielä vuosikausia.

– Kyllä, Amerikassa tapahtui ylilyöntejä. Eritoten johdannaismarkkinoilla. Suomalainen pankkitoiminta on kuitenkin terveellä pohjalla. Suomessa se on normaalia varainhankintaa, jossa kaksi kolmasosaa pankkien varoista on rahoitettu erilaisilla talletuksilla. Loppuosa on muuta varainhankintaa, jossa viimeinen vaihtoehto on pyytää rahaa suoraan keskuspankilta, Uotila sanoo.

Mistä sitä rahaa sitten todella tulee, jos pankki sitä ihmisille antaa?

– Pankkien yhteiskunnallinen tehtävä on tuottaa maturiteettitransformaatiota. Pankki siis muuttaa lyhtyaikaisia talletuksia pitkäaikaisiksi lainoiksi. Pankin on voitava luottaa siihen, että talletuksia tulee jatkossakin, eikä niitä lähde pois. Jos nämä ehdot eivät täyty, ei pankki voi myöntää lainoja, Uotila sanoo.

Mutta eihän pankki voi ottaa rahaa kenenkään tililtä, vain lainatakseen niitä eteenpäin?

Mitä jos tilinomistaja haluaisi nostaa rahat pois omalta tililtään mutta huomaakin, että rahat on lainattu jonnekin muualle?

– Pankeillehan virtaa koko ajan rahaa muualta, esimerkiksi vanhempien lainojen lyhennyksiä ja korkoja. Niistä voidaan myöntää näitä uusia lainoja.

Järjestelmä vaikuttaa monimutkaiselta, myönnetään. Rahan ja velan synty on kinkkinen juttu, koska tällainen järjestely panee miettimään mistä ne aiemmat lainat on sitten voitu antaa. Tai jopa ne kaikkein ensimmäiset?

Jos lainajärjestelyillä mahdollistetaan uusien lainojen antamista, niin millä ne aiemmat lainat on voitu alun perin myöntää?

Käytäntö kalskahtaa hieman maan tavalta — tällä kaliiberilla oikeastaan koko maailman tavalta. Kaiken kaikkiaan koko prosessi tuntuu nojaavan todella paljon juuri uskoon.

Uskoon pankkien maksukyvystä ja rahavirran jatkuvuudesta. Virran, jonka alkulähde tuntuu nykymaailmassa koko ajan entistä hämärämmältä.