Yrittäjä ei peliä pelkää

Pyry Lehdonvirta, 26, on tehnyt ohjelmistokehitystä lähes koko ikänsä. Lukio-opiskelujen aikaan vanhemmat vihjailivat kesätöiden tarpeellisuudesta, joten Lehdonvirta päätti tehdä sitä mitä jo osasi.

– It-kupla kun oli, kaikki haluttiin töihin, Lehdonvirta kertoo.

– Silloin sai jo pelifirmassa kännykkäedun, se oli lukiolaiselle kovaa valuuttaa.

Kolme vuotta sitten, tuolloin Apajalla työskentelevä Lehdonvirta päätyi yrittäjäksi, kun hän tapasi nettituttunsa junassa Siperian radalla matkalla Bangkokiin. Kun työkuviot tulivat puheeksi, hän tajusi, että voisi työllistää kaverin oman yrityksen kautta ja itse keskittyä opintoihin Teknillisessä korkeakoulussa.

Mutkia matkassa toki oli, sillä sopiminen ei kaikkien osapuolten kanssa ollut yksinkertaista.

Nykyään Lehdonvirralla on kaksi internet-palveluihin ja pelien kehittämiseen keskittyvää yritystä: Vuonna 2006 hän oli perustamassa SC5-yritystä. Seuraavana vuonna hän perusti Casual Continentin.

SC5 työllistää Suomessa kymmenen ja Casual Continent viisi henkilöä.

Tämä puuttui:
peli lapsille

Casual Continentin ensimmäinen tuote oli lapsille suunnattu nettipeli Tohtori Pöllön Akatemia.

– Nähtiin tuolloin, että lasten peleissä on aukko markkinoilla, Lehdonvirta kertoo.

Tuotetta työstettiin pitkään ja tehtiin lasten kohderyhmätutkimus. Pelistä ei kuitenkaan tullut niin suosittua, että sitä olisi viety ulkomaille.

Pelialalla toimitaan monikulttuurisessa ympäristössä, sillä Lehdonvirran mukaan usein muut kuin ydinhommat ulkoistetaan kustannussäästöjen etsimiseksi. Lehdonvirran yritykset käyttävät ulkomaisia alihankkijoita esimerkiksi Brasiliasta, Venäjältä, Ukrainasta ja Puolasta.

– Projektin johtaminen on haastavaa ja aikaa vievää ulkomaisten alihankkijoiden kanssa. Ja aikataulut hankalia, jo aikaerojenkin vuoksi.

Tukea tippuu
reilusti

Peliteollisuutta tuetaan Suomessa hyvin: 1,20 euroa suomalaista kohden vuodessa, kun EU-maiden keskitaso on Tekesin mukaan 0,02 euroa.

Rahoitus on ensiarvoisen tärkeää pienelle pelialan firmalle. Lehdonvirran mukaan rahaa saa, mutta pitää olla hyvä hakemus ja hyvä visio.

– Tietysti myös tuotteen pitää lunastaa lupaukset.

Tukea myöntävät muun muassa Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes sekä pohjoismainen peliohjelma Nordic Game.

Lehdonvirta oli itse vastaanottamassa Nordic Gamen tuen Islannin kulttuuriministeriltä keväällä. Yritys sai tukirahaa 70 000 euroa.

Tukirahoilla tehty nettipeli on pian lanseerausvalmis, markkinoi Lehdonvirta.

Mihin katosi
markkinalähtöisyys?

Yrittäjä Lehdonvirta on juuri saanut opinnot päätökseen. Diplomityössään hän tutki, miten markkinalähtöisesti uusia nettipelejä kehitetään.

– Se yllätti, että markkinalähtöisyys ei ole pelifirmoilla mielessä, kun ne lähtevät menestystuotteita kehittämään, hän kertoo.

Hänen mukaansa syynä on se, että vaikka tekisi hyvän esityön, se ei välttämättä palkitse. Pelejä on myös vaikea arvioida etukäteen, joten tuurista on paljon kiinni.

Lisäksi hän mainitsee, että päätöksiä pelifirmoissa tekevät eivät ole alan ulkopuolisia yritysjohdon ammattilaisia vaan monet pelaajat, kuten hän itse, päätyvät vetämään firmoja.

– Pomolle vaan kolahtaa päätöksiä tehdessä, että tuo tehdään. Ei lasketakaan loppuun, vaan se on psykologiaa ja tunnetta.

Hittiputkessa
pysyvät maailmat

Lähiajan hiteiksi Lehdonvirta povaa pelejä, joita sadat tai tuhannet ihmiset pelaavat netissä samanaikaisesti. Ne ovat pysyviä maailmoja, joihin rekisteröidytään ja joissa käydään jatkuvasti tekemässä omia siirtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi OGame, Travian tai nyt kovin nosteessa oleva Facebookin FarmVille.

– Ihmiset voivat pelata yhtä peliä vaikka puoli vuotta, hän kertoo.

Rahasampoja nettipelit eivät aina ole olleet, mutta Lehdonvirran mukaan tämän tyyppisistä peleistä käyttäjät ovat valmiita maksamaan.

– Kun on kuukauden pelannut peliä, niin siinä vaiheessa kahden euron maksu on aika pientä, hän kertoo.

Käyttäjän pelaamista myös helpotetaan, jos hän on valmis käyttämään rahaa.

– Kun pelaaja on luonut esimerkiksi valtavan farmin kysytään, maksaisiko hän kaksi euroa viikossa, jotta viljan keräämiseen ei menisi kahta tuntia. Mukavuusseikkojen, pienten lisien myyminen toimii, Lehdonvirta kiteyttää.