Luottokorttia ei herunut, mutta sainpa asuntolainan

Onko taantuma saanut pankit tiukentamaan lainahanoja?

Omasta kokemuksestani päätellen kyllä.

Jokunen vuosi sitten tuskastuin Helsingin vuokramarkkinatilanteeseen ja nostin asuntolainan, kuten tuolloin teki usea tuttavanikin. Opinnot olivat kesken, valmistumisesta ei vielä tietoakaan. Kävin töissä, mutta eihän minulla ollut esittää siitä edes kirjallista dokumenttia. Keikkaduunia kun tein.

Puutteeni eivät pankkia haitanneet, vaikka noilla tiedoilla en olisi saanut edes luottokorttia. Asuntolainaa minulle kuitenkin myönnettiin sen verran, että se riitti ihan mukiinmenevään yksiöön kantakaupungin liepeillä. Säästöjä ei ollut, mutta vanhemmat tulivat hätiin.

Korkojen nousu
kirpaisi

Hirvittikö ottaa noin suuri laina opiskelijana? Ehkä vähän. Silloin kun yritti käsittää, kuinka paljon sitä velkaa tulikaan otettua.

Se lohdutti, kun tiesi, että kuukausittaiset asumismenot jäivät alle markkinavuokrien. Vinkkinä sanon, että taloyhtiön valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Korkojen nousu kyllä kirpaisi. Nopeasti opin huomaamaan, että yksi prosentti on hurjan iso luku.

Jotenkin sitä silti aina selvisi. Opinnot ovat venyneet työnteon takia, mutta yhtä lailla ne varmaan venyivät ulkomailla oleskelujen ja kaiken muun tähdellisemmän vuoksi. Kämpän saattoi laittaa vuokralle, jos sellainen tarve tuli.

Höllää lainapolitiikkaa
nousukaudella?

Onko lainaajien linja muuttunut taantuman myötä? Näin kysyin muutama viikko sitten pankeilta Omistuskämppä jo opiskellessa -juttua tehdessäni. 

Ei suinkaan, niistä vakuutettiin. Linja on aina ollut sama. Lainapäätös perustuu takaisinmaksukykyyn ja on aina tapauskohtainen. Lainapolitiikkaa ei ole tarvinnut kiristää.

Teki mieli sanoa, että kannattaisiko harkita.

Vai yrittivätkö pankit sittenkin vain välttää antamasta mielikuvaa, että nousukaudella saattoi homma joskus lähteä vähän lapasesta?

Ainakin joillain niistä olivat lainahanat melko höllässä.