Kirjaudu ▼
 

Pitäisikö saksalaisen oluen puhtauslaista päästä eroon?

© Fabrizio Bensch / Reuters
Pitäisikö saksalaisen oluen puhtauslaista päästä eroon?
200
Näkökulma Oluelle säädettiin Baijerissa 500 vuotta sitten puhtauslaki. Sen mukaan oluen valmistuksessa ei saa käyttää muita kuin vain neljää perusraaka-ainetta: humalaa, mallasta, hiivaa ja vettä. Nykyään koko Saksassa pätevästä säännöstä ollaan oltu ylpeitä ja pidetty siitä Euroopan unionissakin (EU) kiinni kaikin voimin. Nyt se koetaan innovatiivisimmissa pienpanimoissa kuitenkin rajoitukseksi, josta halutaan päästä eroon.
13.2.2016 07:12
Jussi Tuormaa, Augsburg
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Puhtauslailla onnistuttiin pitkään suojelemaan saksalaisia panimoita kotimarkkinoillaan, mutta ei vastaavasti kuitenkaan edistämään niiden vientiä. Saksalaispanimot jäivät globaalisti niin pieniksi, että kansainväliset jätit ovat nyttemmin valloittaneet niistä jo huomattavan osan yritysostoillaan. Ja laki petti lopulta myös odotukset saksalaisen olutsaarekkeen säilymisestä monipuolisena.

Saksalaiset tai saksalaisen oluen ystävät ovat halunneet uskoa oluensa "puhtauteen". Hurskas toive: Puhtauslaiksi neljän raaka-aineen sääntöä alettiin kutsua vasta 1918. Siitä ehdittiin Baijerissakin poiketa, kun oluen mausteiksi välillä sallittiin humalan ohella myös korianteri, laakeri, kataja, kumina tai suolakin. Kiihottavammat mausteet taas pysyivät täällä aina pannassa.

Laista onkin puhuttu myös huumelakina, koska sillä suljettiin oluen panemisesta pois tunnettuja lääkekasveja – ja pakanallisia rituaalikasveja. Samalla sitä on käytetty protektionistisesti, jo kun Baijeri aikanaan halusi suojautua pohjoisilta saksalaisvaltiolta. Näiden valtioiden Grut-oluissa käytettiin edellä mainittuja vähän kiihottavia tai huumaavia kasveja, kuten suomyrttejä ja -pursuja.

Nyt saksalaisen oluen puhtauslaki on joutunut "pyhänä kirjoituksena" uskonpuhdistuksen kohteeksi. Sitä vaativat uuteen uskoon nuoret uudistajat, jotka haluavat suurempaa pelivaraa oluen panemisessa mitä erilaisimmilla raaka-aineilla. Samalla he vetoavat Saksan ja koko maailman olutkulttuurin mitä moninaisimpaan perintöön, jota he haluavat hyödyntää ja kehittää edelleen.

Ollaan paradoksaalisessa tilanteessa. Vaikka oluen kulutus laskee Saksassa, niin täällä syntyy koko ajan uusia panimoita kuin sieniä sateella. Taannoin, 30 vuotta sitten saksalainen joi keskimäärin 151 litraa olutta vuodessa, mutta tänään enää reilut 100 litraa. Samaan aikaan, kun vanhoja panimoita on hävinnyt, uusia on syntynyt niin paljon, että kaikkien panimoiden määrä on taas kasvanut – 1352:een.

"Monet uskovat, että oluen tulevaisuus on vasta nyt alkanut", kirjoittaa Lebensmittel-Zeitung oluita tuoteryhmänä käsittelevän markkinakatsauksensa aluksi. Lehti pitää alan tiennäyttäjinä uusia pienpanimoita, joita se esittelee ympäri maata. Niiden markkinaosuus on vasta 1–2 prosenttia, mutta innostunut kokeilunhalu ja yrittäjyyden henki lupaa voimakasta kasvua.

Pienpanimot tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta Yhdysvalloissa syntyneeseen ruohonjuuritason, alunperin kotipanimoista kehittyneeseen Craft Beer -liikkeeseen. Vastaavasti ne kutsuvat usein kymmeniä erikoisoluitaan Craft-oluiksi, jotka taas ovat enimmäkseen ale-tyyppisiä pintahiivaoluita. Niitä suositaan verotuksellisesti, kun niiden tuotanto pysyy alle 200 000 hehtolitrassa vuodessa.

Saksan oluen puhtauslakikin on mahdollistanut suuren moninaisuuden, mutta siitä on tullut myös pienpanimoiden mukaan yhdenmukaistava teollinen kaava – myös oluen valtatyyppien keskuudessa (pilssi 54,7 %, export 7,9 %, vehnäolut 7,3 % ja helles 5,2 %). Sen puitteissa suuret kotimaiset panimot ovat kasvaneet ja tuottaneet yhä enemmän vain sitä samaa.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Näin ajattelee myös oluen maistelukoulutettujen, niin sanottujen olutsommelieerien maailmanmestari, baijerilainen Markus Sailer. Olutta pidetään hänenkin kotiseudullaan pikemminkin janonsammuttajana kuin nautintoaineena, eikä tunneta montaakaan sorttia edes saksalaisista oluista. Hänen lempioluitaan ovat ruokaillessa India Pale Ale ja kesähelteellä hapanolut kuten Berliner Weisse.

Pienpanimoilla on halua, mutta ei valitettavasti oikeutta valmistaa kaikkia erityyppisiä oluita. Baijerin elintarvikeviraston tarkastajat kielsivät vuosi sitten keväällä chiemgaulaisen Camba Bavaria -panimon Milch Stoutin. Se ei olisi väliaikaisen, vuodelta 1993 peräisin olevan olutlain (VorlBierG) mukaan olutta, koska siinä on (brittiläisen perinteensä mukaan) käytetty myös maitosokeria.

Panimo oli tosin yrittänyt suojautua viranomaisilta kutsumalla tuotettaan olutsekajuomaksi, mutta kompastui siinä olut-sanan käyttöön. Asiaa ei auttanut edes tämän sanan poistaminen, kun seuraava viranomainen – Bundesfinanzverwaltung – taas tunnisti sen kansainväliseksi olutsortiksi, jollaisen valmistaminen tänne on lain mukaan Saksassa kiellettyä. Suo siellä, vetelä täällä.

Saksan, ja varsinkin Baijerin itsepäinen oman oluensa "puhtaudesta" kiinni pitäminen on johtanut omituiseen pattitilanteeseen. EU:n säädösten mukaan pienpanimot pääsisivät myymään oluttaan omille markkinoilleen vain valmistuttamalla ne ulkomailla ja tuomalla sitten ne maahan. Tai ne voisivat kyllä panna mieleistä oluttaan täällä, mutta saisivat myydä sen vain ulkomaille!

Kontrolli tosin rakoilee jo muualla Saksassa. Ja olutkulttuurin uudistajiin on liittynyt jo isompiakin, tai ainakin keskisuuria panimoita. Ne ovat perustaneet myös omia pienpanimoitaan, kuten Ratsherrn Hampurissa, jotka toimivat laboratorioina heidän tuotekehitykselleen. Puhtauslaista halutaan päästä eroon, ainakin rajoittavana lakina – mutta yhtenä reseptinä monien joukossa se kyllä vieläkin kelpaa.

13.2.2016 07:12
Jussi Tuormaa, Augsburg
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentit (30)

Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava

Anonyymi
Hienoa että eräät EU-maat pitävät kiinni perinteistä vaikka Brysseli liputtaa tasapäisyyden puolesta.
Anonyymi: Jouku_ 13.2.2016 7:30

Anonyymi
Voisko siihen sitten lisätä, jos se on niin väärin,että vielä edes yritetään saada puhdasta ruokaa myyntiin, niin lisätä geenisoijaa ja hoormooni valmisteita jostakin jenkkisonnista?Se voisi kuplia kivasti.
Anonyymi: tässävinkki 13.2.2016 7:43

Anonyymi
Niin ja jotkut liputtavat muunlaisen puhtauden puolesta. Ihme ettei Näkökulma tarjonnut mitään Merkelin asemasta. Se kun lienee todella heikko, ja jotkut veikkaavat jo sisällissotaa Saksaan. Ainakin eräässä saksalaisessa julkaisussa väitettiin saksalaisen virkamiehen tälläistä pelkäävän.

Saas nähdä nyt miten Turkki käyttää Merkelin pusun eli 3mrd ilmaista rahaa. Sillä rahalla saisi paljon olutta. Turkkilaiset ja muut islamilaiset valtiot eivät taida juuri oluesta perustaa.
Anonyymi: Hansa-olut 13.2.2016 7:49

Anonyymi
Nämä puhtauslait ovat hyvä esimerkki preussilaisesta pilkunn*ssinnasta, joka Suomeenkin rantautui ruotsalaisten valloittajien myötä. Ja sillä tiellä Suomi yhä on.
Anonyymi: Eikäirtipääse 13.2.2016 7:58

Rekisteröitynyt käyttäjä
TTIP tulee ja EUn olutmarkkinoidenkin tulee olla avoimena kaikille lisäaineille joilla saadaan isds-bisnes nousuun.
Rekisteröitynyt käyttäjä: joiku 13.2.2016 8:15

Anonyymi
Puhtaus on puoli ruokaa, mutta mitä yrtit siihen kuuluu. Puhtaus ja "puhtaus". Amerikkalainen olut vaikuttaa lähinnä hiilihapotetulta lisäainelitkulta, mutta sinnepäin varmaan ollaan menossa. Halpaa, mutta kuitenkin sillä panimot tienaa eniten.
Anonyymi: Halpaamassoille 13.2.2016 8:18

Anonyymi
Kyllä suomalainen olut on hyvää ja edullista! Sisältää mm.hartsia jne ja maksaa painonsa verran kultaa! Ei ihme että se ei kertakaikkiaan kelpaa vientiin!
Anonyymi: KUIVANasta 13.2.2016 8:19

Anonyymi
Totta kai. Seuraavaksi kehitettävä sisämarkkinoita ja perustettava Euroopan Olut Unioni eli EuOlUni.

Siihen olis hyvä saada uusi komissaari joka erikoistuisi oluen puhtausvaatimusten kehittämiseen. Samalla voitaisiin perustaa EuOlUnin virasto jossa korkeapalkkaiset ja diplomattistatuksella olevat EuOlUnin virkamiehet tutkisivat oluita ja kirjoittelisivat uusia direktiivejä ja normeja.

Niille virkamiehille pitäisi saada myös syytesuoja ettei mahdolliset maksajat pääsisi sotkemaan asioita.

Samalla saataisiin aikaan mielenkiintoinen peli jossa eri EU jäsenvaltiot kilpailisivat viraston sijoituksesta ja päällikköviroista sekä kenestä tulisi uusi EuOlUnin komissaari.

Näin kansalle saataisiin uutta mielenkiintoista keskusteltavaa ja uutisten täytettä.
Anonyymi: kannatetaan 13.2.2016 9:03

Anonyymi
Tehkööt mitä haluavat, mutta olueksi älkööt kutsuko.

Olkoot sitten IPA:aa ALE:a tai sahtia....
Anonyymi: Tiipii 13.2.2016 9:54

Anonyymi
Pitää aina kysyä miksi! Miksi tuo laki aikoinaan säädettiin?

Vuonna 1516 Baijerin herttua Wilhelm IV sääti Reinheitsgebot-asetuksen, joka määräsi oluen valmistusaineeksi ainoastaan maltaan, humalan ja veden (hiivaa ei vielä tuolloin tunnettu). Lakia pidetään maailman vanhimpana kuluttajansuojalakina, ja monet saksalaiset panimot noudattavat sitä vieläkin. Asetus esti ennen kaikkea oluelle haitallisten, jopa myrkyllisten yrttien, kuten suopursun, käytön.
Anonyymi: Wilhelm 13.2.2016 10:04
Sivut: 1 2 3
EdellinenSeuraava
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti Yöaikaan lähetetyt kommentit päätyvät toimituksen tarkistettavaksi. Kommentit tarkistetaan ja hyväksytään seuraavan päivän aikana. Muina aikoina viestit ovat jälkimoderoinnissa.
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
 
Asiakastieto

Yhteistyössä