Ekonomisti: Eurokriisi voi kaataa USA:n pankit
EPA/JUSTIN LANE
Jos eurokriisi johtaa euron hajoamiseen, Yhdysvaltain jättipankeille voisi koitua ennalta-arvaamattoman suuret tappiot. Pahimmillaan koko pankkisektori saattaa kaatua, varoittaa huippuyliopisto Massachusets Institute of Technologyn (MIT) professori Simon Johnson.
Eurokriisillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia Yhdysvaltain megapankeille. Ekonomisti Simon Johnsonin esittää uutistoimisto Bloombergille kirjoittamassaan artikkelissa neljä suurta kysymystä, jotka euron hajoaminen nostaisi esiin Yhdysvaltojen kohdalla.
Ensinnäkin euron hajottua olisi Johnsonin mukaan epävarmaa, miten paljon ja missä valuutassa eurooppalaiset maat maksaisivat velkansa takaisin esimerkiksi yhdysvaltalaisille pankeille.
Rahasummien lisäksi kysymysmerkiksi saattaisi muodostua se, millaisia sopimuksia pankkien välillä sovelletaan täysin uudenlaisessa tilanteessa.
Johnsonin mukaan globaalisti toimivien pankkien johdannaissopimus- ja lakiviidakko on hyvin monimutkainen. Jos valtio luopuu eurosta, voi jo sopimusten vuoksi olla vaikea tulkita, miten euromääräisinä annettu velka tulee maksaa takaisin.
Lukuisten valuuttojen arvot ovat euroon sidottuja. Mitä tapahtuu valuuttakursseille, jos euro lakkaa olemasta? Johnson kertoo artikkelissaan puhuneensa asiasta lukuisten asiantuntijoiden kanssa, mutta kukaan ei tunnu tietävän vastausta.
Kestävätkö pankkien taseet
ennätysmenetykset?
Johnson on itse eniten huolissaan eurokriisin vaikutuksista suurpankkien taseisiin. Esimerkiksi JPMorgan on arvioinut, että jo 50 miljardin euron tappiot voisivat teoriassa kaataa sen.
JPMorganin mukaan pankin tase on yhdysvaltalaisilla standardeilla laskettuna 2,3 biljoonaa, siis 2,3 tuhatta miljardia dollaria. Johnsonin mukaan USA:n periaatteiden soveltaminen pankkien taseiden laskemiseen on kuitenkin ongelmallista. Ne kun tapaavat liioittelemaan johdannaisten verkostovaikutusta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Tällöin yksittäiset johdannaiset eivät tasapainota toisiaan täysimääräisesti. Jos yksi pankki kaatuu, mutta sen johdannaisvastine ei, kaatuva pankki joutuu maksamaan kerralla monista sopimuksista. Johnsonin mukaan esimerkiksi JPMorgan aliarvioi järjestelmässä olevien aukkojen vuoksi mahdollisia riskejä.
MIT:n johdannaisspesialisti John Parsonsin kanssa tekemiensä laskelmien valossa Johnson sanoo, että JPMorganin todellinen tase on lähempänä neljää biljoonaa dollaria.
Jos euro kaatuu, ja pankin omaisuus on sidoksissa monimutkaisiin johdannaisiin, voi olla vaikea määrittää pankin kantokykyä. Johnson näkee erityisen huolestuttavina JPMorganin Lontoon yksikön menetykset. Suhteellisen rauhallisen vuosieljänneksen aikana pankki menetti 2-3 miljardia dollaria.
Johnsonin mukaan on siis mahdollista, että ennen kokemattomassa tilanteessa 50 miljardin dollarin menetykset voivat hyvinkin ylittyä. Yhdysvaltain pankkien kaatumisella taas olisi arvaamattomia seurauksia jo ennestaan hajalla olevalle liitovaltion taloudelle.
Johnsonin mukaan Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on tuudittautunut omien stressitestiensä tuloksiin. Fedin mukaan yhdysvaltalaisilla pankeilla on kylliksi pääomaa, vaikka stressitestit eivät huomioineet euron hajoamisen ja globaalien johdannaismarkkinoiden vaikutusta.
