Tämän takia kauppapakote ei pelota pahisvaltioita

Maailmanpolitiikan ongelmatapauksiin yritetään usein puuttua erilaisin pakottein. Viime vuosina Iran on joutunut yhä tiukempaan kauppasaartoon, samoin Pohjois-Korea. Yhdysvallat saartaa Kuubaa, EU on lopettanut Syyrian-bisneksensä ja pitää Valko-Venäjää paitsiossa.

Mitä saarroilla on saavutettu, ja toimivatko pakotteet? Tutkijoiden mielestä vastaus on selvä.

– Kauppapakotteista puhutaan paljon ja ne kuulostavat kivalta, mutta jos katsoo tuloksia, niin ei niillä paljoa ole saavutettu, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoo.

Itsenäisen brittiläisen Chatham House -ajatushautomon professori Paul Stevens on samaa mieltä.

– On vaikea keksiä tapausta, jossa talouspakotteet olisivat toimineet hyvin. Usein ne ovat yksinkertaisesti epäonnistuneet, Stevens sanoo.

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri sanoo samaa; pakotteet ovat toimineet yleensä huonosti. Hänen mukaansa vaarana on kaupan muuttuminen pakotteiden takia jopa rikolliseksi.

– Seurauksena voi olla se, että kohdemaa väistelee pakotteita, ja kaupankäynti muuttuu salaiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi, Visuri sanoo.

"Lähihistoriassa ei ole
onnistuneita esimerkkejä"

Asiantuntijoilla on vaikeuksia nimetä yhtään esimerkkiä, jossa kauppapakotteet olisivat toimineet tehokkaasti. Epäonnistuneita tapauksia kyllä löytyy: Kuuba, Rhodesia, Irak, Iran ja niin edelleen.

Pakotteiden epämieluisia seurauksia on nähty Valko-Venäjällä, joka on ollut viime aikoina paljon otsikoissa jääkiekon MM-kisojen vuoksi.

Lännen Valko-Venäjää kohtaan asettamat kauppa- ja kulttuuripakotteet ovat saaneet "Euroopan viimeisen diktatuurin" kääntymään yhä vahvemmin Moskovan syliin.

Pakotteilla on siis kyllä vaikutuksia, mutta suunta on harvoin hyvä. Pekka Visurin mukaan esimerkiksi Kuuban pakotteet johtivat suureen, mutta ei-toivottuun poliittiseen muutokseen.

– Yhdysvaltojen kauppapakotteet johtivat siihen, että Neuvostoliitto tuli Kuuban avuksi. Voi jopa sanoa, ettei Kuubasta olisi tullut kommunistista ilman Yhdysvaltojen pakotteita. Fidel Castron vallankumous ei ollut lähtökohtaisesti kommunistinen, hän sanoo.

Öljykauppapakotteet ovat ongelmallisimpia. Maailmantalous pyörii niin paljon öljyn varassa, että ostajia löytyy aina vaikka myyjä olisi kuinka julma diktaattorimaa tahansa.

Chatham Housen Paul Stevensin mukaan öljymarkkinoilla on liikaa toimijoita ja rahaa liikkeellä, jotta sanktiot voisivat olla tehokkaita.

– En voi kuvitella viimeksi kuluneiden 50 vuoden ajalta yhtään tapausta, jossa öljypakotteet olisivat toimineet. Lähihistoriassa ei vain ole sellaisia, Stevens sanoo.

Etelä-Afrikassa ainoita
onnistumisia?

Hieman pinnistelemällä asiantuntijat saavat mieleensä yhden esimerkin toimineista pakotteista, mutta siinäkin avainasemassa olivat muut kuin talousseikat.

– Nopeasti miettimällä en keksi kuin yhden laajemman esimerkin, jossa pakotteet ovat toimineet. Se oli Etelä-Afrikka ja apartheidin vuoksi määrätyt pakotteet, Charly Salonius-Pasternak sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei Etelä-Afrikan tapauksessa ollut kyse yksinomaan talouspakotteista, vaan ajan hengellä ja kulttuuripakotteillakin oli suuri merkitys. Paul Stevens yhtyy arvioon.

– Talouspakotteilla oli osuutensa, mutta samalla voi sanoa kulttuuristen syiden olleen merkittäviä. Etelä-Afrikan rugby- ja krikettijoukkueet suljettiin esimerkiksi kansainvälisistä kilpailuista, Stevens sanoo.

Lisäksi 1990-luvun alussa niin Kiina kuin Venäjäkin olivat heikkoja, joten niistä ei ollut laittamaan lusikkaansa Afrikan eteläkärjen soppaan samalla tavalla kuin ne tekevät nyt esimerkiksi Syyriassa.

– Kukaan ei tiedä, oliko tilanteen purkautuminen lopulta saarron ansiota, vai kypsyttiinkö siellä siihen muista syistä, Pekka Visuri sanoo.

Etelä-Afrikan lisäksi onnistuneeksi pakotteiden käytöksi on joskus laskettu Guinea-Bissaun tapaus, jossa sotilasvallankaappaus saatiin osin sanktioiden avulla käännettyä laillisiksi vaaleiksi 2000-luvun alussa.

Tarvittaisiin
kaikki yhtä vastaan -asetelma

Keskeinen syy kauppapakotteiden toimimattomuudelle on se, ettei niihin saada lähes koskaan kaikkia maita mukaan.

Tehottomien pakotteiden ääriesimerkki on Kuuba: Yhdysvallat saartaa sitä yksin ja apu Kuuballe löytyy niinkin läheltä kuin Kanadasta. Melkein kaikissa muissakin tapauksissa saarretulle löytyy jostain apua.

– Kaikkien pitää olla pakotteissa mukana, jotta ne voisivat toimia. Ei tarvita kuin yksi maa, joka yrittää kiertää pakotteita, ja niiden vaikutus on jo heikompi, Charly Salonius-Pasternak sanoo.

Pakotteiden toimimiseksi tarvittaisiin laajaa yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta, mutta sitä anarkkiseen järjestelmään perustuvassa kansainvälisessä politiikassa ei yksinkertaisesti ole.

– Aina löytyy avustajia ja liittolaisia, Pekka Visuri sanoo.

– Yhteistyössä on aina ollut vuotoja, eikä sitä ole sen takia saatu toimimaan, Paul Stevens selittää ongelmaa.

Tällä hetkellä Yhdysvallat haluaa koventaa Iranille asetettuja sanktioita, sillä se epäilee maan kehittelevän ydinasetta.

Vaikka se onkin saanut EU:n mukaan pakotteisiin ja iranilainen öljy on menossa kesällä EU:ssa tuontikieltoon, saarto ei ole vielä tarpeeksi laaja toimiakseen.

– Kiina ja Intia tarvitsevat öljyä Iranista. Ne eivät välttämättä halua, että Iran saa ydinaseen, mutta se ei riitä syyksi olla hankkimatta öljyä sieltä, Salonius-Pasternak sanoo.

– Iranin tapauksessa EU:n viime vuosien aikana asettamat pakotteet ovat kyllä vahingoittaneet maan taloutta, mutteivät horjuttaneet hallitusta, Stevens toteaa.

Pakotteet vaikuttavat kansaan,
eivät hallitsijaan

Vaikka maa onnistuttaisiin saartamaan, ei sillä saada syrjäytettyä poliittista johtoa. Kärsijän asemaan joutuvat tavalliset kansalaiset. 

Esimerkiksi Irakissa saarto rajoitti lääkkeiden saantia, millä ei ollut Saddam Husseinille mitään väliä: hän sai rohtonsa joka tapauksessa. Vaikutus tuntui vahvimmin tavallisille irakilaisille. Sama kuvio toistuu Pohjois-Koreassa.

– Ei nälänhätä ole suoranaisesti vaikuttanut maata hallitsevien Kimien perheeseen, heillä on kyllä ruokaa ja vaikka mitä muutakin. Saarto on vaikuttanut kansalaisiin, Salonius-Pasternak sanoo.

Maailmanpolitiikan polttopisteessä olevan Syyrian kohdalla on uhkana sama lopputulos.

– Epäilen, etteivät pakotteet toimi Syyrian tapauksessa mitenkään. Johdolla on resurssit päästä saarron ympäri, vaikka maa eristettäisiin taloudellisesti ja johdon varat jäädytettäisiin, Salonius-Pasternak sanoo.

Miksi pakotteita
edes käytetään?

Miksi pakotteita ylipäänsä käytetään, jos niiden toimivuudesta ei ole mitään takeita?

– Pakotteita käytetään siksi, että halutaan osoittaa konkreettisella tavalla kansainvälisen yhteistön toimivan asiassa. Keinot ovat oikeasti aika vähäiset, jos ei haluta mennä heti sotilaallisen toiminnan puolelle, Salonius-Pasternak sanoo.

Pekka Visuri esittää ehdottomien kauppapakotteiden vaihtoehdoksi eskaloituvia pakotteita. Niiden vaikutus voimistuisi, jos kohdemaa ei suostu yhteistyöhön.

– Tässä annettaisiin mahdollisuus kääntyä takaisin, eikä laitettaisi kerralla pystyyn täyttä saartoa ja tarjottaisi ainoaksi vaihtoehdoksi sotaa. Valikoivat pakotteet olisivat poliittisestikin fiksumpia, hän sanoo.

Paul Stevensin mielestä pakotteet tarjoavat vain poliitikoille julkisuutta, mutteivät toimi politiikanteon välineenä kovinkaan hyvin.

– Talouspakotteiden avulla poliitikot voivat tulla esiin. Ne ovat lahja poliittiselle retoriikalle, eivät paljon muuta. Poliitikot voivat sanoa, että nyt me teemme jotain tämän asian suhteen, Stevens sanoo.

Salonius-Pasternakin mukaan yksittäisellä pakotteella ei ole niinkään merkitystä, mutta pakotteet voivat vaikuttaa kokonaisuutena ja saada kohdemaan neuvottelupöytään.

– Pakotteilla pyritään siirtämään vaa'an tasapainoa siihen suuntaan, että maan johto päättäisi neuvottelemisen olevan järkevää oman selviytymisensä kannalta, Salonius-Pasternak sanoo.

Hän muistuttaa, että kauppasaarto on diplomatian salkussa hyvin vanha työkalu. Satoja vuosia kansainvälisessä politiikassa käytetty keino ei ilmeisesti ole katoamassa minnekään.

– Kauppasaarto on yksi askel, jota ainakin halutaan kokeilla. Jos se ei toimi maagisesti niin, että valtiojohto yhtäkkiä muuttaa kurssia, niin se voi ainakin avittaa sen päätöksen tekemisessä, Salonius-Pasternak sanoo.