Enää valtaisa konkurssiaalto voi pelastaa Irlannin

Kelttitiikerin kiivaimmat kasvuvuodet tuntuvat kovin kaukaisilta Dublinin autioituvia katuja pitkin kävellessä. Kiinteistöjen myynti-ilmoituksia näkyy lähes jokaisessa korttelissa ja sanomalehtien etusivut täyttyvät ulkomaisten yritysten työpaikkailmoituksista, kun irlantilaiset jättävät kotimaansa jälleen massoittain työn vuoksi.

Irlannin kiinteistökupla puhkesi vuonna 2008, ja sen jälkeen mikään ei ole ollut entisensä. Talouden valtasi täysimittainen katastrofi, maa joutui turvautumaan 85 miljardin euron kansainväliseen tukipakettiin ja työttömyys lähti jyrkkään nousuun. Viimeisimpien lukujen mukaan työttömiä on jo lähes 15 prosenttia, joista puolet pitkäaikaistyöttömiä. Kiinteistöjen hinnoista lähtenyt 47 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna.

Irlanti otti tukipaketin estääkseen pankkisektorinsa uppoamisen, mutta onko pankit sitten pelastettu? Ei, jos uskoo arvostettua taloustieteilijää, maan ykkösyliopiston Trinity Collegen rahoituksen dosenttia Constantin Gurdgievia.

Talouskriisistä omaa radio-ohjelmaakin pitäneen Gurdgievin mukaan pankkiala on yhä täyspysähdyksissä, eikä sitä voi pelastaa enää mitenkään.

– Pankkisektori on täysin romahtanut ja toimintakyvytön. Sillä ei ole pulssia, se on kuollut, Gurdgiev sanoo Taloussanomille työpaikallaan Trinityn kampuksella.

Gurdgievin mukaan Irlannin pankit ovat todellisuudessa maksukyvyttömiä, vaikka toisin halutaan antaa ymmärtää. Tällä hetkellä kaatumassa on maan suurimpiin kuuluva Ulster Bank, joka on jo lopettanut markkinaoperaatiot ja palvelee enää asiakkaitaan.

– Vain Bank of Ireland voidaan enää pelastaa, muut pankit kaatuvat ennemmin tai myöhemmin, ja mieluummin ennemmin, Gurdgiev sanoo.

Mitä pankkisektorille
oikein tapahtui?

Irlantilaispankkien ongelma on periaatteessa yksinkertainen. Pankit antoivat liian helposti lainaa kansalaisille, jotka ostivat rahalla kiinteistöjä. Seurauksena oli ilmiömäinen kiinteistökupla, jonka romahdettua pankeilla oli käsissään valtava määrä roskalainoja.

Katastrofi ei ole pelkästään pankkien syy, vaan myös valtiota on syyttäminen paljosta. Rahoitusalalta puuttui täysin sääntely ja poliittinen kontrolli. Nyt pankkien velka on otettu valtion haltuun, ja julkista taloutta ajetaan samalla alas huimaa vauhtia.

– Käytännössä julkisen sektorin leikkauspolitiikkaa tehdään tällä hetkellä siten, että palveluita ajetaan alas pankkien pitämiseksi pystyssä. Varoja vain siirretään valtion toisesta taskusta toiseen, Gurdgiev sanoo.

Leikkauspolitiikka on kansalaisille vaikeasti hyväksyttävissä. Ihmisistä tuntuu että he joutuvat maksamaan valtion ja rahoitussektorin tekemistä virheistä. Gurdgievin mukaan tämä on täysin totta.

– Miten sellainen järjestelmä, jossa rahoitussektorin voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan, voisi ikinä olla oikeutettu? Talous ei voi toimia näin, hän sanoo.

Pelkästään irlantilaispankkien syyttäminen on Gurdgievin mukaan ongelman yksinkertaistamista, sillä todellisuudessa valtava osa veloista on eurooppalaisissa pankeissa, jotka lainasivat irlantilaispankeille rahaa liian löysin perustein.

– Irlannin 80 miljardin euron pankkiveloista 30–40 miljardia on muissa Euroopan maissa sijaitsevien pankkien velkoja, jotka ovat siirtyneet irlantilaisten veronmaksajien maksettavaksi. Sitä velkaa me emme kykene maksamaan, eikä ole mitään moraalista velvoitetta, miksi meidän pitäisi se maksaa, Gurdgiev sanoo.

“Irlannin olisi pitänyt tehdä,
kuten Islanti teki”

Julkisen sektorin haltuunsa ottamat pankkien velat ovat Irlannin talouden pahin rasite. Gurdgievin mukaan maan julkinen talous voi kuitenkin selviytyä veloistaan, jos pankkien annettaisiin kaatua. Niin toimi samankaltaisista ongelmista kärsinyt Islanti.

Monet luulivat Islannin talouden ajautuvan pankkirysähdyksen vuoksi totaaliseen pysähtyneisyyteen, mutta maa näyttääkin jo nyt toipumisen merkkejä.

– Irlannin olisi pitänyt alusta alkaen toimia samalla tavalla kuin Islanti. Oli vakava virhe pitää pankit pystyssä, sillä se on estänyt ehdottoman tarpeelliset rakenteelliset uudistukset, hän sanoo.

Tie ulos kriisistä olisikin pankkien päästäminen markkinoiden armoille. Tuhoa tulisi, mutta se on Gurdgievin mukaan ainoa mahdollisuus. Euroopan unioni (EU) kuitenkin estää tukipaketin sääntöineen Irlantia tekemästä tätä.

– EU:n pitäisi sallia konkurssit, tunnustaa maksukyvyttömyys, antaa pankkien kaatua ja niiden osakkeenomistajien kärsiä tappiot, hän sanoo.

Käytännössä Gurdgiev siis ehdottaa, että Irlannin talous luovitaan konkurssiaaltoon, joka tekee aluksi tuhoaan lähes hallitsemattomasti. Talousmyrskyn laannuttua tarjolla olisi kuitenkin aitoja mahdollisuuksia järjestelmän tervehdyttämiselle ja talouskasvulle, kuten Islanti osoittaa.

Suurin ongelma on
kotitalouksien velka

Julkinen velka itsessään on Gurdgievin mukaan hallittavissa, mutta siihen sulautettu pankkisektorin velka ei. Hänen mukaansa julkinen velka on kuitenkin toissijainen ongelma.

– Kaikkein kivuliain muoto kansantaloudelle on kotitalouksien ja yritysten velka, hän sanoo.

Keskittyminen julkiseen velkaan onkin vienyt huomion pois kotitalouksien kurjuudesta.

Ihmiset ostivat kiinteistökuplan aikaan helposti saamallaan lainalla reilusti ylihintaisia asuntoja, jotka ovat vieläpä tasoltaan varsin vaatimattomia EU:n standardeilla mitattuna.

Nyt asuntovelkoja pitäisi maksaa pois, mutta töitä ei ole. Gurdgievin mukaan vaikeaan ongelmaan auttaisi henkilökohtaisen konkurssin helpottaminen.

– Irlannissa on tietääkseni pahin rangaistusasteikko yksityisen velan laiminlyönnille koko maailmassa. Konkurssin tehnyt ihminen ei voi 12 vuoteen perustaa yritystä tai toimia johtotehtävissä. Velkavankeusjärjestelmä on typerä ja tehoton, hän sanoo.

Samaan aikaan keskiluokka kantaa verotuksen kautta kovimman taakan talouskatastrofin hoidosta. Gurdgievin mukaan kaikkein köyhimpien palvelut on turvattu, ja todellisessa kurimuksessa ovat työssäkäyvät veronmaksajat.

– Säästötoimet ovat kurittaneet keskiluokkaa järkyttävällä tavalla. Se ei saa tarkoituksenmukaisia julkisia palveluita, vaan joutuu maksamaan kaikesta. Samalla se kantaa suurimman verotaakan.

Henkilökohtaista konkurssia ollaankin helpottamassa uuden lain voimin. Helpotettu konkurssilaki tullee voimaan vuonna 2013, ja sen avulla kestämättömän velkataakan alla olevia lainanottajia voidaan armahtaa veloistaan. Luottoluokittaja Moody's arvioi, että lain seurauksena noin neljäsosa Irlannin asuntoveloista saatetaan kirjata alas.

"Sarkozy puhuu
roskaa"

Irlanti voi Gurdgievin mukaan selviytyä kriisistä, vaikka tilanne vaikuttaakin nyt epätoivoitselta. Uskoa valaa vientimarkkinan hyvä veto. Irlannin kauppataseen ylijäämä oli marraskuussa Euroopan toiseksi suurin, vain Saksan oli suurempi. Ylijäämää kertyi 2,5 miljardia euroa.

– Ja tässä ei puhuta suhteellisesta ylijäämästä, vaan absoluuttisesta. Meillä on monia loistavia kansainvälisiä yrityksiä, hän sanoo.

Viennin selkärangan muodostaa lääketeollisuus. Se on yksin vastuussa 60 prosentista kokonaisviennistä ja 90 prosentista kauppataseen ylijäämästä. Lääketeollisuudenkin horisontissa siintää kuitenkin tummia pilviä. Kannattavuuteen tulee dramaattinen muutos, kun kaikkein kannattavimpien lääkkeiden patentit raukeavat parin vuoden sisällä.

– Jos tätä vaikutusta ei huomioida, Irlanti ajautuu rakenteelliseen lamaan, Gurdgiev sanoo.

Lääketeollisuutta ja monia muitakin aloja houkuttelee Irlannissa maan matala yritysveroprosentti. Irlanti on saanut verotuksestaan kovaa kritiikkiä, sillä sen katsotaan tarjoavan maalle epäreilua kilpailuetua. Gurdgievin mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

– [Ranskan presidentti Nicolas] Sarkozy sanoo, että Irlanti houkuttelee sijoittajia alhaisella yritysverotuksella. Tämä on suurinta hölynpölyä, mitä olen kuullut. Irlantiin tuleville yrityksille kaikkein tärkeintä on mahdollisuus tuoda mukanaan inhimillistä pääomaa, hän sanoo.

Irlannin valttina
englanninkielisyys

Irlannin kaltaisten pienten maiden, joista Gurdgiev mainitsee myös Suomen ja Itävallan, tärkein kilpailuvaltti maailmantaloudessa on nimenomaan inhimillinen pääoma. Irlannin etuna on englanninkielisyys.

– Ei kukaan halua tehdä töitä Ranskassa, eikä kukaan halua – anteeksi nyt – muuttaa Suomeen tai Ruotsiin. Ihmiset haluavat työskennellä englanninkielisessä maassa, ja esimerkiksi Google, PayPal ja LinkedIn toimivat Irlannissa nimenomaan työvoiman vuoksi.

Vaikka vientimarkkina vetää kohtalaisen hyvin, on Irlannin kotimarkkina erittäin vaikeassa tilanteessa. Investointeja ei tehdä, lainarahaa ei saa ja kulutus on romahtanut täysin ihmisten käyttäessä kaikki rahansa velkojen maksuun. Näin myöskään säästöjä ei kerry.

– Kotimainen sektori on jatkuvassa vapaapudotuksessa. Tilannetta kuvaa hyvin, että Irlannin tuontimarkkina supistui joulukuussa kolmanneksi eniten koko EU:n alueella. Ja tämä tulee siis neljä vuotta jatkuneen supistumisen päälle, Gurdgiev päivittelee.

Mitä seuraavaksi
tapahtuu?

Irlanti ei voi Gurdgievin mukaan palata velkakirjamarkkinoille lähitulevaisuudessa, sillä maan talous ei yksinkertaisesti ole toimintakykyinen. Parhaimmassakin tapauksessa se saisi lainaa noin kuuden prosentin korolla, mikä sekin katkaisisi talouden selkärangan.

– Bondimarkkinoille meno olisi itsemurha, siinä ei olisi mitään järkeä, hän sanoo.

Pankkisektorin kannalta tämä vuosi menee täysin pysähdyksissä, ja ratkaisevassa asemassa ovat vuodet 2013–2014. Jos pankit silloin kaatuvat, luvassa olisivat Gurdgievin mukaan myös hallituksen mahdollinen kaatuminen ja uudet parlamenttivaalit. Niiden kautta ajankohtaiseksi tulisi myös kansanäänestys siitä, säilyykö Irlanti euroalueessa.

Uuden katastrofin välttämiseksi resepti on selkeä: annetaan pankkien, yritysten ja kotitalouksien kaatua velkoihinsa, toteutetaan konkurssien kautta tarvittavat rakenneuudistukset ja luotetaan vientiin sekä kotimarkkinoiden elpymiseen.

– Jos yksityisen velan ongelma saadaan ratkaistua, uskon Irlannin talouden voivan palata pitkällä tähtäimellä kolmen prosentin kasvu-uralle, hän sanoo.

Uutta pelastuspakettia Irlanti ei Gurdgievin mukaan tule tarvitsemaan. Sen sijaan se kaipaisi kansainvälisen tunnustuksen, että sen pankkien velat ovat suurilta osin keskieurooppalaista velkaa. Hänen mielestään kireää talouskuria vaativilla euromailla on samalla kuitenkin oikeutus kantaansa.

– Tiedän, että muiden maiden tukemisesta puhutaan esimerkiksi Suomessa paljon. En suostu hyväksymään perussuomalaisten EU-vastaista propagandaa, mutta puolueen mukaantulo on silti tehnyt Suomelle hyvää. Nykyään Suomi kyseenalaistaa Ranskan ja Saksan linjauksia, Gurdgiev sanoo.

– Skeptisyys on terveellistä, se avaa keskustelua. Esimerkiksi Britannian kohdalla on virheellistä ajatella, että se olisi vetäytymässä Euroopasta. Se on vain se perheen suorapuheinen setä, joka sanoo sen mitä muut eivät uskalla.