Professori vaatii: Saksalle yllätyspaluu markkaan – Suomi mukaan "nordoon"
Daniel Acker/Bloomberg News
Saksalaisprofessori pohtii tuoreessa Focus-lehdessä, mitä paluu markkaan käytännössä merkitsisi. Hän ehdottaa uutta valuutta-aluetta, ja Suomi olisi mukana yhtenä niistä maista, jotka ottavat käyttöön "nordon". Professori laskee ”yhteisvaluuttakokeilun” maksaneen Saksalle yhteensä 200 miljardia euroa.
Hampurin Helmut Schmidt -yliopiston kansantaloustieteen professori Dirk Meyer esittää tuoreessa Focus-lehdessä eurokriisin ratkaisuksi Saksan osalta, että maa irtautuisi eurosta ja ottaisi käyttöön ”Saksan uuden markan” (NDM). Markka-aluetta voisivat Meyerin mukaan laajentaa EU-kumppanit Hollanti, Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Tanska. Näin muodostuvan pohjoisen valuutan nimi voisi siten olla saksankielisen Nord-Euron johdannaisena nordo.
Euron moittijana tunnettu Meyer pitää nykyeuron perustavanlaatuisena pulmana sitä, että euroalue ei ole ihanteellinen valuutta-alue.
– Euromaat kompuroivat taloudellisesti erilaisissa maastoissa ja ovat ilman puskureita toisiinsa sidottuja. Suhdanteiltaan ja rakenteiltaan euromaat kehittyvät toisistaan erillään, Meyer selittää.
Myös eurokriisin hoito on hänen mukaansa ollut kovin puutteellista. Euroalueen päättäjät ovat torjuneet oireita, mutta eivät ole puuttuneet syihin.
– Seitsemäntoista kapteenin ohjaama laiva uhkaa ajaa karille, valuuttaunioni on tullut matkansa päähän, Meyer sanoo.
Samaan aikaan yhä uudet pelastuspaketit rasittavat veronmaksajia niin avustaja- kuin kohdemaissakin. Pelissä on Euroopan unionin poliittinen rauha.
Tässä tilanteessa vaihtoehdoksi on tullut eurosta irtautuminen ja paluu Saksan markkaan, minkä tulee tapahtua nopeasti ja yllättäen. Meyerin mukaan samalla vältettäisiin nyt uhkaava valuuttaunionin kaoottinen hajoaminen.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Käytännössä asiaan liittyy monia pulmia, joiden ratkaisemiseksi Meyer esittää listan toimenpiteistä. Aikaa eurosta markkaan siirtymiseen kuluisi vähintään kahdestatoista kahdeksaantoista kuukautta. Käteisrahan vaihtaminen euroista markoiksi maksaisi liittotasavallalle parikymmentä miljardia euroa eli saman verran kuin markasta euroon siirryttäessä.
Uusi markka olisi vahva valuutta, millä olisi seurauksensa reaalitaloudessa. Euron suhteellisesta heikkoudesta hyötynyt vientiteollisuus saisi kolauksen ja ainakin lyhyellä aikavälillä kärsisi ylikapasiteetista. Toisaalta tuontihinnat ja siten myös raaka-aineet tulisivat aiempaa edullisemmiksi. Myös kuluttajat ilahtuisivat aiempaa halvemmista tuontituotteista. Tarjonta monipuolistuisi ja ostovoima kasvaisi. Samalla koventunut kilpailu pakottaisi kotimarkkinateollisuuden aiempaa innovatiivisempaan ja kustannustehokkaampaan toimintaan, Meyer sanoo.
Vahva markka keventäisi Saksan euromääräistä ulkomaanvelkataakkaa ja helpottaisi ylivelkaantuneiden osavaltioiden asemaa.
Meyer laskee ”yhteisvaluuttakokeilun” maksaneen Saksalle yhteensä 200 miljardia euroa tai kymmenen prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Hän pitää summaa kuitenkin kertaluonteisina oppirahoina ”euromaanisten poliitikkojen uskosta, että talouden tosiseikat voidaan jättää huomioimatta”.
