Hulppeita eläkkeitä jaetaan muuallakin kuin Kreikassa

Suomalaisille on vuosikymmeniä vakuuteltu, että markkinatalousmaissa on jotenkin poikkeuksellista saada näin hyviä eläkkeitä kuin mitä meillä maksetaan.

Suomessahan moni pitkän työuran tehnyt eläkeläinen palkitaan ansioilla, jotka vastaavat hädin tuskin puolta hänen entisestä bruttokuukausipalkastaan.

Viime vuonna keskiverto eläkeläismies ansaitsi meillä runsaat 1500 euroa ja eläkeläisnainen vajaat 1200 euroa kuussa.

Kansainvälisissä eläkevertailuissa löytyy helposti maita, joissa työläiselle kertyy palkastaan reilumpia eläkesummia.

– Varmasti EU:ssa on tässä eläke-palkka-suhteessa avokätisempiä maita kuin Suomi. Silti olennaisempaa on katsoa, minkä maan eläkejärjestelmä edes teoriassa kestää nykyistä kustannustasoaan, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusohjaaja Niku Määttänen.

Hänen mielestään Suomen järjestelmä on sentään aika hyvässä kunnossa, eikä eläkerahojen loppumisesta ole akuuttia pelkoa.

Valtio on ollut lempeä
seniorikansalaisille

Toisin on muualla, varsinkin EU:n eteläisemmissä kolkissa.

Ranskalainen eläkejärjestelmä on tähän asti tuonut seniorikansalaiselle helposti yli 70 prosentin tulot viimeisiin palkkoihin verrattuna. Espanjassa ja Italiassa määrä on ollut laskutavoista riippuen 65–70 prosenttia.

Itävallassakin moni eläkeläinen pääsee yhä vanhojen laskutapojen kautta yli 80 prosentin eläke-palkkatasoon. Eläketuloilla on kuitenkin ollut noin 2 500 euron kuukausittainen kattoraja.

Tarkka vertailu on mahdotonta, sillä maiden eläke-etujen ja ansioiden laskentatavat sekä eläköitymishelppous eroavat toisistaan huomattavasti.

– On aivan selvää, että lähes kaikissa EU-maissa järjestelmiin on tehtävä isoja leikkauksia lähivuosina. Ne olisivat tulleet jossain vaiheessa eteen ilman finanssikriisiäkin, arvioi Niku Määttänen.

Paljon on kiinni siitä, onko valtio rakentanut järjestelmänsä jatkuvan velanoton vai esimerkiksi huolellisesti kerättyjen eläkerahastojen varaan.

Muun muassa Alankomaissa valtaosa työnantajien lisäeläkejärjestelyistä takaa ex-palkolliselle noin 70 prosentin tienestit viimeisiin kuukausipalkkoihin verrattuna.

– Käsittääkseni Alankomaiden järjestelmä on rahoitukseltaan silti suhteellisen vakaalla pohjalla. Lisäeläkkeissä ei ole tietenkään mitään vikaa, jos palkansaaja on osallistunut niiden maksuun järkevällä tasolla, Niku Määttänen muistuttaa.

Nykysysteemi
ei voi kestää pitkään

Finanssikriisin tullessa eläkejärjestelmiä alettiin pikkuhiljaa kiristää ympäri Eurooppaa, mutta ennen Kreikan romahdusta poliittisesti vaikeat muutokset ovat olleet hyvin hitaita.

EU-maiden hallitukset ovat mieluummin kiristäneet vain nykynuorten eläke-etuja ja hilanneet lakisääteisiä eläkeikiä ylöspäin.

– Poliittisena kysymyksenä ajatellen sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei tässä toteudu, jos vain tulevat eläkeläiset saavat varautua etujensa leikkaamiseen, Määttänen sanoo.

Kohta todennäköisesti rytisee enemmänkin.

OECD arvioi viime kesänä, millaiseen bruttokorvaustasoon vuonna 2006 työelämään astunut eurooppalainen voisi aikanaan noin 45 vuoden urakoinnin jälkeen yltää.

Jos eläköitymisehtoja ja sääntöjä ei muuteta nykyisestä lainkaan, kreikkalaisilla eläkkeen korvaustaso palkasta olisi 2050-luvulla yhä yli 90 prosenttia, Islannissakin lähelle sitä. 80 prosentin yli yltävät Alankomaat, Luxemburg, Espanja ja Tanska. Italiassakin taso nousisi lähelle 70 prosenttia, Ruotsissa yli 60 prosenttiin.

Suomen korvaustaso olisi hieman OECD-maiden keskiarvoa pienempi, 56,2 prosenttia. Alempana ovat muun muassa Tšekki ja Saksa, hännänhuippuina Irlanti ja Britannia noin 30 prosentin osuudellaan.

Laskelmat eivät tietenkään toteudu tällaisina. Aika varmaa on, ettei kaikilla mailla ole vastedes tähän varaa.

Mutta se tiedetään jo nyt, että ainakin eteläisen Euroopan eläkeläisten köyhyys pahenee. Edes nyt 80 prosentinkaan eläkekorvaus jostain alle tuhannen euron kuukausipalkasta ei ole valtavasti, saati kun tasoa lasketaan pohjoisempien korvausmallien suuntaan.