SAK: Potkujen antaminen vaikeammaksi
Suomalaisten työntekijöiden irtisanomissuoja on heikompi kuin monessa muussa maassa. SAK vaatiikiin nyt työntekijöille aiempaa parempaa suojaa.
13.9.2008 18:55
12
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola vaatii Ylen uutisten mukaan, että työntekijöiden irtisanomissuojan kiristämistä olisi harkittava. Metsäteollisuuden tuhansille työntekijöille jakamat potkut osoittavat hänen mukaansa, että työntekijöiden irtisanomissuojan parantamiselle on tarvetta. Nyt se on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna heikko.
Huutola vaatii Ylen mukaan myös, että UPM ja Stora Enso osallistuisivat työntekijöiden auttamiseen ja kriisipaikkakuntien tukemiseen suuremmalla rahamäärällä kuin edelliskerroilla. Hän muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuu ei saa olla pelkkä korulause.
Huutola harmittelee myös sitä, että työntekijät saavat kiitokseksi irtisanomislapun, vaikka ovat osallisuneet yritysten kannattavuustalkoisiin. Jatkossa talkoot eivät tämän takia ehkä enää innosta työntekijöitä entiseen malliin.
- Palkan alennukset tai palkkatavoitteista tinkiminen työehtosopimusneuvotteluissa eivät takaa työpaikkojen säilymistä, sanoi Kemijärvellä rakentajien Ruskapäivillä lauantaina puhunut Huutola Ylen mukaan.
Hän sanoi lähettävänsä samalla myös selvän viestin Finnairin henkilökunnalle, jolle on ehdotettu palkanalennuksia työpaikkojen säilyttämiseksi.
∇ Mainos ∇
-19
-11
7
Kommentit (12)
Kun suurteollisuus LOPETTAA tehtaita niin sen seurauksena vaaditaan irtisanomisten vaikeuttamista mm. kysynnän muutoksiin sopeutuvilta pienyrityksiltä.
Kun tehdas lopetetaan, niin se lopetetaan, ei siinä irtisanomissuoja mitään vaikuta. Työpaikkaa ei enään ole.
Suomessa ei ole yleensä mahdollista alentaa palkkoja, vaan ainoa mahdollisuus on joko irtisanoa väkeä, tai lopettaa koko putiikki.
Mitä hankalammaksi tehdään tarpeettoman tai huonon työntekijän irtisanominen, sitä vaikeampaa on myöskin työllistäminen nimenomaan PKT sektorilla.
On aivan sama kuinka pitkiksi, hankaliksi tai kalliiksi irtisanomiset tehdään, koska ne tullaan tuollaisissa tapauksissa tekemään joka tapauksessa.
Juuri Tanskan esimerkki osoittaa, että dynaamisuudella saadaan hyvä tulos. Jos ei oo töitä niin helposti ulos ja jos on niin helposti sisään. Joka päivä tehdään töitä ja ollaan tarpeelisia. Jos on hyvä hommissaan niin uskaltaa varmaan ottaa 30-v asuntolainan ilman SAK:n tukea, jos ei, niin ottaa pienemmän lainan tai säästää. Mua ainakin harmittaa, että ns. vakipaikan eteen joutuu kärsimään kaikki psykologiset testi ym. turhuudet, koska työnantaja on niin äärivarovainen palkkaamaan uutta "kuluerää" firmaan. Kivempi olis tulla ja näyttää että osaa jos osaa.
Eli Tanskan täystyöllisyys on 4% inflaatioon verrattava totuus...
Jos paperitehdas olisi oikeasti kannattamaton ja tulevaisuuden näkymät surkeat, niin totta helkkarissa pörssiyritys myisi sen vaikka pahimmalle kilpailijalleen. Nyt näin ei jostakin syystä tehdä.
Onko tarkoitus maksattaa suomalaisilla veronmaksajilla sellun ja lopputuotteiden hinnan nostaminen Euroopassa? Vai kenties rakentaa Suomen valtion vientituilla uusia tehtaita Venäjän puolelle?
Miksi sitä lakia ei sovelleta sitten muihin ostajiin kuin työvoiman ostajiin? Miksi työnostaja joutuu perustelemaan hankintansa lyhytkestoisuuden? Miksei esimerkiksi lehtitilauksen ostavat velvoiteta ilmoittamaan sakon uhalla syytä lehtitilauksensa lyhytkestoisuuteen? Samalla tavalla laki pitäisi soveltaa sitten kaikkeen ostokäyttäytymiseen, eikä vain työvoiman ostoon.
Mä olen sitä mieltä, että ostaja ostaa silloin kun sille on tarvetta ja maksupakko pitäisi kohdistaa vain saatuun ostettuun suoritukseen. Kaikki muu on puhtaan kapitalismin vääristelyä. Mielestäni ketään ei voi pakoittaa ostamaan omilla rahoillaan enempää kuin on tarvetta. Siksi työvoiman vuokrausfirmat on nykyään fiksuin tapa hankkia työvoima. Ei joudu ostamaan mitä ei halua eikä joudu maksamaan turhasta.
Näillä laeilla taas varmistetaan lisää potkuja Suomeen. Muualla yrittäminen on yrittäjäystävällisempää ja yrittäjä on ostaja, joka päättää mistä maasta ostaa yritykselleen työvoiman ja paikan toimia. Miksi ostaa Suomesta, kun muut myyjät tarjoavat paremmat kaupat paremmin ehdoin?
Mitenköhän SAK:n linjan kannattaja suhtautuisi, jos hänen olisi pakko käydä itse aina samassa kaupassa ja maksaa siellä annettu kotimainen tuotantohinta? Kauppaa ei saisi vaihtaa, vaikka muualla olisi jokin houkutteleva tarjous. Sitten SAK:n linjan kannattajalta odotettaisiin, että ostaa saman tuotteen loppuelämänsä ajan, vaikka tuotetta ei enää tarvitsisi tai parempia on tullut jo tarjolle! Jos SAK:n linjan kannattaja ei ostaisi enää jostain syystä tuotetta, hänet velvoitettaisiin maksamaan kaupalle kolmen vuoden ostokset lopetettuaan asiakassuhteen kauppaan! Tätähän SAK nyt ehdottaa työnantajille, eli työvoiman ostajille maksettavaksi. Toivottavasti Eteläranta vastaa että ehdotus otetaan ilolla vastaan, mikäli hekin saavat kolmen vuoden vastikkeettomat korvaukset jokaisesta menettämästään asiakkaasta. Ilkeille asiakkaille voisi sen jälkeen ilolla vittuilla, kun saisi asiakkaan kolmen vuoden ostopotin verran rahaa vastikkeetta.