Seksiriippuvuus vie voimat työnteolta

Psykoterapeutti Jussi Nissisen vastaanotolle on hakeutunut entistä enemmän ihmisiä, joilla seksiriippuvuus häiritsee jo työntekoa. Nissinen vaikuttaa terapeuttina ja koulutuspäällikkönä seksuaalikonsultointia tarjoavassa Sexpossa.

– Seksiaddiktio on vaaraksi itselle ja vaivaksi ympäristölle, Nissinen kiteyttää.

Asia on noussut esille ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) tekstiviestittelystä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan viestit ovat sisältäneet suorasukaisia ehdotuksia nuorille naisille.

Nissinen ei halua kommentoida Kanervan käyttäytymistä. Yleisellä tasolla hän sanoo, että seksiriippuvuus on paljon yleisempi ilmiö kuin uskotaan. Internet ja tekstiviestien kaltaiset uudet mediat ovat alentaneet kynnystä retkahduksille.

Nissisen mielestä seksiriippuvuus on samaa sukua päihde- ja peliriippuvuudelle. Ihminen etsii mielihyvää. Mielihyvän etsintä voi mennä niin pitkälle, ettei ihminen enää hallitse käyttäytymistään.

Viriilien velikultien touhuja on puolusteltu sanomalla, että pojat ovat poikia. Nissisen mielestä on vaikea tehdä rajanvetoa, milloin viriiliys menee sairauden puolelle. Mopo on karannut käsistä, jos ihminen ei enää hallitse itseään.

Seksiriippuvuus on siitä salakavala ja vaarallinen vaiva, ettei siitä jää yhtä helposti kiinni kuin päihteiden käytöstä tai peliriippuvuudesta.

Riippuvuus voi internetin aikakaudella lähteä pienestä liikkeelle. Aiemmin seksiriippuvaisen piti lähteä videovuokraamoon etsimään tyydytystä tai hänen piti hankkia maksullisia palveluita.

Nyt internet on jokaisen työpaikalla. Hairahtuminen käy helposti. Työntekijä ajattelee alussa, että käynpä vilkaisemassa noita sivuja. Sitten hän huomaa viettävänsä sivuilla entistä enemmän aikaa. Hän voi onnistua salaamaan, että työpäivästä monta tuntia kuluu nettisivuilla.

Sen lisäksi, että seksiriippuvuus on haitaksi työnantajalle, se jäytää myös seksiriippuvaista.

– Riippuvuus alkaa pikku hiljaa kalvaa itsetuntoa. Työntekijä on yleensä asettanut itselleen tavoitteita, mitä hän saa työpäivänään aikaiseksi. Hän saakin vain murto-osan tehdyksi, Nissinen kuvaa tunnetta.

Riippuvuudesta seuraavat krapula ja häpeän tunne. Seksiriippuvainen tajuaa itsekin, että nettisurffailu tarjoaa hänelle vain kuvitteellista tyydytystä. Ahdistusta lisää se, että hän joutuu salaamaan vaivansa.

Seksiriippuvuudesta kärsivä alkaa hakea ulkopuolista apua siinä vaiheessa, kun puoliso tai muu ulkopuolinen taho huomauttaa riippuvuudesta.

Nissinen ei halua kertoa apuun hakeutuvien määristä. Hän sanoo vain, että heitä on entistä enemmän. Yleensä ongelmana on juuri nettiriippuvuus.

– Tekstiviestipommittajia ei juuri ole, vaikka julkisen keskustelu voi antaa asiasta erilaisen kuvan.

Nettiriippuvuus on miesten vaiva. Nissinen arvioi, että miehiä on viisinkertainen määrä naisiin verrattuna.

On myös seksiriippuvaisia naisia. Naisetkin ovat löytäneet sen, miten helposti ja nopeasti netin kautta voi luoda seksikontakteja.

– Jos miehet katselevat ensin kuvia ja vasta sen jälkeen ehkä hakevat myös kontaktia, niin naiset hakevat useammin suoraan kontaktia, Nissinen vertaa.

Naisille seksiriippuvuus ilmenee valloitushaluina. Naisille on yleistä, että he lähtevät ravintoloihin iskureissuille.

Seksiriippuvuudesta voi parantua, Nissinen lohduttaa. Toipuminen alkaa siitä, että ihminen tiedostaa ensin oman tilansa ja haluaa parantua. Sitten hän laatii itselleen toipumisstrategian.

– Yksi keksi sellaisen ratkaisun, että hän pitää aina työhuoneensa ovea auki. Kaikki näkevät, mitä hän katselee internetissä.

Seksiriippuvuudesta toipuminen on samanlainen prosessi kuin taistelu alkoholismia vastaan. On pitkiä kuivia kausia ja välillä voi tulla retkahduksia.