Jätkäkulttuuri yllyttää seksuaaliseen häirintään

Eduskunta ei suinkaan ole Suomessa poikkeustyöpaikka seksuaalisen häirinnän suhteen. Ennemminkin sen tilanne kuvaa vallitsevaa meininkiä, sillä käpälöinti ja rasvaiset jutut ovat monella työpaikalla arkea.

Suomi sijoittuu ykköseksi häirintää koskevassa kohdassa EU:n tilaamassa European working conditions survey -työolotutkimuksessa, joka julkistettiin vuonna 2006.

Suomalaisvastaajista 17 prosenttia kertoi siinä joutuneensa häirityksi työssään. Toiseksi yleisintä häirintä oli Hollannissa. Italiassa ja Bulgariassa ongelma oli vastausten mukaan pienin.

Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvobarometristä ilmenee, että peräti viidennestä suomalaisista palkansaajanaisista on ahdisteltu työpaikoilla.

Luvut ovat reippaasti suurempia kuin Työterveyslaitoksen yleisluontoisessa kyselyssä saadut vastaukset. Siinä vain kolme prosenttia kertoi joutuneensa häirityksi. Vaikka prosenttiluku on edellisiin verrattuna pieni, se tarkoittaa jopa 35 000 naista.

– Kun kysytään yksilöidymmin seksuaalisen häirinnän muotoja, vastaavat erittelevät kokemuksiaan monipuolisemmin, sanoo tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen Työterveyslaitokselta.

Yksilöidystä vastauksista selviää, että moni joutuu kuuntelemaan asiakkailta tai työtovereilta ulkonäköä koskevia asiattomia huomautuksia, kaksimielisiä vitsejä ja muuta vastaavaa. Kauppisen mukaan lähentelykään ei ole marginaali-ilmiö: lähes joka viides työpaikallaan häirintää kokenut nainen kertoo koskettelusta.

Akatemiaprofessori Kevät Nousiainen Helsingin yliopistosta toteaa, että tutkimusten väliset suuret erot johtuvat nimenomaan siitä, että asioita kysytään eri tavoin. Lisäksi häirintä ja kiusaaminen menevät usein sekaisin.

Näkemys suomalaisesta häirintäkulttuurista vahvistuu, kun yhdistellään eri tutkimusten tuloksia. Eurooppalaisia työoloja koskevista tutkimuksista ilmenee, että Suomessa väkivallalla uhkaaminen ja sen käyttö on työpaikoilla selvästi tavallisempaa kuin muualla Euroopassa.

– Ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen ei täällä suhtauduta kovin suurella kunnioituksella. Meillä on perinteisesti korkeat väkivaltaluvut. Tämän ilmiön osa on ronski työelämän käyttäytymisnormisto.

Nousiainen huomauttaa, että työelämässä pitää olla ”reilu jätkä”. Tämä vallitseva ajattelutapa sallii roisin huumorin ja edellyttää, että sitä pitää ymmärtää ja selvitä tilanteesta siten, että kukaan ei menetä kasvojaan.

– Tämä ei ole kovin hyvä mittapuu, kun ajatellaan, että työpaikalla on kovin erilaisia ihmisiä, huomauttaa Nousiainen.

Eniten seksuaalista häirintää esiintyy Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan majoitus- ja ravitsemusalan sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen piirissä. Kauppisen mielestä tämä viittaa siihen, että häirintä ei ole vain työyhteisön sisäistä, vaan myös asiakkaat voivat käyttäytyä häiritsevästi.

Myös naispoliisit joutuvat usein häirinnän kohteeksi. Poliisien tasa-arvotutkimuksessa kolmannes heistä raportoi työkavereiden seksistisestä kielenkäytöstä. Fyysisestä ahdistelusta kertoi viidennes.

Monet suomalaisnaiset ovat sisäistäneet täkäläisen työkulttuurin. Nousiainen kertoo Helsingin kouluissa tehdystä väkivaltaa ja häirintää koskevasta tutkimuksesta. Siinä etenkin nuoret naisopettajat vastasivat, että oppilaat huorittelevat heitä. Naiset eivät kuitenkaan tulkinneet tätä seksuaaliseksi häirinnäksi, vaan kiusaamiseksi.

– On hyvin erikoista, että koulumaailmassa huorittelu ja homottelu on aivan yleistä ja että sitä selitetään toteamalla, että sanoja käytetään ilman loukkaavaa sisältöä. Kuitenkin nuo ovat ilmaisuja, jotka voidaan määritellä kunnianloukkaukseksi, sanoo Nousiainen.

Vaikka häirintä olisi maan tapa, häirityt kärsivät siitä eri tavoin. Nousiainen huomauttaa, että se vähentää viihtyvyyttä työpaikalla ja lisää poissaoloja ja sitä kautta tuo kustannuksia. Pahimmassa tapauksessa uhri joutuu vaihtamaan työpaikkaa.