Psykopaatti temmeltää liike-elämässä

Moni yritys hakee dynaamista riskinottajaa ja hyvää tyyppiä. Jos haastatteluun tulee karismaattinen henkilö, joka tuntuu olevan täydellinen vastaus yrityksen ongelmiin, rekrytoijien pitäisi innostumisen lisäksi valpastua: kyseessä voi olla psykopaatti.

Kanadalaistutkijat Robert D. Hare ja Paul Babiak kirjoittavat juuri suomeksi julkaistussa kirjassaan Käärmeet liituraidassa, että vaara palkata psykopaattisia henkilöitä kasvaa, kun liiketoiminta on jatkuvassa muutostilassa.

– Muutoksessa ei enää tarvita perinteisiä "firman miehiä ja naisia". Heidän sijaansa palkataan saneeraajia, jotka saavat aikaiseksi paljon ja pian.

Hare on aloittanut psykopaattien tutkimisen vankilapsykologina. Vaikka psykopaateilla on suuri mahdollisuus joutua vankilaan, läheskään kaikki eivät ole tuomittuja rikollisia.

Haren mukaan niin yrityselämässä kuin politiikassakin on tavallista enemmän psykopaatteja. Kun heitä on keskimäärin yksi prosentti väestöstä, johtajista tai niiksi pyrkivistä heitä on kolme prosenttia. Otollisia paikkoja ovat uudet alat, joille ei ole ehtinyt syntyä vakiintuneita käytäntöjä.

Psykopaatit osaavat hämätä ja manipuloida. Organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen erikoistunut psykologi Tuija Matikka toteaa, että halpaan voivat mennä niin rekrytoijat kuin psykologitkin.

Usein psykopaatit antavat vaikutelman vahvasta itseluottamuksesta ja itsetunnosta. Kuoren takana on kuitenkin petollinen, itsekeskeinen ja omia pyrkimyksiään edistävä valehtelija. Tyypillista on, että psykopaatti arvioi kohteensa hyödyn, käyttää sitä hyväkseen ja lopulta hylkää. Tällainen henkilö voi ajaa sekä työyhteisön että koko yrityksen vaikeuksiin.

Johtajan ankarasta riskinotosta ja omatunnottomuudesta voi olla hyötyä yritykselle - jonkin aikaa. Matikka on vakuuttunut siitä, että ajan mittaan tällainen henkilö on tuhoisa.

– Psykopaatti on lyhytjännitteinen, opportunistinen ja itsekeskeinen. Lopulta hän möhlää ja sählää.

Yhdysvalloissa MTV3:n kirjeenvaihtajana pitkään työskennellyt Mika Hentunen on toinen kirjan suomentajista. Hänen mukaansa energiayhtiö Enronin nousu ja tuho on hyvä esimerkki psykopaattisesta yrityskulttuurista, joka perustui valheeseen.

Johtajakandidaatteja testataan, mutta Matikan mukaan psykopaatit eivät jää testeissä kiinni. Hän kehottaa tutkimaan taustoja.

– On hälyttävää, jos edellisistä työpaikoista löytyy paljon poltettuja siltoja ja hyväksikäytettyjä ihmisiä.

Myös hakupaperien todenperäisyys kannattaisi tarkistaa, sillä psykopaatti saattaa hakea töitä väärennetyin tai ainakin "parannelluin" paperein.

Työskentely psykopaatin kanssa voi psykoterapeutti Sinikka Mäkelän mukaan olla hyvin vaikeaa.

– Työ ei voi sujua hyvin, jos moni tuntee itsensä poljetuksi, hän huomauttaa.

Asiantuntijat painottavat, että ketään ei pidä leimata psykopaatiksi, vaikka henkilö olisikin hankala tai tuntuisi kovalta.

Matikka kehottaa kuitenkin pitämään silmät auki, jotta ei hyväuskoisuuttaan joudu uhriksi. Hänen mukaansa terve itsetunto ja hyvä itsetuntemus auttavat psykopaatin torjumisessa, koska tämä käyttää ihmisten heikkoja kohtia, unelmia ja täyttämättömiä toiveita hyväkseen.

Töissä psykopaattia voi yrittää kartella ja suhtautua häneen passiivisesti. Koska psykopaatti käyttää hajoita ja hallitse -tekniikkaa, hänestä ja siitä, mitä hän on puhunut muille, kannattaa Matikan mukaan yrittää keskustella työkavereiden kesken.

Psykopaatti järjestää usein muille potkuja. Jos ja kun hän itse jää kiinni holtittomuuksista, hän ei läheskään aina joudu niistä vastuuseen. Matikan mukaan moni uhriksi ajautunut - niin yritys kuin yksityinen ihminenkin - häpeää hölmöyttään ja sokeuttaan.

Matikka kertoo yhdistyksestä, jonka johdossa ollut psykopaatti oli kavaltanut suuren summan rahaa.

– Tälle sanottiin, että emme nosta oikeusjuttua, jos heti irtisanoudut itse. Nyt sama tyyppi on toimitusjohtajana toisessa firmassa.

Vaikka höynäytetyksi tuleminen nolottaa, Matikka sanoo, että häpeään ei pidä jäädä jumiin.

– Kannattaisi tunnustaa, että näin kävi ja ottaa opikseen.