Yhä useampi sinnittelee töissä mielialalääkkeiden voimalla

Monella työpaikalla vitsaillaan siitä, onko jonkun työkaverin tai päällikön lääkitys kohdallaan, kun hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Yhä useampi on kuitenkin oikeasti turvautunut lääkkeisiin kyetäkseen selviytymään töistään ja arjestaan.

Lääkelaitoksen lääkemyyntirekisteri paljastaa, että vuodesta 1990 viime vuoteen mielialalääkkeiden kulutus on noin kahdeksankertaistunut. Samaan aikaan myös unilääkkeiden ja rauhottavien syöminen on lisääntynyt.

Tutkimusprofessori Timo Klaukka Kansanterveyslaitokselta kertoo, että etenkin vanhuksille syötetään suuret määrät psyyke- ja unilääkkeitä. Työikäisista mielialalääkkeitä syövistä suurin osa on 50-55-vuotiaita.

– Osa käytöstä selittyy varmasti vaihdevuosilla ja muilla elämäntilanteeseen liittyvillä asioilla. Kyllä silti väkisinkin tulevat mieleen puheet työelämän tiukkuudesta ja siitä, että vanheneva työntekijä tuppaa jäämään nuorempiensa jalkoihin, sanoo Klaukka.

Mielialalääkkeet eivät ole tuntemattomia nuoremmillekaan, vaikka tilastojen mukaan työelämän henkinen rasittavuus ei ole lisääntynyt 2000-luvulla. Tilastot kertovat kuitenkin vain suunnan koko väestön tasolla, eivät yksiöiden tuntemuksia.

Työn tuottavuus on EU-tilastojen perusteella kasvanut roimaa vauhtia. Nyt henkilötyövuoden tuottavuus on monta kertaa suurempi kuin takavuosina ja jatkuvasta muutoksesta on tullut pysyvää. Työterveyslaitoksen tutkija Kirsi Ahola toteaa, että se, että elämässä kaikki voi muuttua milloin tahansa, voi tuntua raaálta.

Paitsi että työpaikan muutokset ja kiire ahdistavat, samaan kimppuun liittyy usein talousvaikeuksia, yksityselämän ongelmia tai jatkuvaa suhaamista päiväkodin, lasten, opintojen ja omien harrastusten välillä.

Lääkkeet auttavat, kun masennus painaa, mutta tutkijat korostavat harkintaa. Mielialaongelmat harvoin paranevat pelkillä pillereillä.

– Jos hoidon tarve on selvä, lääkehoito kannattaa ottaa avuksi, mutta tietty kriittinen ote on paikallaan.

– Esimiehet ovat velvollisia tarkkailemaan työntekijöidensä selviytymistä ja kyllä työntekijöiden itsensäkin tulee tuntea vastuuta toinen toisistaan ja työviihtyvyydestään. On parempi yrittää rakentaa miellyttävää ilmapiiriä kuin nakertaa sitä, sanoo Klaukka.

On kuitenkin työpaikkoja, joilla ilmapiiri on niin lukossa, että työntekijä ei suin surminkaan halua tunnustaa, ettei selviydy.

– On aika surullista, jos ongelma ratkaistaan aloittamalla psyykelääkitys, sanoo Klaukka.

Elämääkin voi muuttaa. Ahola toteaa, että lääkkeiden avulla selviytyminen sisältää ajatuksen, että ihmisen pitäisi venyä mihin tahansa.

– Kannattaa miettiä, miten järjestäisi elämänsä sellaiseksi, että se olisi sopiva itselle eikä yrittäisi kyetä mahdottomiin.

Ahola huomauttaa, että kaikkea ei tarvitse yrittää tehdä yhtä aikaa. Jos vaikkapa työ- ja perhe-elämä imee voimat, voi joksikin aikaa luopua ainakin osasta harrastuksia.

Lääkkeisiin turvaudutaan aika helposti. Esimerkiksi unilääkkeiden ja rauhottavien käytössä Suomi on ponkaissut Pohjoismaiden häntäpäästä ykköseksi.

– Lääkärin kannalta tilanne on hankala, koska hänellä ei ole välineitä vaikuttaa ihmisen arkeen. Hänelle ei jää paljon muita mahdollisuuksia kuin reseptikynän heilauttaminen tai terapia. Jälkimmäinen vaatii kuitenkin aikaa ja erityistaitoja, joita lääkärin peruskoulutuksessa ei opita, sanoo Klaukka.

Usein raha ratkaisee. Perusteellinen terapia vaatii lukuisia tapaamisia - siihen voi mennä jopa vuosia. Harvan työpaikan työterveys kattaa pitkiä terapioita, joten kustannukset jäävät pitkälti hoidettavan kontolle.