Moni tohtori tekee maisterin töitä
31
Tohtoreiden on vaikeaa päästä valmistuttuaan ainakaan vakinaisiin paikkoihin. Aika moni jää yliopistolle pätkätöihin, sanoo Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Erityisen hankalaa tohtoreiden on päästä yrityksiin. Osa suurista yrityksistä palkkaa heitä tutkimus- ja tuotekehitystehtäviin, mutta muuten vain harvan yhtiön ovet aukeavat väitelleille.
Toisaalta ne, jotka ovat päässeet yrityksiin, tekevät usein töitä, joista selviäisi ylemmällä korkeakoulutukinnollakin.
Vaikka tohtorit ovat esimerkiksi taitavia tiivistämään olennainen valtavasta tietomäärästä, heidän koulutustaan ei julkishallinnossakaan osata käyttää. Rantalan mukaan ministeriöissä ei ole nähty, että tohtorius toisi juuri mitään lisäarvoa.
Virastoissa tulppana voi olla myös maisteripäällikkö, joka ei tahdo alaisekseen itseään paremmin koulutettua.
Eri aloilla tohtoreiden sijoittuminen vaihtelee. Mielekkäin tilanne on kauppa- ja lääketieteistä väitelleillä. Humanistien ja biotieteilijöiden osaaminen taas jää usein käyttämättä.
Moni on päätynyt tohtoriksi työllisyyspolitiikan takia. Laman aikana ajateltiin, että on parempi, että nuoret siirtyivät jatko-opiskelijoiksi sen sijaan, että olisivat valmistuneet työttömiksi. Sen jälkeen tohtoritehtailua on perusteltu muun muassa yrityselämän tarpeilla ja sillä, että Suomi tarvitsee innovaatioita.
Nykyisin valmistuu vuosittain noin 1 400 tohtoria ja suunnitelmissa on määrän nostaminen 1 600:een. Rantalan mielestä tämä on liikaa. Hänestä tuhat uutta tohtoria vuosittain riittäisi.
Sinänsä Rantala on tyytyväinen, että yhteiskunnassamme suhtaudutaan koulutukseen myönteisesti. Tohtoreiden turha kouluttaminen on kuitenkin kallista niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.
– Olennaista on, että panostettaisiin laatuun määrän sijaan ja selvitettäisiin, mille aloille tohtoreita tarvitaan.
0
-11
9
Kommentit (31)
Oma arvaus on että tarvitaan ihmisiä ketkä pystyvät elämään helvetimoisen kiireen ja stressin kanssa päivästä toiseen. Puhumaan mustan ja valkoiseksi sekä luulemaan olevansa onnellinen.
Ei tutkinnon suorittaminen ole mikään suuri nautinto, kuten tunnutaan usein kuviteltavan. Siihen liittyy 70 opintopisteen opinnot ja lisäksi väitöksen kirjoittaminen. Kyllä siinä monella perheellisellä on tekemistä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulun yliopettajilla jatkotutkinto kuuluu vaatimuksiin.
Tavarat olivat aika huonolaatuisia ja valmistustekniikka ajastaan jälkeenjäänyttä. Sitä ei yhtiön teknillisesti koulutettu henkilökunta nähnyt. Sitten kun tehtassa oli myöhempinä vuosina paljon diplomi-insinöörejä ja insinöörejä, niin voidaanko sanoa, että kaikki tekivät teknikkojen töitä kun eivät olleet saaneet "oikeita" insinöörin ja diplomi-insinöörin töitä?
Tämä sama outo ajattelu on nykyään sitten edellen hengissä kun puhutaan tekniikan tohtorien työllistymisestä. Ei jotenkin ymmärretä, että koutustason nosto tarkoittaa sirä, että ensin teknikon töitä alkoivat hoitaa insinöörit, teknikot alkoivat työnjohtajiksi, sitten diplomi-insinöörit alkoivat hoitaa opistoinsinöörien töitä, jne. Monet käytännön tehtävät ovat todella sellaisia, että parempi niissä olisi olla tekniikan tohtori kuin diplomi-insinööri. Ja lisäksi, työn luonne usein muuttuu tekijän koulutuksen ollessa entistä korkeampi. On siis täysyin normaalia, asiaankuuluvaa ja tarpeellista, että tohtoreita siirtyy tehtäviin, joita ennen hoitivat diplomi-insinöörit. Juuri se on koulutustason nostoa, ja juuri siihen pyritäänkin. Jonkinlainen sokeus estää ihmisiä näkemästä, ja saattaa heidät luulemaan, että tohtorit vain pyörittelevät joitain käsittämättömiä teorioita, koko ikänsä kai, eikä niistä ole mitään hyötyä missään. Aivan samat ajatukset koskivat diplomi-insinöörejä nuoruudessani. Valmistuin diplomi-insinööriksi 1960-luvun alussa, toimin insinöörinä, siirryin korkeakouluun ja suoritin tekniikan tohtorin tutkinnon.
Käsitys diplomi-insinööreistä käyttökelvottomina teoreetikkoina sentään saatiin hylätyksi, ja ellei olisi saatu, Suomen teollisuus olisikin edelleen "mestarien" ja teknikkojen johtamaa ja käyttämää, ja tuotannon taso varhaista neuvostoliittolaista tyyliä.
On aika nähdä, että tekniikan tohtori on todella käyttökelpoinen (henkilöstä ja tehtävästä riippuen tietysti) tehtäviin, joita ennen hoitelivat diplomi-insinöörit. Puhe teknikan tohtorien ylikoulutuksesta ("ylisuurista määristä") on täyttä harhaa smoin puhe "masentavasta" surkeudesta kun joutuvat diplomi-insinöörien tehtäviin. Tekniikan tohtoreita tarvittaisiin moninverroin enemmän.