Älä luovuta, näin saat työpaikan ilman kokemusta

Työkokemusta vailla oleva työnhakija voi kiertää tai paikkailla puutetta, joskus jopa luoda itselleen työkokemusta. Töitä ei kannata etsiä sieltä, mistä kaikki muutkin. Rekrytoinnin asiantuntijat painottavat, että kotiläksyihin pitää panostaa.

– Mainostoimistoista esimerkiksi moni ajattelee, että ne nyt ovat aika samanlaisia. Eivät ole. Työnantajaa pitää opiskella. Näin toimii mainostoimistojenkin pitchaus (myyntipuhe). Ne opettelevat toimialaa, sen prosesseja, ehkä vähän kieltä, Jouni Kantonen, rekrytointiyhtiö Some Huntersin johtava konsultti sanoo.

– Täytyy tehdä tiedustelutyötä ja vain jaksaa jatkaa hakemista, myyntimiehen sinnikkyydellä.

– Selkeä töppäys voi olla sellainen, että jos Ikea hakee työntekijää, kerrot hakeneesi paikkaa, koska olet hirveän innostunut sisustuksesta. He ovat todennäköisesti paljon kiinnostuneempia henkilöstä, joka innostuu heidän kaupantekomallistaan, toimitusjohtaja Hannu Solanne Uranuksesta kertoo.

Helsingin TE-toimiston työvoimaneuvoja Matias Fredriksson neuvoo, että työkokemusta vailla olevan kannattaa osoittaa alan tuntemusta lyhyesti ja ytimekkäästi työhakemuksessa.

– Voi esimerkiksi hakea urheiluvälinemyyntiin, jos harrastaa jotain urheilulajia ja kertoa, että on tietoa ja taitoa siitä. Kokemusta voi hankkia muutenkin kuin työssä, harrastuksissa tai järjestötyössä.

Keksi fiksuja
kysymyksiä

Työnhakijan kannattaa valmistella muutamia hyviä kysymyksiä – ehkä miettiä vastauksiakin, jos onnistuu pääsemään haastatteluun.

– Jos puhuu paljon itsestään, voi tulla liukumiinoja. Se joka kyselee, välttää niitä, Solanne Uranuksesta neuvoo.

– Suomalaiset ovat hirveän huonoja kyselemään. Kun haastattelija kysyy, onko kysymyksiä, hakijoista 8–10:llä ei ole mitään fiksua, hän harmittelee.

Fredrikssonin mukaan ilman työkokemusta olevan kannattaa rohkeasti tarttua puhelimeen ja soittaa, jos työhakemuksessa on kerran puhelinnumero yhteyshenkilöineen. CV ilman työkokemusta sivuutetaan ensimmäisten joukossa.

– Voi kysellä perään, että "tulihan hakemus perille". Aina kannattaa soittaa ja yrittää henkilökohtaista kontaktia. Hyvä olisi saada vähän keskustelua avattua. Niin jää nimi työnantajan mieleen, Fredriksson sanoo.

– Voi myös piipahtaa paikan päällä. Siinä saa heti viiden minuutin työhaastattelun. En ole kuullut kenenkään kuolleen siihen, mutta tiedän että moni on saanut töitäkin, Solanne sanoo.

Kohteeksi pienet ja vähemmän
tunnetut yritykset

Uranuksen Solanteen mukaan työhakemuksien rustaamisen sijaan kannattaa ehkä käyttää aikansa tutustumalla siihen, millaisia työnantajia löytyy internetistä. Enemmän huomiota saa vapaamuotoisella suorahakukirjeellä.

– Suuret yritykset ostavat pienempiä ja tehostavat toimintoja. Ei niihin synny kovin paljon työpaikkoja. Niiden henkilöstöosastojen CV-tietokannat ovat jo täynnä mitä mainioimpia tyyppejä. Yritä miettiä pieniä yrityksiä, joista olet kuullut hyvää ja jotka ovat ehkä kasvuvaiheessa, Solanne neuvoo.

– Soita vaikka suoraan varastopäällikölle tai logistiikkajohtajalle, ei Fazerille, vaan pienempään paikkaan, jota kaikki eivät tiedä. 

Hanki titteli
ja työhistoria

On lukuisia ammatteja, joissa työkokemusta ei voi luoda CV:hen. Ei voi sanoa toimineensa sairaanhoitajana, jos on siivonnut sairaalassa. Monissa tehtävissä voi silti vähän kaunistella työhistoriaa.

Yhdysvaltalainen uravalmentaja Larry Stybel kuvailee Harward Business Review -lehdessä kuinka hän onnistui saamaan jalan oven väliin vaihtaessaan alaa. Stybel toimi aiemmin julkisessa terveydenhuollossa seksuaalirikosten uhrien terapeuttina. Näitä taitoja ei kaivattu liikemaailmassa.

Stybel ehdotti  lopulta, että tekisi yrittäjätuttavalleen palkatonta telemarkkinointia vastineeksi siitä, että sai yrityksessä "Business Development Associateksi" -tittelin, suosituksia ja kontakteja. Niiden myötä työpaikka löytyi.
 
Kantonen ja Solanne tietävät molemmat vastaavia tapauksia. Heidän mielestään tällainen toiminta osoittaa neuvokkuutta.

– Toinen kysymys on, kuinka positiivisesti työvoimaregulaattorit asiaa katsovat. Aika helposti perusaloilla työttömäksi jäädessä opetetaan ihminen passiiviseksi, Kantonen huomauttaa.

Ilmaistyössä
silti riskinsä

Työehto- ja virkaehtosopimukset asettavat melko tiukkoja rajoituksia ilmaiselle työlle. Pikatyöhistoriaa ei Suomessa ole helppoa mennä raapimaan tuttavan firmasta.

– Siinä on vaaransa, kun harmaa talous on tapetilla. Jos ei ole työtä, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa, esimerkiksi järjestö- tai hyväntekeväisyystyötä, voi kyllä tehdä jotain ilmaista työtä. Päivittää nettisivuja tai ottaa kuvia jonnekin. Tiedän joitakin aloja, joissa näin voi tehdä. Kokit tekevät näyttönä joskus yhden vuoron, Fredriksson sanoo.

– Tässä on ongelmana sekin, että kaikki vakuutuksetkaan eivät ole voimassa, jos ei ole työsopimusta. On aika tavallista, että TES-sopimuksessa on kirjattuna, jos on tämäntapainen mahdollisuus. Asia kannattaa selvittää ammattiliitosta.

Työharjoittelusta tai työvalmennuksesta saa työtön työnhakija työttömyysetuutta ja ylläpitokorvausta, ja valtio on vakuuttajana. Työharjoittelua monet haukkuvat ilmais- tai jopa orjatyöksi, mutta kokemusta ja yhteyksiä työnantajiin niistä joka tapauksessa saa.

Myynnistä kiinnostuneen työnhakijan kannattaisi heittäytyä etulinjalle, telemarkkinointiin, edes vähäksi aikaa.

– Jos on tehnyt edes puoli vuotta puhelinmyyntiä, niin kyllä häntä katsotaan eri silmällä. On kestänyt sinnikkäästi sitä jatkuvaa epäonnistumista, enemmän kuin moni koko elämänsä aikana, ja nähnyt ja kuullut kaikenlaista, Kantonen sanoo.  

– Hakija ilman työkokemusta on työnantajalle selkeästi riski. Hirveän paljon suomalaiset pelkäävät, että koeajalla tulee kenkää. Haastattelussa kannattaisi sanoa ihan ääneen, että "mustahan pääsee helposti eroon". Työnantaja tykkää tällaisesta riskiasenteesta, Solanne neuvoo.

Verkko paljastaa,
mitä osaat

Kantosen mukaan työmarkkinoilla on kyllä töitä, joillakin aloilla jopa työvoimapulaa. Ongelmana on se, että oikeat tyypit ja työt eivät kohtaa.
 
– Tällä hetkellä rekrytointimarkkinat ovat sellaisessa vaiheessa että, jos Matti lähtee, häntä ei ehkä korvata Matilla, vaan ihan toisenlaisella tyypillä, joka vie organisaation muutosta eteenpäin.

Työmarkkinoilla 60 prosenttia työpaikkoja on pinnan alla, suorahakua, tuttavien kautta välittyviä, sattumalta saatuja, Kantonen sanoo.

Kun työnhakija yrittää saada töitä esimerkiksi it-, media- ja markkinointialoilta, työnhausta ei voi puhua ilman sosiaalista mediaa. Se ei tarkoita työhakemusta yhteisöpalvelun, kuten Facebookin, Twitterin tai LinkedInin kautta, vaan työnantajaa kiinnostavaa "verkkoidentiteettiä". Sellaista voi ehkä kehittää, kun on vielä vanhassa työssä.

Kantosen mukaan tietyillä aloilla työnantajaa tai rekrytoijaa ei enää kiinnosta CV vaan enemmän verkon jalanjäljet: mitä ihminen tekee ja osaa, millä foorumeilla hän vaikuttaa, kenet tuntee ja ketkä häneen viittaavat.