Vaihtoehtoiset työympäristöt nostavat päätään
Taloussanomat julkaisee tutkimusmaailmasta-sarjassa Aalto-yliopiston tutkijoiden ja professoreiden kirjoituksia ajankohtaisista aiheista.
Vuodesta 2006 lähtien tarjolla olevien co-working konseptien määrä on vuosittain kaksinkertaistunut, ja co-workign tiloja eri konsepteilla on nyt maailmanlaajuisesti noin 1100. Ilmiön merkittävyydestä viestii se, että monissa uusissa toimistoissa on nähtävissä vaikutteita co-working tiloista.
Aalto-yliopistossa on tutkittu co-working tiloja ja erityisesti niiden käyttäjäkokemusta. Co-working tilat on aiheena niin uusi, ettei sitä olla ehditty vielä paljoa tutkia.
Vaihtoehtoiset työympäristöt muodostavat uuden liiketoimintapotentiaalin työympäristömarkkinoille ja asettavat kaikki työympäristöjen kehittäjät uusien haasteiden eteen. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi myös monet suuretkin yritykset ovat päivittämässä kiinteistöstrategiaansa ja muun muassa kiinnostus lähitoimistoihin on lisääntynyt. Co-working tila voi olla itsenäinen liiketoiminnallinen konsepti tai yrityksen sisällä oleva tilaratkaisu. Se eroaa perinteisestä toimistohotellista siinä, että sen tavoitteena on luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä synergian ja onnekkaiden kohtaamisten mahdollisuuksia käyttäjiensä keskuudessa. Lisäksi co-working tilojen käyttäjiä yhdistävät usein yhteiset arvot tai muu yhteinen kiinnostuksen kohde, kuten luovat alat, eettinen liiketoiminta, musiikki, yrittäjyys tai muotoilu.
Onnistunut yhteisöjohtaminen on keskeisenä edellytyksenä co-working tilan menestykselle. Käytännön esimerkkinä yhteisöjohtamisesta on se, että co-working tiloilla on usein yksi tai useampi yhteisön emäntä tai isäntä, eli niin sanottu community host. Hänen tehtäviinsä kuuluvat muun muassa tilan päivittäisten toimintojen sujuvuudesta huolehtiminen, käyttäjille tapahtumien järjestäminen ja jäsenten välisen verkostoitumisen ja yhteistyön edistäminen.
Co-working tilat ovat usein monitilatoimistoja, eli niistä löytyy tiloja erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten yksin ja yhdessä tehtävään työhön, kokouksiin, workshoppien pitämiseen ja seminaareihin. Tilat ovat lisäksi usein muunneltavissa eri käyttötarkoituksiin. Kodikkuus ja viihtyisyys sekä epämuodollinen ilmapiiri kuvaavat monen co-working tilan tunnelmaa. Lisäksi ideoiden ja tiedon jakaminen sekä ihmisten verkostoituminen on tärkeää. Ominaista co-working tiloille on myös se, että yhteisön jäsenet pitävät aktiivisesti huolta tilansa ylläpidosta, he täyttävät ja tyhjentävät tiskikoneen tai ovat mukana tilan toimivuuden kehittämisessä.
Co-working tiloista löytyy aina ainakin yksi käyttäjien yhteinen tila tai tilan osa, jota voi kuvata nimellä yhteisön sydän. Tämä tila on paikka jonne tilan käyttäjät ja vieraat kerääntyvät aivan erityisesti tapaamaan muita ihmisiä, työskentelemään ja lepäämään. Yhteisön sydämen tilaratkaisu, joka usein on saanut vaikutteita keittiöstä, kahvilasta ja olohuoneesta, tukee sosiaalista kanssakäymistä. Tyypillistä on, että siellä voi laittaa ruokaa, ruokailla ison ruokapöydän ääressä ja rentoutua sohvilla. Seinillä ja pöydillä on usein tietoa tilan käyttäjistä ja tilassa tapahtuvasta toiminnasta. Lisäksi se on usein ainoa paikka koko tilassa, josta saa kahvia.
Väistökirjaan liittyvässä tutkimuksessa tutkimusaineistoa on kerätty Hub-verkoston sekä Aalto-yliopiston co-working tilojen tarkemmin Aalto Design Factoryn ja Aalto Venture Caragen käyttäjiltä. Väitöskirja on osa suurempaa tutkimushanketta tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Aalto-yliopiston BES- tutkimusryhmä on tutkinut kymmenisen vuotta organisaatioiden, yksilön ja tilojen keskinäistä suhdetta.
Organisaatiot luovat omille työntekijöilleen ja verkostoilleen omia arvojaan välittäviä työympäristöjä. Vaihtoehtoiset työympäristöratkaisut ja co-working tilat yhdistävä monista eri organisaatioista tai yrityksistä tulevia henkilöitä. Co-working tilojen tutkimus osana työympäristötutkimusta antaa tärkeää tietoa siitä, miten fyysinen, sosiaalinen ja virtuaalinen tila muodostavat alustan yhteisöllisyydelle, jota määrittävät yksilön arvot ja toiminta.
Inka Kojo
Tutkija, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu
Suvi Nenonen
Tutkija, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu













