Taas "kuumetta ja vatsatauti" – tästä on kyse

Saitko työterveyshuollosta tai esimieheltäsi kutsun mennä keskustelemaan sairauspoissaoloistasi? Jos sait, olet töissä laajenevaan joukkoon kuuluvassa yrityksessä, jossa seurataan poissaoloja yhä tarkemmin.

Käytännöt vaihtelevat, mutta alkaa olla tavallista, että jos työntekijä on vuodessa pois vaikkapa viisi kertaa tai yhteensä 20 tai 30 päivää, hänet kutsutaan neuvotteluun esimiehen kanssa tai terveystarkastukseen. Myös kesäkuun alussa voimaan tulevat sairaus- ja työterveyslakien muutokset tukevat tällaisia käytäntöjä.

SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring huomauttaa, että keskivertoaikuinen sairastaa Suomessa vuodessa 3–4 flunssaa tai nuhakuumetta. Etenkin palveluammateissa ihmiset ovat alttiita näille. Rakennusalalla puolestaan tapaturmat aiheuttavat poissaoloja. Sairauspoissaolojen puuttumisraja voi hyvin täyttyä näistä syistä.

Vatsatauti ei silti aina todellisuudessa ole ripulia tai oksentelua ja selkäkipu ankaraa kolotusta. Professori, tutkimusjohtaja Marja-Liisa Manka Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta kertoo, että lyhyisiin sairauspoissaoloihin liittyy usein motivaation puutetta etenkin nuorilla.
Hänen mukaansa sairastaminen kertoo työhyvinvoinnin heikkoudesta.

– Jos on terve, tykkää työstään, menestyy siinä ja elämä järjestyksessä, miksi olisi pois töistä? Vanhempi asiantuntija Torsten Michelsen Työterveyslaitokselta huomauttaa.

Töihin meno
voi pelottaa

Päivät ovat erilaisia. Kenestäkään ei aina ole kivaa, ja aina työ ei maistu.
Epämääräinen kyllästymisen, voimattomuuden ja uupumuksen tunne voi kuitenkin olla niin ahdistava, että töihin lähtö tuntuu ylivoimaiselta. Michelsen kertoo, että tällaiset tuntemukset voivat kertoa ylikuormittuneisuudesta.

– Työn määrä voi olla niin suuri, että siitä ei voi selvitä normaalina työaikana. Aina työntekijöitä ei ole perehdytetty tehtäviinsä kunnolla, Haring huomauttaa.

Michelsenin mukaan työpaikan huono ilmapiiri, huono johtaminen tai seksuaalinen häirintä voivat myös saada työntekijät jopa pelkäämään töihin menoa.

Manka muistuttaa, että psykologiset tekijät vaikuttavat paljon.

– Ihminen pyrkii jollain tavalla hallitsemaan elämäänsä. Jollei hänellä oikeasti ole vaikuttamisen mahdollisuuksia, tilanne voi ilmetä sairastamisena, hän sanoo.

Työpaikoilla on myös monia muita tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa poissaoloja. Haringin mukaan jatkuva kiire, fyysinen kuormitus tai kemikaalit voivat rajoittaa työstä selviytymistä. Esimerkiksi monissa palvelu- ja hoitoalan ammateissa myös väkivallan uhka voi haitata työntekijää merkittävästi.

Alkoholi on ongelma,
jos viikonloput venyvät

Osa vaivoista liittyy elämäntapoihin. Jos valvotaan pitkään, töihin lähtö tuntua takkuiselta.

Toistuvat maanantaiden ja juhlapyhien jälkeiset poissaolot voivat viitata alkoholiongelmiin. Haring sanoo, että Suomessa on puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa ja heistä suuri osa käy normaalisti töissä.

Haringin mielestä työkykyyn liittyvät keskustelut vaativat osaamista niin esimiehiltä kuin työterveyshuolloltakin. Jos työntekijät pelkäävät, että heitä aletaan syyllistää juomisesta, syömisestä tai liikkumattomuudesta, he voivat alkaa karttaa työterveyshuoltoa.

Työterveyshuollon pitäisi kuitenkin pelkästään työhön liittyvien ongelmien selvittämisen lisäksi pystyä tukemaan työtekijää myös elämäntapojen muuttamisessa.

Heikkouden
tulisi olla sallittua

Michelsen muistuttaa, että vaivoja tulee kaikille. Hänen mielestään se, että työntekijä arastelee ottaa niitä puheeksi, kertoo lähinnä yleisestä asenteista työpaikalla.

Kaikki ongelmat eivät johdu töistä. Poissaolojen takaa voi löytyä aviokriisi, yksinäisyyttä, perheväkivaltaa tai taloudellisia vaikeuksia.

Jotta työntekijä voisi puhua ongelmistaan, ilmapiirin pitää olla luottavainen.

Manka toivoo, että työpaikoilla otettaisiin ihmiset ihmisinä ja sallittaisiin heikkous ja ajoittainen tehokkuuden notkahdus. Jos ihminen tuntee, että ei täytä kaikkia normeja ja mittoja eikä häntä hyväksytä, syntyy paine, joka saattaa purkautua radikaalilla tavalla kuten jopa ampumisena.

– Puhuminen on keino, ei äkkinäinen toiminta, hän huomauttaa.

Sairauslomat
ovat mittari

Vaikka työhyvinvoinnista on puhuttu pitkään, monella työnantajalla on edelleen taipumus tulkita poissaolot lintsaamiseksi ja esimerkiksi migreeni ”pelkäksi päänsäryksi”, joka ei vaadi kotiin jäämistä.

Michelsen sanoo, että aina on toki niitä, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen.

– Paljon enemmän on sitä, että ihmisillä on oikeasti ongelmia ja sairautta, mutta he eivät hakeudu hoitoon, hän lisää.

Moni vakava sairaus alkaa epämääräisin oirein.

– Sairauslomat ovat mittari, joka kertoo taustalla olevasta työkyvyttömyydestä. On tärkeää, että sitä seurataan, mutta oleellista on puuttua takana olevaan ongelmaan eli työkyvyttömyyden syihin, Haring sanoo.

Michelsenin mukaan seurannalla pyritään varmistamaan, että henkilöllä ei ole ongelmaa, joka voi pahentua ja johtaa pitkään sairauslomaan ja jopa työkyvyn menettämiseen.

Poissaoloseuranta
on huolenpitoa

Manka korostaa, että poissaoloseuranta tulisi mieltää huolenpidoksi, ei kyttäämiseksi. Hän huomauttaa, että ei ole kenenkään etu, että ihminen nääntyy työnsä alle ja sairastaa. Päinvastoin työhyvinvointi on hänen mukaansa kaikkien etu; niin työntekijän, työnantajan kuin yhteiskunnankin.

Työterveyshuolto tähtää yhä enemmän työkyvyn hallintaan. Päämäärä on pitää väki mahdollisimman työkykyisenä mahdollisimman pitkään.

Perjantaina astuu voimaan sairausvakuutus- ja työterveyshuoltolain muutos, joka tiivistää työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon sekä muun terveydenhuollon yhteistyötä.