Kun työ on koko elämä

Oletko erittäin ahkera, vastuuntuntoinen ja jopa ylisitoutunut työntekijä? Tavoitteletko täydellisyyttä ja tunnetko syyllisyyttä, koska et mielestäsi juuri koskaan ole tarpeeksi uuttera, hyvä tai tehokas? Ajatteletko työasioita silloinkin, kun et tee töitä. Meneekö työ elämässäsi kaiken muun edelle?

Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, saatat siis olla työnarkomaani tai -holisti.

Vanhempi tutkija Jari Hakanen Työterveyslaitokselta huomauttaa, että työnarkomania on eri asia kuin työn imu. Myös työstään innostunut saattaa tehdä paljon työtä, mutta toisin kuin työnarkomaani, tuntee tyydytystä ja mielekkyyttä.

Esimerkiksi taiteilija voi maalata pitkään, mutta ymmärtää, että on aika lopettaa siltä päivältä, kun nautinto työstä hiipuu.

Työnarkomaani ei lopeta, vaan hän on kuin anorektikko, joka vaatii itseltään yhä äärimmäisempää suoritusta. Hän yrittää täyttää itselleen asettamia vaatimuksia ja tottelee päänsä sisäistä raippaa, joka vaatii ahertamaan.

– Työnarkomania on pakonomaista työntekoa, sanoo Diacor terveyspalvelujen johtava työterveyspsykologi Antti Aro.

Hänen mukaansa työnarkomania on verrattavissa muihin riippuvuuksiin. Siitä haetaan korviketyydytystä samoin kuin vaikkapa alkoholista tai peleistä.

Työriippuvainen
hakee hyväksyntää

Persoonallisuus voi altistaa työnarkomanialle. Kunnianhimoinen perfektionisti, joka ei halua tai osaa jakaa tehtäviä muille, on keskimääräistä suuremmassa vaarassa päätyä työriippuvaiseksi.

Kasvuympäristö vaikuttaa. Hakanen sanoo, että monessa suomalaisessa kodissa on korostettu, että työ on ihmisarvon mittari ja sillä ansaitaan paikka maailmankaikkeudessa.

Historiansa ja kokemustensa takia moni uurastaja tuntee, että ei kelpaa omana itsenään.

– Taustalla on usein oma riittämättömyyden tunne ja halu tulla hyväksytyksi, sanoo työpsykologi ja työyhteisökouluttaja Katriina Perkka-Jortikka.

Venymistä vaativat bonukset
houkuttelevat ylisitoutumaan

Työnarkomaniaa on tutkittu vähän. Aro arvioi, että jokaisella vähänkin suuremmalla työpaikalla on työriippuvaisia.

– Heitä voisi olla viitisen prosenttia väestöstä, hän veikkaa.

Hakasen mukaan on mahdollista, että ihmiset, joilla on työholistisia piirteitä, hakeutuvat tietyntyyppisiin tehtäviin.

– Työpaikka voi tukea työholistisia taipumuksia, mutta riippuvuus ei synny ilman alttiutta, hän sanoo.

Aro huomauttaa, että osassa organisaatioita ylisitoutunutta tekemistä arvostetaan ja siitä palkitaan.

– Muut holismit ovat sosiaalisesti paheksuttuja, mutta työholismi usein hyväksytään, Hakanen sanoo.

Bonukset on kytketty suorituksiin ja työmääriin. Työpaikalla saatetaan kiitellä joustamisesta ja venymisestä. Hakanen huomauttaa, että kiittäminen on hyvä asia. Viesti on kuitenkin ristiriitainen, jos siihen sisältyy tosiasia, että normaalilla työmäärällä ei ylletä kiitettävään suoritukseen.

Työriippuvuus väijyy
ulkomaankomennuksella

Hyvän suorituksen malli koostuu pienistä vinkeistä. Voi olla, että sähköpostien lähettäminen myöhään illalla tai yöllä alkaa tuntua normaalilta, jos esimies ja muutkin lähettelevät viestejä näihin aikoihin.

Ihmisten sietokyvyssä ja levon tarpeessa on suuria eroja. Aro suosittelee suhtautumaan kriittisesti haastatteluihin, jossa johtajat kertovat olevansa aina käytettävissä ja työpaikalla jo aamuseitsemältä.

– Vaikka he näyttäisivät tekevän paljon töitä, emme voi tietää, miten he oikeasti elävät, hän huomauttaa.

Tilanne voi altistaa työholismiin. Aro sanoo, että työkomennukselle ulkomaille lähetetyn toimenkuva voi olla laaja, eikä hänellä välttämättä ole konkreettisia rajoituksia työnteolle. Kun tehtävää on yllin kyllin ja muuta sosiaalista elämää ei ole, ihminen voi upota työhön.

Samasta syystä sinkut saattavat ajautua työnarkomaaneiksi: kotiin ei ole kiire, kun kukaan ei odota.

– Vaikka yksinhuoltajalla olisi alttius työnarkomaniaan, hän ei pääse toteuttamaan sitä, koska lapset on haettava hoidosta, Aro kuvaa.

Työn sankarista voi
tulla kallis työntekijä

Työn sankari voi olla työnantajan näkökulmasta sankari, mutta asiantuntijoiden mielestä vain hetkellisesti.

Haastatellut korostavat, että on aivan tervettä tehdä työtä hyvin intohimoisesti ja paljonkin, mutta lepo ja palautuminen kiivaiden rupeaminen välillä on tärkeää.

Hakasen mukaan työholistin yhteys omaan terveyteen on usein heikompi kuin muiden.

– Työnarkomaniassa olennaista on palautumisen häiriintyminen.
Työnarkomaani on tottunut ylivireään tilaan, Hakanen sanoo.

Työriippuvainen ei piittaa kehon vinkeistä, mikä usein johtaa unihäiriöihin ja jopa vakavaan työuupumukseen. Perkka-Jortikka arvioi, että suomalaisten valtava masentuneisuus on yhteydessä tähän.

Sekä taloudellisista että inhimillisistä syistä esimiesten ja työkavereiden pitäisi puuttua ylettömään työntekoon. Toisaalta he eivät välttämättä tiedä todellisuutta, sillä tekniikka mahdollistaa monen työn ajasta ja paikasta riippumatta.

Asiantuntijoiden mukaan järkevä esimies puntaroi työholistin kanssa hänen työtehtävänsä ja työaikansa ja sovittaa ne yhteen. Hakanen huomauttaa, että holisti voi tarvita terapiaa, jotta hän ymmärtää pakonomaisen uurastuksensa syyt.

Työnarkomaani alistaa koko elämänsä työlle, mikä usein vaurioittaa suhteita läheisiin. Ankara työnteko on usean avioeron takana ja moni tehotykki katuu, että ei aikanaan ollut lastensa kanssa.

Tunne itsesi ja
aseta omat rajat

Yhteiskuntamme on työkeskeinen ja osa työn arvostuksesta on peräisin sotaa seuranneelta jälleenrakennuksen ajalta. Keskustelu työurien pidentämisestä ja työn tehostamisesta tukee tätä mallia. Perkka-Jortikan mielestä myös rentoutumisen, laiskottelun ja työn ulkopuolisen elämän tärkeyttä pitäisi korostaa.

– Saksanopettajani aikoinaan toisteli, että ”laiskuus on hyve”, mikä oli kauhistuttavaa puhetta siihen aikaan maailmassa. Myöhemmin olen oivaltanut lauseen viisauden.

Haastatellut painottavat, että työ on hyvä asia, mutta he suhtautuvat kriittisesti siihen, että yhteiskuntaa viedään eteenpäin pelkästään talouden ehdoin. Hakasen mielestä työelämää pitäisi kehittää positiivisesti innostaen.

– Pakot ja uhat eivät enää toimi, hän sanoo.

Hyvästä johtajuudesta ja työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamisesta on puhuttu paljon ja Hakasen mukaan on hyviäkin esimerkkejä. Perkka-Jortikan mielestä jokaisen pitää silti itse pitää puolensa.

– Jokaisella on oikeus eri elämänvaiheessa vähän erityyppiseen jaksamiseen. Joskus jaksaa suorittaa, joskus ei. Omien rajojen tunteminen vaatii hyvää itsetuntemusta.