"Ihmiset ovat alkaneet riistää itseään"

Kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa! Näin kuului työväenliikkeen iskulause takavuosien vappumarsseilla.

Kahdeksantuntisen työpäivän puolesta osoitettiin mieltä jo 1880-luvulla Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa.

Tavoite on toteutunut – teoriassa. Näin sanovat suomalaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen edustajat.

8+8+8
rapautumassa

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaan mukaan perusajatus 8+8+8-mallista on edelleen voimassa. Työt kun eivät jakaudu tasaisesti.

– Hirveästi on ihmisiä, jotka tekevät yli kahdeksan tuntia töitä ja on ihmisiä, jotka eivät saa millään kahdeksaa tuntia täyteen. Tämähän se surku tietysti on. Toiset uupuvat työmääränsä alle ja toiset kärsivät siitä, että töitä ei ole ollenkaan, Elomaa sanoo työväenliikkeen pitkäaikaisen tavoitteen toteutumisesta.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n talouspoliittisen asiantuntijan Ralf Sundin mukaan 8+8+8-malli on oikeastaan rapautunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, vaikka ajatus kahdeksantuntisesta työpäivästä on toteutunut keskimääräisesti "vallan hyvin".

– Salakavala juttu on, että osalla palkansaajista tämä on kulkemassa toiseen suuntaan.

Samaa mieltä on korkeasti koulutettujen palkansaajien työmarkkinakeskusjärjestö Akavan työelämäasioista vastaava johtaja Maria Löfgren. Periaatteessa työpäivät kestävät kahdeksan tuntia, mutta käytännössä työt seuraavat minne ikinä työntekijä meneekin.

– Tämä johtuu osin siitä, että ihmiset ovat koko ajan tavoitettavissa, kun tekniikka mahdollistaa sen.

"Uusia alistamisen
muotoja"

Ajattelua, kirjoittamista sekä tiedonkäsittelyä vaativa työ on lisääntynyt  kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Samalla tekniikka on kehittynyt niin, että työsähköpostit voi katsoa älypuhelimen näytöltä milloin tahansa. Ongelmat koskevat erityisesti it-aloja.

STTK:n Sundin mukaan ihmiset ovat alkaneet riistää itseään, kun töitä voi tehdä missä vain.

– Kotona on netti auki ja tehdään töitä. Ja aamulla ennen töihin lähtöä katsotaan sähköpostit ja vastataan niihin.

Löfgrenin mukaan syytä on työnantajassa mutta myös työntekijöissä.

– Monesti työnantaja antaa ymmärtää, että on oltava tavoitettavissa, ja näin sitten tapahtuu. Tämä on korkeasti koulutetuilla työtehtävien luonteesta johtuen tämän päivän ongelma.

Yksi osa ongelmaa on, että harmaista ylitöistä ei makseta korvausta. Perusperiaate on se, että työstä maksetaan aina palkka, Ralf Sund sanoo.

– Se tuo uusia alistamisen muotoja, että ihmiset pannaan tsemppaamaan mahdollisen ylennyksen tai pysyvän työsuhteen toiveessa.

Edunvalvonnan
harmaalla alueella

Ongelmat vaihtelevat aloittain. Esimerkiksi perinteisillä tehdastyöpaikoilla työaikaa on helpompi mitata kuin tietotyöläisillä. SAK:laisilla työpaikoilla ongelmana on työn riittäminen kaikille, STTK- ja akavalaisilla aloilla suurempi haitta on työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen.

Työpäivän aikana ei jää aikaa ajattelu- ja kirjoitustyölle, kun kokoukset ja paikasta toiseen siirtyminen vievät aikaa. Tällöin työt viedään kotiin.

– Tai vastaavasti voi joutua jäämään työpaikalle roikkumaan ilman, että esimiehen kanssa olisi sovittu mistään ylitöistä, Maria Löfgren sanoo.

– Kaikki deadlinet ja määräajat ohjaavat ihmisten toimintaa, kun on pakko saada jotain tehtyä tiettyyn määräaikaan mennessä. Jos työpäivä ei riitä, sitä jatkaa työtä varsinaisen työajan päättymisen jälkeen.

Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen on ongelmallista edunvalvonnan näkökulmasta.

– Ihmiset sanovat, että saavat tehdä mitä itseään huvittaa. Totta kai saa, tästä ei ole kysymys, vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, nykyinen STTK-toimija Sund sanoo.

– Tästä syystä se on perinteisen ay-liikkeen edunvalvonnan harmaalla alueella, hän kuitenkin toteaa.

Sundin mukaan muutosta ongelmaan voi saada aikaan valistamalla kärsivällisesti sekä työntekijöitä että työnantajia.

"Kynttilä palaa
molemmista päistä"

Jos työpäivät venyvät ylipitkiksi, se käy rassaamaan pidemmän päälle.

– Sitä polttaa tavallaan kynttilää molemmista päistä, ei ihminen kuitenkaan mikään robotti ole, Akavan Löfgren sanoo.

Samaa mieltä on STTK:n Sund. Hänen mukaansa työnantajia pitäisi muistuttaa, että työntekijöiden palaminen loppuun käy kalliiksi myös työnantajille.

Työtä pitäisi saada jaettua tehokkaammin useammille ihmisille.

– Siinä mielessä työ jatkuu, SAK:n Nikolas Elomaa sanoo.

Työssä jaksamista
ja hyvää johtamista

Kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa! Tavoite on siis toteutunut vain osittain.

– Se on varmaan teoriassa kohtuullisen hyvin toteutunut, mutta käytännössä se menee näistä asioista johtuen överiksi, Akavan Löfgren sanoo.

Valtaosa suomalaisista kokeekin ay-jäsenyyden tarpeelliseksi. SAK:n, STTK:n ja Akavan tutkimusyhtiö TNS Gallupilla teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan 92 prosenttia suomalaisista kokee, että palkansaajien on nykyaikana vähintäänkin melko tarpeellista järjestäytyä ammatillisesti.

Perinteisesti ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta on keskittynyt kahden asian ympärille. Toisaalta on ajettu kohtuullista työaikaa, toisaalta sitä, että palkat ovat riittävät.

Näiden rinnalle nousee työssä jaksamisen ja hyvän johtajuuden teemat, STTK:n Ralf Sund sanoo.

– Unohtamatta kahta edellä mainittua tulee kokonaisvaltaisempi ajatus itsensä kehittämisen tarpeellisuudesta, pitkäkestoisesta jaksamisesta.

– Tämä ei liity suoraan työaikaan eikä rahaan.

STTK:ssa uusi 8+8+8 -iskulause voisi kuulua: Aikaa jaksaa, aikaa kehittyä, aikaa johtaa!

Vanhat iskulauseet
pätevät

Akavassa kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa on vaihtunut pätkätyösuhteiden vakinaistamiseen. Maria Löfgren sanoo, että työ- ja virkasuhteiden pätkimiset ilman laillista perustetta ovat ongelma.

– Me lähdemme siitä, että vakituinen työsuhde on pääasiallinen työn teettämismuoto.

– Usein määräaikaisia työsuhteita käytetään, koska ei haluta sitoutua työntekijään ja halutaan kiertää irtisanomissuojaa.

SAK:n Nikolas Elomaa puolestaan sanoo, että yksi tärkeä teema nykyään on harmaan talouden torjunta. Myös SAK:ssa keskitytään epätavallisiin työsuhteisiin.

Elomaan mukaan on ryhmiä, joiden oikeus työsuhteeseen ei ole yhtä suuri kuin muilla.

– [Nämä] ryhmät ovat heikommassa asemassa kuin ne, joilla on vakituinen työsuhde.

Elomaan mielestä keskeinen ongelma on kuitenkin työn riittävyys. Hänen mukaansa on paljon niin SAK- kuin akavalaisiakin aloja, jotka kärsivät huonosta työtilanteesta.

Iso kuva on samanlainen keskusjärjestöstä riippumatta, ja silloin palataan Kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa! -tavoitteeseen, Elomaa sanoo.

Kenties iskulause kuuluu myös tulevien vuosien vappumarsseilla.