Näin pomo sortuu ahneuden tielle

Milloin hyvät ja kunnolliset johtajat alkavat kahmia henkilökohtaisia etuja ja tehdä eettisesti kyseenalaisia tekoja, joita täytyy myöhemmin pyytää anteeksi alaisilta, omistajilta ja lopulta koko Suomen kansalta?

Kysymys kiinnostaa johtamistutkijoita ja -konsultteja, ja tutkimus onkin löytänyt useita kehityspolkuja.

Suomessa on kevään aikana käyty keskustelua eläke- ja huippujohtajien eduista, jotka eivät aina ole saaneet julkista hyväksyntää.

Valta korruptoi
osan johtajista

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Johanna Kujala sanoo, että perinteinen selitys on se, että valta korruptoi hyvät johtajat tekemään huonoja tekoja.

Pieni osa ulkomaisista tutkijoista on jopa sitä mieltä, että valta korruptoi väistämättä. Silloin on vain ajan kysymys, milloin johtaja ryhtyy epäeettisiin keinoihin ajaakseen omaa etuaan.

Yksinäinen johtaja ympäröi
itsensä yes-miehillä

Hyvät johtajat voivat hairahtua tekemään epäeettisiä päätöksiä silloin, kun he saavat yhä enemmän valtaa ja vastuuta. Johtaminen on sitä yksinäisempää, mitä ylemmäs hierarkiassa noustaan, sanoo Jyväskylän yliopiston henkilöstöjohtamisen professori Anna-Maija Lämsä.

– Ihan huipulla ei voi keskustella kaikkien ihmisten kanssa kaikista asioista. Yksinäisyyteen sisältyy riski, että henkilö etääntyy arkitodellisuudesta. On naiivia kuvitella, että viestintä alhaalta ylöspäin ei olisi suodattunutta.

Johtajan illuusiota saattaa lisätä se, että hän ympäröi itsensä samanmielisillä ihmisillä. Näin meistä jokainen tekee arkielämässäkin. Tutkijat selittävät asian siten, että meidän on usein helpompi toimia samankaltaisten ihmisten kanssa kuin me itse olemme.

– Jos mekanismeihin yhdistyy persoonallisuushäiriö, kuten narsismi, puhutaan ihan varmasti epäeettisestä johtamisesta, Lämsä sanoo.

Johtajaksi kohoaa sellaisiakin ihmisiä, jotka haluavat valtaa, rahaa ja statusta oman etunsa hyväksi.  

Näin on aina
tehty

Kunnollinen johtaja voi sortua ahneeksi myös silloin, kun asema nostaa heidät "hyvä veli" -piireihin. Tutkijat puhuvat kulttuurisista ja institutionaalisista tekijöistä, joiden takia johtajat sortuvat huonoihin päätöksiin.

– Sanotaan, että näin on aina tehty. Tapojen muuttuminen tapahtuu hitaasti. Se, mikä on ollut aikaisemmin hyväksyttävää, ei nykymaailman käsitysten mukaan sitä olekaan, professori Kujala sanoo. Hän näkee, että viime aikana julkisuudessa käydyn johtajien etukeskustelun taustalla on ylemmän luokan etujen kyseenalaistaminen.

Professori Lämsä sanoo, että niin sanotulle maan tavalle on luonut pohjaa Suomen pieni koko ja tiukat sosiaaliset suhteet eliitin keskuudessa.

– Julkisen ja yksityisen sektorin rajapinta on ollut epäselvä aina 80–90-luvuille asti ja se on vieläkin, hän sanoo.

Tulospaineet ajavat
huonoihin päätöksiin

Myös tiukat tulos- ja aikapaineet voivat ajaa johtajia tekemään eettisesti kestämättömiä päätöksiä. Varsinkin jos tulosta mitataan lyhyellä aikavälillä.

Johtajilla on myös taipumusta joustaa hienoista eettisistä periaatteista silloin, kun taloudellinen tilanne heikkenee.