Yksinäinen johtaja voi kuvitella olevansa ylivertainen

Finnairin johtajien palkkiot ja eläkeyhtiö Ilmarisen kanssa käymät asuntokaupat ovat herättäneet kummastusta viime aikoina. On ihmetelty, miten ylilyöviä päätöksiä on tehtailtu yhtiöiden johdossa kerta toisensa jälkeen. Vastaavat tapaukset eivät ole ennenkuulumattomia muissakaan yrityksissä.

Konsultti Meri Vehkaperä eettisen johtamisen konsulttiyritys Juuriharjasta arvioi, että taustalla vaikuttavat ongelmat palautekulttuurissa ja eettisessä päätöksenteossa.

Mitä ylemmäs yrityksen hierarkiassa mennään, sitä yksinäisempää pomon ympärillä on. Kun ympärillä on yhä vähemmän kriittisiä vertaisia, johtajan korviin kantautuu harvoin palautetta – varsinkaan negatiivista. Seurauksena voi olla, että pomot joko ylpistyvät tai vaihtoehtoisesti kokevat olevansa liian yksin ongelmien kanssa. Osa tekee kaikkein pahimman virheen ja alkaa räyhätä työpaikalla.

– Ylimmän johdon kannalta on vaarallista, ettei koskaan saa rehellistä palautetta. Jos menettää kosketuksen reaalielämään, voi alkaa pitää itseään ylivertaisena. Silloin on todennäköistä, että tulee tehtyä jotakin, joka on jonkun sidosryhmän mielestä ongelma, Vehkaperä sanoo.

Vehkaperä esittää avuksi kriittisiä vertaisryhmiä, joilta johtajat saisivat rehellistä palautetta omasta päätöksenteosta ja toiminnasta.

– Tällaiselle pallottelulle olisi hyvä olla tilaa.

Tällä hetkellä johtajilla voi toki olla ympärillään verkostoja, jos he ovat itse niitä halunneet ylläpitää.

– Eräs esimies sanoi, että vain kotona saa rehellistä palautetta. Kaikilla ei ole edes kotona sellaista.

Ai mikä
ongelma?

Johtajien eettistä päätöksentekoa mutkistaa se, että yllättävän moni johtaja ei edes tunnista, että työssä on eettisiä ongelmatilanteita ensinkään. Vuonna 2009 valmistuneessa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa 16 prosenttia eli lähes joka kuudes johtaja vastasi, että ei ole koskaan tunnistanut eettistä ongelmaa työssään.

– Se on mielestäni todella huolestuttavaa, Vehkaperä sanoo.

– Esimerkiksi Finnairin tapauksessa olisi riittänyt, että yksikin päätöksenteossa mukana ollut johtaja olisi tunnistanut palkitsemiseen tai asuntokauppoihin mahdollisesti liittyvät eettiset kysymykset ja kokenut, että on myös hyväksyttävää ottaa asia esiin.

Vuoden 2009 tutkimuksen vastaajista seitsemän prosenttia kertoi kokeneensa eettisesti haastavia tilanteita useamman kerran viikossa, 18 prosenttia useamman kerran kuukaudessa ja yli puolet useamman kerran vuodessa. Uran vaikeimmaksi eettiseksi tilanteeksi nimettiin yleisimmin irtisanomiset. Lisäksi mainittiin arvoristiriidat, kuten asiakkaan taholta tullut painostaminen, ja sopeutuminen organisaatiomuutoksiin, kuten töiden siirtäminen ulkomaille ja resurssipaineet.

Tutkimuksen mukaan johtajat kokivat olevansa eettisesti haastavissa päätöksentekotilanteissa yksin. Tukea he kertoivat saavansa lähinnä omasta kokemuksestaan. Sen sijaan esimerkiksi omalta esimieheltä saatu tuki oli vähäistä.

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkimukseen haastateltiin 900 suomalaista johtajaa. Heistä keskijohtoa edusti 53 prosenttia ja ylintä johtoa 47 prosenttia. Vastaajista oli miehiä 70 prosenttia.