Kiusaajan työkalupakki on kiero: eristä ja mitätöi

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton (AKT) viestintäpäällikkö Hilkka Ahde ei ole yksin kiusaamiskokemuksineen.

Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuksen mukaan noin 140 000 henkeä sanoo kokevansa kiusaamista työpaikalla. Määrä näyttää vain kasvavan.

Ahde onkin antanut yleiselle ja kipeälle ongelmalle kasvot. AKT on kieltänyt työpaikkakiusaamisen tiedotteessaan.

Työelämätutkijat arvelevat, että kiusaamisen yleistyminen ja Suomen huono sija eurooppalaisissa vertailuissa saattaa osittain selittyä sillä, että työpaikkakiusaaminen on nykypäivänä paljon esillä mediassa.

Työelämäkeskustelussa on annettu lupa puhua aiheesta, vaikka voidaan kysyä, ollaanko sitä Ahde-tapauksessa viemässä pois, TTL:n johtava asiantuntija Maarit Vartia-Väänänen sanoo.

– Varmasti ne ihmiset, jotka miettivät viedäkö asiansa työsuojeluviranomaisille, miettivät nyt kolme kertaa kannattaako tehdä ilmoitusta.

Sosiaalinen eristäminen
tehokasta kiusaamista

Työpaikkakiusaaminen ilmenee monin, usein juridisesti vaikeasti todistettavin tavoin. AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn esimerkiksi kerrotaan olleen vuosia puhumatta Ahteen kanssa.

– Yleisesti ottaen puhumattomuus ja eristäminen ovat yksi selvä epäasiallisen kohtelun muoto. Työpaikat ovat sosiaalisia ympäristöjä, ja eristäminen on varsin tehokas kiusaamisen muoto – tiedotuspäällikön tapauksessa tietysti myös tehokas tapa estää työn tekeminen, Tehyn edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaara sanoo.

– Sosiaalisesta eristämisestä ihmiset puhuvat paljon. Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi, myös työelämässä. Tällainen "ignorointi" on voimakas viesti siitä, että ihmistä ei hyväksytä, ja tähän ihminen sitten peilaa itseään. Usein puhutaan myös mitätöinnistä, alentamisesta, esimerkiksi työn vähättelystä. Vähemmän on suoraa haukkumista ja pilkkaa, vaikka sitäkin tietysti tapahtuu, Vartia-Väänänen  kuvaa.

– Epäasiallisen kohtelun osalta todistamisen tekee vaikeaksi se, että kokemukset ovat aina subjektiivisia. Kun meille tulee yhteydenottoja tai Avit (aluehallintovirastot) alkavat niitä selvittää, tilanne on usein mennyt jo todella pitkälle ja kyseessä on hyvin monimutkainen vyyhti, Maarianvaara sanoo.

Ilmapiirin tulehtuminen
lisää vääriä tulkintoja

Tehyn Maarianvaaran mukaan työilmapiiri saattaa mennä niin tulehtuneeksi, että kaikki normaali työnjohdollinen toiminta tulkitaan häirinnäksi.

– Liiton näkökulmasta auttaminen on vaikeaa, jos ei ole käyttää juridisia pelimerkkejä. Hirveän vaikeita nämä ovat Aveillekin selvittää. He voivat kuitenkin puuttua viranomaiskeinoin ja tehdä käyntejä työpaikoille. Jos poliisitutkintaa halutaan, pitää olla konkreettista faktaa todisteena, Maarianvaara sanoo.

TTL:n Vartia-Väänänen painottaa, että yhdessäkään työpaikassa tilanne ei saisi jatkua vuosia, kuten AKT:ssa, jossa ongelmia ei ole selvitetty kunnolla. Vuosikausien puhumattomuutta on vaikea ymmärtää.

– Aika usein olen kuullut, että toi on aika lapsellista. Ongelmaa pitää jokaisessa työpaikassa selvittää heti, kun se on syntynyt. Ahteen tapauksessa se olisi ollut hallituksen vastuulla. On hyvä, että laki antaa mahdollisuuden viedä asiat viranomaisille, jos työnantaja ei tee näin.

Naiset ilmoittavat
kiusaamisesta usein

Työolobarometrin mukaan henkinen väkivalta ja työpaikkakiusaaminen näyttävät lisääntyneen. Viime vuonna osuus oli 29 prosenttia, kun se 2010 oli 24 prosenttia. Se on kuusi prosenttia suomalaisista palkansaajista.

Suomi on kunnostautunut kiusaajien maana lisäksi eurooppalaisvertailuissa. Vuonna 2005 Suomi oli ykköskiusaaja Euroopassa, 2010 kuudentena. Voi olla, että Suomen surkeaa asemaa selittävät ainakin osittain tilastointiin ja maiden työkulttuureihin liittyvät seikat.

TTL kerää parhaillaan aineistoa uuteen Työ ja terveys -tutkimukseen 2012. Vartia-Väänäsen mukaan alat, joilla kiusataan eniten, ovat säilyneet samoina.

– Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös.

Kiusaaminen on julkisella sektorilla selvästi yleisempää kuin yksityisellä. Kiusaaminen on kuitenkin lisääntynyt yksityisellä sektorilla vähintään yhtä paljon kuin julkisella puolella.

Kiusataanko naisia
– vai puhuttaako kiusaaminen

Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista.

– En osaa vastata, mutta tämä on pohdiskelun paikka. Onko miehillä korkeampi kynnys tuoda esille ongelmaa? Sota-ala ja opetus ovat kaikki ihmissuhdeammatteja. Niissä puhutaan paljon ja osataan viestiä asioista puhumalla. Se voi alentaa kynnystä ottaa ongelman esille, Vartia-Väänänen sanoo. 

Miten kiusaaminen
näkyy työpaikoilla?

Tutkijat puhuvat mieluummin työpaikan henkisestä väkivallasta kuin "työpaikkakiusaamisesta".

– Keskustelua haittaa se, että käytössä on niin monta termiä. Työpaikkakiusaaminen ei ole lakitermi. Työturvallisuuslain 28 pykälässä puhutaan "häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta", mutta se on mielestäni kyllä aika lievä ilmaus.

– Jokainen joutuu joskus työpaikalla epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, mutta henkisestä väkivallastahan on kyse, kun puhutaan tällaisesta jatkuvasta ja toistuvasta kiusaamisesta.

Työpaikkakiusaamista on, kun työntekijän työ mitätöidään, häntä uhkaillaan tai painostetaan tai puhutaan pahaa selän takana. Kiusaaminen voi näkyä kohtuuttomien töiden teettämisenä, huutamisena tai nöyryyttämisenä.

Kiusattu leimataan mielenterveysongelmaiseksi, ja häntä nöyryytetään ja eristetään muusta työporukasta. Kun kierre jatkuu, herkkyys nähdä kiusaamista ja pahanpuhumista kasvaa. 

Työturvallisuuslaki määrää, että työnantajan on puututtava toistuvaan epäasialliseen kohteluun työpaikalla. Jos työnantaja ummistaa silmänsä ongelmilta, hän rikkoo lakia.