"Toimistotyö on teatteria ja palavereissa leikimme työtä"

Moni suomalainen työntekijä esittää rooliaan turhien palavereiden ja merkityksettömän kommunikaation näytelmässä, ilmenee Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) "Työväen teatteri" -pamfetista.

Se perustuu Idealist Groupin Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion tutkimukseen, johon on haastateltu satoja suomalaisia toimistotyöntekijöitä.

Pamfletin kirjoittaneen Jyrki Lehtolan mukaan olemme siirtyneet liian lyhyessä ajassa tehdastyöstä ajatustyöhön. Siirtymä on ollut niin nopea, että emme ole ehtineet kysyä, onko tämä avokonttori, tämä nykyinen tapamme tehdä työtä se paras mahdollinen tapa tavoittaa luovuus, jota olemme viimeiset kymmenen vuotta hokeneet.

– Ei ole. Se on täynnä keskeytyksiä, häiriöitä, teatteria tekemisen sijaan, hän vastaa.

Pamfletin mukaan palaverit ovat usein näkyvin osa, jossa leikimme työtä, kun emme oikein tiedä, mitä työmme on. Monilla palavereja on loputtomasti. Niissä on aivan liikaa ihmisiä ja ne ovat huonosti valmisteltuja. Usein ne ovat myös suhteettomia niissä käsiteltäviin asioihin.

Muutokset ovat
"tosi vaikeita"

Tuominen kertoo yrityksestä, jossa tuskailtiin, että ihmiset tulevat palavereihin myöhässä, lähtevät liian aikaisin, käyvät läpi sähköpostejaan ja näpräävät puhelimiaan sen sijaan, että olisivat läsnä fyysisesti ja henkisesti.

Osin aikatauluongelma syntyi siitä, että kaikki palaverit kestivät tunnin, eikä osallistujilla ollut aikaa siirtyä seuraavaan kokoukseen. Tuominen ehdotti, että palaverit lyhennettäisin kolmeen varttiin.

– Se on tosi vaikeaa, sanottiin. Miksi? Koska sähköpostijärjestelmässä palaverin kesto on yksi tunti eikä 45 minuuttia, Tuominen kertoo.

"Tosi vaikeaa" on Tuomisen mielestä yksi yleisimmistä toteamuksista, kun yritetään ehdottaa toimintatapojen muutosta.

Mitä sanot, jos sinulta kysytään, onko sinulla kiire työaikana? Tai olisiko sinun hyvä katsoa, mitä kilpailijat tekevät?

Tuominen on saanut myöntäviä vastauksia näihin kysymyksiin. Kun hän on kysynyt, oletko tehnyt jotain kiireen selättämiseksi tai kilpailijoiden toimiin perehtymiseksi, vastaus on "aika vaikeeta".

Asiakas
on herra

Konsulttiyhtiö Trainers' Housen omistaja, yritysvalmentaja Jari Sarasvuo sanoi pamfletin julkistustilaisuudessa, että kiire kertoo ihmisen sisäisestä suhteesta aikaan tai tilanteeseen.

– Kiire on illuusio ja kypsymättömyyttä, hän arvioi.

Sarasvuo vertasi toimistotyöntekijää ambulanssinkuljettajaan tai palomieheen. He tekevät tilanteessa tarkasti sen, mitä heidän kuuluu tehdä, eivätkä hötkyile joka suuntaan.

Toimistossa työ voi olla epämääräistä höttöä. Useimmissa yrityksissä on visioita ja missioita, mutta kuka tietää, mitä ne tarkoittavat? Sarasvuo toivoo, että asialliset työt tehtäisiin, eikä lepatettaisi käsitteiden tasolla.

– Työssä asiakas toiveineen on herra. Monessa työssä tekijä ei kuitenkaan tiedä, kuka asiakas on, Sarasvuo huomautti.

Ajattele itse ja
kasva aikuiseksi

Rautakeskon henkilöstöjohtaja Mari Vuorre vahvistaa, että töissä on "hirveästi turhaa sälää". Hänestä yksityiskohtaisten ohjeiden sijaan pitäisi keskittyä olennaiseen. Sarasvuon mielestä säännöt syrjäyttävät ajattelun.

– Työntekijällä pitäisi olla tiedossa tavoite, josta hän voi ottaa kiinni, ajatella itse ja ottaa vastuuta, Vuorre sanoi.

Saku Tuominen suosittelee, että työntekijöitä alettaisiin kohdella aikuisina. Hänestä työntekijöitä tulee kunnioittaa, heihin pitää luottaa ja antaa heille vapaus tehdä työt siten, kun nämä parhaaksi näkevät. Näin työstä tulee merkityksellistä.

Vapauden ja vastuun vastaanottaminen tarkoittaa työntekijän näkökulmasta, että tämän pitää alkaa käyttäytyä aikuisen tavoin. Yrityksen toimintatapoihin tai esimiehiin ei voi enää suhtautua kuin vanhempiin, joita vastaan voi kapinoida ja joiden voi olettaa hoitavan kaikki asiat.

– Jos ottaisimme valittamisen sijaan vaihteeksi lähtökohdaksi sen, että asioille, joista valittaa, voi tehdä jotain muutakin kuin valittaa niistä? Lehtola kirjoittaa.

Entä jos työ olisikin
iloinen asia?

Suomessa työelämä on vakava asia. Pamfletissa todetaan, että yksi työelämän ominaispiirteistä on, että emme välttämättä haluakaan minkään muuttuvan paremmaksi. Työ on kärsimystä, joka on vain kestettävä.

Rautakeskon Vuorre toivoo, että ihmiset voisivat suhtautua työhönsä nykyistä rennommin ja iloisemmin. Naurava työntekijä ei ehkä täytä uutteran puurtajan roolia, mutta miksi pitäisi?

– Ikään kuin joku miettisi työasioita, kun väsyneenä ja uupuneena istuu näyttöpäätteensä ääressä? Saku Tuominen toteaa.

Jumiutunut ajatus voi alkaa soljua, jos työntekijä voi vaikka lähteä jäätelölle pulpetissaan ähertämisen sijaan. Olennaista on, että näin tehdessään hän ei tunne tästä syyllisyyttä tai pelkää työkavereiden kyräilyä.

Aivoja ei voi käskeä. Tietotyö läikkyy vapaa-ajalle ja muu elämä työhön. Tuomisen mielestä olennaista on hyvän elämän tasapaino, jossa asiat sovittuvat mukavasti toisiinsa.

– Tutkimusten mukaan menestys ei tuo onnellisuutta, mutta onnellisuus tuo menestystä, Sarasvuo huomauttaa.