Näin teet itsestäsi turhan työntekijän

Viime viikolla työmarkkinoita moukaroitiin peräti kolmesti.

Varuskunnissa irtisanomisuhan alla on noin 1 200 työntekijää. Myös kuntauudistus karsinee kunta-alan työntekijöitä, jos hallintoa yhdistetään, palveluita ulkoistetaan ja muutetaan liikelaitoksiksi. Sitten on tietysti matkapuhelinvalmistaja Nokia Salon-tehtaineen, josta katoaa pahimmillaan 1 000 työpaikkaa.

– Ennen puhuttiin suojatyöpaikoista. No, enää niitä ei näytä olevan. Kukaan ei ole turvassa, eikä sellaista asemapaikkaa olekaan, jonne muutokset eivät ulottuisi. Nehän vain kiihtyvät, pidämmepä siitä tai emme, urakonsultti Pauli Jakobsson sanoo.

Jakobsson varoittelee, että enää ei myöskään valtionhallinnossa, kuten ei selvästi puolustusvoimissakaan, kannata luottaa pysyvyyteen.

– Uudelleen työllistymisessä suuri riski on tällainen henkinen sulkeutuminen, jota näkyy varmasti tuolla jossain valtionviroissa edelleen. Tyypillisesti ne, jotka sinne haluavat, eivät halua myydä mitään, omaa osaamistaankaan, tai palvella ketään. Eihän se tietysti kaikkia koske, mutta keskimääräisesti tällainen asenne voi olla yleisempi, Jakobsson sanoo.

"Estä fakkiutuminen,
kun kaikki on vielä hyvin"

Jakobssonin mukaan kapea osaamisalue on riskitekijä periaatteessa kaikilla aloilla. Tietysti työvoimapula heikentää sitä.

– Jos osaat vain yhtä tietojärjestelmää – olipa se kuinka yleinen SAP, ERP, tai mikä tahansa – tilanteesi on heikompi. Yksikään asia tai järjestelmä tai työntekijä ei ole korvaamaton. Juuri eilen puhuin erään ihmisen kanssa, joka oli jämähtänyt 10 vuodeksi tutkimuspuolelle. Pitäisi pysyä hereillä ja seurata, mitä työmarkkinat tarvitsevat.

Kapea-alaisuus näkyy Jakobssonin mukaan monella tavalla: kielitaidossa ja erityisesti sosiaalisissa taidoissa.

– Itseensä käpertyminen, tyytyminen yhdenlaisiin samoihin töihin, kyvyttömyys kommunikoida, vaikuttaa toisiin ihmisiin ja saada heidät vakuuttuneeksi omasta osaamisesta, hän listaa.

– Kapea-alaisuuden tunnistaa silläkin tavalla, että kun henkilö tulee irtisanotuksi, laajakatseisuutta harvoin löytyy siinä tilanteessa. Silloin mietitään ensimmäisenä, mistä löydän toisen samanlaisen työpaikan. Onko kilpailijalla vastaavaa työtä tarjolla tai miten pääsen valmistamaan samaa tuotetta muualle, Uuden insinööriliiton urahallinta-asiantuntija Seija Utriainen sanoo.

– Urasuunnitteluun toivoisi laajakatseisempaa otetta. Monissa ammateissa on yleistä osaamista, joka pitää tunnistaa. Tuotannon suunnittelijan työtä ei ehkä ole, mutta kun palastellaan osaaminen, se voi perustua ominaisuuksin, joilla voisi menestyä projektinvetäjänä toisella toimialalla, Utriainen sanoo.

Tuotantolaitoksilla
tarvitaan työkiertoa

Pahin tilanne on yrityksessä, joka laiminlyö koulutuksen, päästää henkilöstönsä pölyttymään samoihin töihin ja panee sitten nämä pihalle tuulettumaan.

Jakobsson muistuttaa, että mikään kokoamista vaativa käsityö ei ole turvallinen ammatti. Tuotannollisen työn tekijät ovat haavoittuvaisia, koska työn ulosliputuksen vaara on suuri. Mutta erityisesti he ovat riskiryhmää siksi, että näissä töissä on hankalampi hankkia lisätaitoja.

– Olipa kyse sitten Salosta – jossa näin tehtävän aika tappotahtistakin työtä – tai mistä työpaikasta tahansa, ihmisiä pitäisi kierrättää työssä, eikä katsoa pelkästään tuottavuutta.

– On tappavan tylsää ihmiselle, jos pitää koko ajan tehdä samaa asiaa. Työnantajalta pitää myös vaatia lisäkouluttamista ja uusia haasteita. Työnhakijan kannattaa jopa joustaa vähän palkkavaatimuksistaan ja miettiä asiaa CV:n kannalta. Ihmisille pitää jumankekka antaa näitä mahdollisuuksia, että oppivat uutta, saavat siitä kiitosta ja kiksejä, Jacobsson sanoo.

"Täytyy olla muutakin
kuin napin painaminen"

Uravalmennusasiantuntijat eivät halua yksilöidä töitä, joissa fakkiutuminen on erityisen yleistä tai vaarallista. Tapauksia tulee vastaan paljon myös asiantuntija-ammateissa. Useissa yrityksissä ongelmaa yritetään hoitaakin työkierrolla ja urapolkua suunnittelemalla.

– Yhdelläkin kaverilla oli huippuosaamista tietotekniikan palvelumyynnissä, pilvipalveluissa. Siltikään hän ei ollut seurannut mitä maailmassa ja kilpailijoilla tapahtuu, eikä osannut hyödyntää osaamistaan. Samanlaisia tapauksia on ollut muualla it-alalla, pörssiyhtiöiden henkilöstö- ja taloushallinnossa – nukkuminen ei ole missään sallittua.

Jakobssonin mukaan pahinta fakkiutumista on "rakastuminen liikaa työnantajiin".
 
– Tietysti sitoutumista työhön odotetaan, mutta Oy Iso Ab katsoo tilannetta aina numeroiden kautta. Pitäisi ajatella, että teen henkisen eron työnantajaani ja huolehdin koko ajan omasta osaamisestani ennen kuin mitään tapahtuu. Teen niin hyvin kuin osaan annetut tehtävät, myös YT:n aikana.  Jos tulee irtisanominen, hyväksyn epäonnistumisen, koska se ei johdu minusta.

– Vaikea antaa suoraa käytännön neuvoa, mutta eihän se voi paperilinjallakaan olla pelkästään sitä, että painat on/off-nappulaa ja jaksat seistä vuoron läpi koneen ääressä. Täytyyhän työhön liittyä muutakin osaamista, ja itsellä täytyy olla aikaa panostaa ja uskoa, että työssä voi vahvistaa jotain toistakin taitoa.

– On aika hurjaa katsoa kuvaa Salon tehtailla, kun jengi on jäykkänä pakkasen puremina ihan kuin kuolemaa tekemässä. Pitäisi vaan pakolla suunnata katse kohti tulevaisuutta. Ajatella, että vaikka työ meni alta, omasta työstäni suoriuduin hyvin ja tämän asian vien CV:ssäni eteenpäin.

Työpaikkailmoitukset
antavat harhakuvaa

Työpaikkailmoituksia lukiessa moni pätevistä ihmistäkin tuntee alemmuutta. Superihmisvaatimuksia katsoessa näyttää helposti siltä, että on paahtanut työvuotensa laput silmillä pölyttyneissä konttoreissa.

Insinööriliiton Utriainen muistuttaa, että työpaikkailmoitus on usein vain eräänlainen rekrytoijien unelma täydellisestä työntekijästä.

– Jos on esimerkiksi tietyn tietojärjestelmän tai ohjelmoinnin osaamista, on hyvät mahdollisuudet oppia muitakin ohjelmia, koska tietämyksen perustaso on hyvä. Täytyy saada muut vakuuttuneiksi. On tietysti tehtäviä, joissa vaaditaan tiettyjä taitoja, mutta voi ottaa selvää, onko kyse pikemminkin toiveesta.