Sähläävä peikko – näin luet työtodistusta rivien välistä
165
Vaikka työtodistuksia ei nykyaikana enää kovin usein tarvita, kokonaan uuteen työpaikkaan hakiessa niitä voi joutua lähettelemään rekrytoijille CV:n liitteenä. Alustavat valinnat kun tehdään miltei aina papereiden perusteella.
– Työtodistuksilla ei sinänsä ole tänä päivänä niin paljon painoa kuin aiemmin. Mutta kyllä rekrytoijat katsovat, mitä niissä sanotaan ja varsinkin mitä ei sanota, kertoo HRS Advisors -yhtiön asiantuntija, psykologi Rainer Carpelan.
Tärkeimpiä tietoja todistuksissa ovat selkeät kuvaukset entisistä työtehtävistä, työurasta sekä työsuhteen päättymisen syistä. Jos työssä on ollut ongelmia, silloin todistuksesta ei yleensä löydy arvosteluosiotakaan.
Tai sitten arvostelu on ylitsepursuavan ylistävää.
– Jos työntekijä ei ole hyvä, työnantaja voi kirjoittaa kehuvan todistuksen päästäkseen tyypistä eroon, sanoo konsulttiyhtiö Perfecton toimitusjohtaja Mikko Innanen.
Liiat kehut ovat siksi yhtä epäilyttäviä kuin piilokettuilutkin.
– Ylisanat huomaa heti. Jos paperissa lukee, että "tämä henkilö on parasta mitä yritykselle on tapahtunut", on aika varmaa että hakija on päässyt kirjoittamaan arvostelunsa ihan itse. Silloin sen rekrytoijalle antama lisäarvo on aika vähäinen, sanoo Carpelan.
– Mieluummin soitan edellisille työnantajille ja kyselen. Siinä kyllä kuulee, jos heillä ei ole aitoa halua kehua entistä alaistaan, Innanen sanoo.
Esimiesten kirjoittamissa arvosteluissa on lisäksi se pulma, että hakijan alaisilla ja työkavereilla saattaa olla hänestä ihan eri käsitys. Siksi pomon ei kannata kauheasti ylistää, miten hakija onkaan "alaistensa ihailema", ellei ole siitä täysin varma.
– Minulle riittää, jos esimieheltä on työtodistuksessa maininta "Voin lämpimästi suositella häntä vastaaviin tehtäviin". Silloin hän ottaa itse vastuuta siitä, millainen työntekijä tässä on kyseessä, Carpelan sanoo.
Näin koodikieli
avautuu
Työtodistusten sanamuodoissa käytetään vähän samanlaisia ilmaisuja kuin kiinteistövälittäjien mainosteksteissä. Näennäinen kehu ei välttämättä tarkoita kirjaimellisesti kehumista.
Hakijoille kirjoitetut luonnehdinnat ja oikeat piirteet ovat joskus poikenneet toisistaan niin paljon, että HR-ammattilaisten parissa kiertää jo listoja yleisimmistä kooditermeistä ja piiloviesteistä.
Tässä niistä muutamia:
”Oman tiensä kulkija” = muita kuuntelematon änkyrä
”Suoriutui työstään hyvin” = miksi ei kiitettävästi?
”Ideageneraattori” = propellipää
"Dynaaminen" = levoton
"Innovaatiokeskeinen" = yrittää keksiä pyörää uudelleen
"Todellinen moniosaaja" = monen alan sählääjä
”Ennakkoluuloton heittäytyjä” = yliarvioi omat kykynsä
"Vastuuntuntoinen luottopelaaja" = ylisuorittaja
"Ahkera" = työnarkomaniaan taipuvainen
”Tinkimätön” = tiukkapipo jäärä
”Sanavalmis” = moottoriturpa
"Palvelualtis" = nöyristelyyn taipuvainen
"Hyvät vuorovaikutustaidot" = loi salaisia verkostoja kaikkialle
"Yrittäjähenkinen" = vaikeuksia alistua johdettavaksi
”Kiitettävät taidot vähäiseen alallaoloaikaan nähden” = paljon on pojalla/tytöllä vielä opittavaa
”Vahvojen näkemysten ammattilainen” = aina oikeassa oleva jyrääjä
”Rohkea uudistaja” = rikkoo surutta vanhaa
”Uusimman teknologian tuntija” = laitefriikki
”Tiimin ilopilleri” = omaa showtaan pyörittävä mekastaja
”Uusien haasteiden etsijä” = levoton urakiipijä
"Tarkka taloudenpitäjä" = nuuka pihistelijä
"Persoonallinen" = peseytymätön peikko
”Loi kiireettömyyden ilmapiirin” = sai muutkin laiskottelemaan
"Räiskyvä, eloisa" = drama queen / king
”Rauhallinen ja asiallinen” = laiska ja vielä tylsäkin
”Hyvä paineensietokyky” = ei ymmärrä tilanteen vakavuutta
”Sopeutuu uusiin olosuhteisiin” = tuuliviiri
”Innostava alaisilleen” = aina vouhottamassa jostain
"Vaativa mutta reilu esimies" = hiostaja, mutta sentään antoi alaisten nukkua öisin
17
17
21
Kommentit (165)
curriculum vitae.
Puoluepoliiikalla Suomessa pätevöidytään vaikka Suomen Presidentiksi
avautuu:
yritin kuunnella Kokoomuksen pressaehdokkaan kiemurasanailua:
ei mitään tolkkua!
Ei olisi meille päässyt töihin.
Paradoksaalista sähläämistä minusta.
Yrityksissä tarvitaan erilaisia ihmisiä jotta kokonaisuus toimisi ja kehittyisi, mutta jokaisen on tuotava tulosta. Ihminen joka vaihtaa työpaikkaa ja alaa usein on lähtökohtaisesti ongelma.
Etsin vuoden töitä, koska ihmeteltiin, miksen voi antaa suosittelijaksi aina entistä esimiestä. Haastatteluihin pääsin heittämällä, samoin toiselle ja kolmannelle kierrokselle, mutta kun suosittelijana olikin kolleega ja opiskelutoveri, tuli seinä vastaan. En voinut laittaa ex-esimiestä suosittelijaksi, koska tyyppi oli hieman kaksi-suuntainen ja koskaan ei tiedä, millainen vaihe nyt on menossa. Se oli syy, miksi lähdinkin sieltä.
Nykyinen työnantaja ei ainakaan ilmoittanut soittaneensa kellekään ja sain hyvän työn ilman suosituksiakin. Olen siitä kiitollinen ja yrittänytkin nyt olla luottamuksen arvoinen ja kiitettävästi tässä menee.
Ei olisi meille päässyt töihin.
Tein aikoinaan Stanfordissa jatko-opinnoistani osan ja opin tuolloin tuntemaan Silicon Valleyn "tapoja ja käytäntöjä" ihan sisältä päin. Ainakin sen opin, että Silicon Valleyn alueella akateemisesti koulutetun työntekijän (ml. keskijohto) työsuhteen mediaanipituus oli 9 kuukautta - joten työpaikanvaihtoruletti pyörii siellä vinhasti kuin väkkärä (tai vinhasti kuin dreidel).
Tämä antanee taustaa myös Elopin CV:n lukemiselle sen oikeassa kontekstissa.