Torveloita ja tyrkkyjä – tässäkö se lasikatto on?

Keskuskauppakamarin hiljattainen selvitys oli ankeaa luettavaa tasa-arvon ihmemaassa Suomessa. Naisten osuus pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa oli vaivaiset kolme prosenttia.

Pörssiyhtiöissä ei ole ainuttakaan naista toimitusjohtajana. Kauppakamarin mukaan uusia naistoimitusjohtajia ei ole tuloillaankaan, koska linjajohtajat puuttuvat. Miehet johtavat pörssiyhtiöiden liiketoimintoja, naiset sinänsä hyvin tärkeitä tukitoimintoja.

Eläke-Tapiolan toimitusjohtaja Satu Huber uskoo, että syitä löytyy monesta tekijästä.

– Koulutusvalinnoista alkaen, ja ehkä siitä että aiemmin – ja ehkä osittain vieläkin – on tapana nostaa hyvät asiantuntijat esimiehiksi ja linjajohtoon, sen sijaan, että sinne nostettaisiin parhaat ihmisten johtajat. Hallituksiin ehkä toistaiseksi vähemmän valitaan henkilöstö-, viestintä- tai lakiasiainjohtajia.

– Voi siis olla, että esimerkiksi perinteisillä teollisuusaloilla teknisen koulutuksen saaneet ovat useammin miehiä ja nousevat sitten linjajohtoon.

Ilmarisen varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio katsoo niin ikään, että tärkeintä olisi saada paljon naisia lisää keskijohtoon, suoraan bisnes- ja liiketulosvastuuseen. Näin he pääsisivät antamaan näyttönsä.

Vastaavaa näyttömahdollisuutta bisneosaamisesta ei ole tukipuolen toimintojen johtajilla, talousjohtajia ehkä lukuun ottamatta.

Tyrkyt vastaan
itseanalyytikot

Satu Huberin mielestä miehillä tuntuu usein olevan parempi usko kykyihinsä. He yrittävät suoraviivaisemmin ylöspäin organisaatiossa. Naisia vaivaa turha vaatimattomuus, liiallinen itsekriittisyys ja itseluottamuksen puute. Naiset kaipaisivat enemmän rohkaisua tarttua isoihinkin haasteisiin.

– Tämä on merkittävä ilmiö. Näitä tilanteita on tullut itselleni monta kertaa vastaan. Organisaatiossa on avautunut paikka, jota olen tarjonnut alaiselle. Miehet ottavat tehtävän heti vastaan, naiset alkavat aidosti analysoida – miettiä jopa useita päiviä – ovatko he todella kykeneviä hoitamaan tehtävää. Jotkut osaavat naiset ovat jopa kieltäytyneet harkinnan jälkeen, Ilmarisen Ritakallio sanoo.

– Miehissä on enemmän kilpailullisuutta, tiettyä pyrkyryyttä, ja pyrkyri lyö kyllä usein analyytikon. Kyky analysoida on muuten piirteenä naisissa erinomainen. Naiset ovat johtajina erinomaisia – kunhan eivät polta itseään loppuun.

– Joka kerta kun naisia on tullut hallitukseen tai johtoryhmään, muutos on myönteinen. Yksikin nainen ryhmässä monipuolistaa keskustelua ja tuo uusia näkökulmia.

– Jopa kaikkein yleisin on tilanne, jossa ei tulla edes ajatelleeksi naista johonkin positioon. Nainen jää helposti, jollei tuo itseään aktiivisesti esille, miehen varjoon. Avec-tilaisuudet ovat tyypillinen tilanne, ja joskus hirveän huonoja naisen kannalta. Jos otat aviomiehen mukaan on vaikeampi olla johtaja, koska olet vain jonkun vaimo, sanoo kirjailija Taina Haahti, joka toimi aiemmin rahoitusalan johtotehtävissä.

Naisten ei useinkaan automaattisesti odoteta omistautuvan jollekin perheen ulkopuoliselle, jollekin intohimolle, Haahti lisää.

– Voi olla, että naiset tekevät pitkin matkaa valintoja itsesensuurityyppisesti. Vältetään valintoja, joissa voi joutua todennäköisesti pettymään ja joista tietää, että onnistumisen kokemuksia voi olla vaikea saada.

Johtajien mukaan liike-elämän koodisto on maskuliininen, kenties Suomessa vielä monia muita maita maskuliinisempi.  Se voi johtua talouden rakenteesta ja teknispainotteisuudesta.

– Humanistiset tutkinnot eivät ollenkaan mahdu liike-elämään, mikä on hirveä vahinko kaikkien kannalta. Kaikissa seminaareissa ja tilaisuuksissa jauhetaan tästä luovasta eettisestä johtamisesta, mutta se ei näy missään, varsinkaan rekrytoinnissa, jossa on niin paljon epäammattimaista toimintaa, Haahti sanoo.

– Rekrytointi on vaativa ja tärkeä osa yrityksen johtamista. Kun se tehdään vähän vasemmalla kädellä, päädytään kloonaamaan olemassa olevaa ja rekrytoimaan tavallisia keskinkertaisia miehiä. Tämä on tietysti ongelma myös niille miehille, joilla on yhtään erilainen tausta tai jotka ajattelevat eri lailla asioista. Kyse on kaikkiaan erilaisuuden torjunnasta, ja naiset joutuvat ryhmänä sen kohteeksi.

Herrakerhot
voivat hyvin

Liike-elämään määrätietoisesti suuntaavat miehet – ja tietysti naisetkin – hakevat kontakteja tehokkaasti jo opiskeluaikana.

Esimerkiksi teekkareilla on kuitenkin omia kuppikuntia, joihin naisilla ei edelleenkään ole asiaa. Armeija on vahvasti miehiä yhdistävä instituutio, ja tietyt harrastukset mielletään miesten verkostoiksi. Pörssiklubi on herrakerhoista perinteinen esimerkki, muita ovat Svenska Klubben, Suomalainen klubi ja Handelsgillet.

– Naisilla on myös naisverkostoja, joihin ei niin sanotusti kutsuta miehiä, joten en näe sitä niin kauhean pahana, että miehetkin jatkavat herrakerhoverkostoja, Eläke-Tapiolan Huber sanoo.

– Naisilla on omat naisjohtajaverkostonsa, harrastuksensa ja muuta toimintaa. Ne ovat tietysti hyödyllisiä tuki- ja tiedonsaantilähteitä. Ne eivät ole silti sama asia, sillä tärkein verkosto on työpaikan ja toimialan sektorin oma. Näitä ei helposti pääse syntymään, kun naisia on niin vähän, Haahti sanoo.

Haahdin mielestä naisten, jotka haluavat pätevöityä ja päästä omaa tasoaan vastaaviin tehtäviin, kannattaa valita huolella esimiehensä, kun on uransa alkuvaiheessa. Paljon puhutaan alaisten rekrytoinnista, mutta naiselle juuri hyvä esimies voi olla ratkaisevan tärkeä tekijä urakehitykselle.

– En ole ikinä allekirjoittanut sitä, että nainen on naiselle susi. Kaikki omat naispomoni ovat olleet miehiä parempia. Eniten toveruuden ilmapiiriä ja toisen etenemis- tai koulutusmahdollisuuksien tukemista. Sekin tietysti luo keskinäistä solidaarisuutta, että ollaan vähemmistössä.
 
Perhe painaa vaaka-
kupissa enemmän

Eläke-Tapiolan Huber arvelee, että moni nainen, ja nykyisin jopa nykypolven nuoret miehet, ehkä haluaa panostaa enemmän perheeseen ja muuhun työn ulkopuoliseen elämään. He eivät siksi tietoisen valinnan tuloksena halua uraputkeen ja sitä kautta mahdollisesti johtajiksi.

Ilmarisen Ritakallio on todistanut monen lupaavan naisjohtajan uran keskeytymistä perheen perustamiseen.

– Olen nähnyt monien 30-40-vuotiaiden naisten, jotka ovat pätevöitynet keskijohdossa ja olleet valmiita ylenemään, tehneen siinä vaiheessa valinnan, että he haluavat kuitenkin keskittyä perheeseen ja lapsiin sekä kasvattaa heitä hieman vanhemmiksi. He lykkäävät siksi omaa uraansa.

Poimintoja
muutamilta yritysjohtajilta

– Kun olin valmistumassa kauppakorkeakoulusta, eräät torvelot miespuoliset opiskelukaverit totesivat, että ihan sama mitä tenteistä saat tai millä arvosanoilla valmistut, me menemme ohi heittämällä.

– Siinä vaiheessa, kun raportoin suoraan johtokunnalle, huomasin että mieskollegat, jotka olivat samalla tasolla, lopettivat kaiken avituksen ja yhteistyön ja alkoi "sota". Eli kun ollaan tosi lähellä huipputehtävää, kaikki keinot ovat sallittuja. Lähetetään viestejä, että et ole yksi meistä, erilaisia hienovaraisia kiusaamisen keinoja.

– Ikinä ei [naisena] saa jäädä kiinni heikkoudesta. Jos kerran jäät kiinni tai paljastat heikkoutesi tai jonkinnäköisen prakaamisen, sitä ei unohdeta koskaan, se leimaa pysyvästi.

– Olen kuullut tapauksesta, jossa nainen tietoisesti haluttiin pitää johtoryhmän ulkopuolella. Enemmän kyse on kuitenkin yleisestä asenneilmastosta. Syrjintätapaukset ovat harvinaisia, eikä niillä ole tilastollista merkitystä.

– Yhdessä tapauksessa kyse ei ehkä niinkään ollut naissyrjinnästä vaan poliittisesta nimityksestä, missä kolme luultavasti pätevämpää hakijaa, joista yksi ja mahdollisesti pätevin, syrjäytettiin puoluepoliittisista syistä.

– Mieskollegoiden jutut olivat joskus aivan hirveitä. Esimerkiksi diileriporukat. Aika siekailematonta vertailua jostain pornoklubien palveluista maailmalla.

– Varmaan kaikki naiset, jotka ovat nousseet miehisellä alalla portaita, ovat joutuneet nielemään kaikenlaista. Kyllä ne kaksimieliset vitsit ovat eräänlaista häirintää. Niihin ei voi puuttua, ja se juuri onkin tarkoitus. Jos nainen ei naura, on tosikko, jos nauraa, on idiootti.

– Keskustelukulttuuri miehissä työyhteisöissä on hirveästi parantunut ihan 10 viime vuoden aikana. Näihin asioihin kiinnitetään nykyään paljon enemmän huomiota.