Nyt alkaa intohimotyöläisten aika

Suomessakin on puhuttu muutaman vuoden ajan keskiluokkaisten ihmisten halusta downshiftata, jättäytyä vapaaehtoisesti sivuun kiivaimmasta ura- ja oravanpyöräelämästä.

Tuotteistettuna tähän liittyy myös kotoilu-muoti, missä käperrytään oman kodin ja perhe-elämän tuunaamiseen, pois pahasta maailmasta.

Tulevaisuustutkijoiden ja muutosanalyytikkojen mielestä tämä ilmiö on kuitenkin vaihtamassa muotoaan. Koko downshifting-termi on alkanut kärsiä inflaatiota, koska sitä käytetään vähän joka yhteydessä: jopa äitiyslomalle tai vanhempainvapaalle jäämisestä, tai sievistelevänä ilmaisuna saneerauksen uhriksi joutumiselle.

– Moni työelämän sankari pelastaa Suomea panostamalla työhön kaiken ja vieläkin enemmän. Osa ihmisistä valitsee toisen tien ja kääntää selkänsä työelämälle. Osa ei jaksa ja kaatuu saappaat jalassa, osalle työelämä kääntää selkänsä. Onko tämä downshiftingiä, kysyy Muutostaito-yhtiön toimitusjohtaja Sami Sarén.

Eipä taida olla. Mutta vastareaktiona seuraava, yhtä lailla helposti väärintulkittava työelämän muoti-ilmiö on jo maailmalla hyvää vauhtia nousussa.

Heille joille yksi
palkkatyö ei riitä

Tutkijat veikkaavat, että lähivuosina ihailua ja ärsytystä herättävä trendi tulee Suomessakin olemaan multityö, monilahjakkaiden ammattilaisten tarve tehdä samaan aikaan monta erilaista palkallista työtä.

Tähän asti tällaista on jouduttu tekemään pakosta, jos yhdestä päätyöstä saadut ansiot eivät riitä elämiseen. Kahden tai useamman työn loukussa olemista on pidetty pelottavana kauhukuvana.

Vastedes uuden sukupolven intohimotyöläiset päätyvät monen yhtäaikaisen homman tekemiseen ihan huvikseen.

– Intohimoduunarit tekevät mitä mieleen tulee. Työnkuva voi olla kaksinainen: toinen jalka vakavassa toimistotyössä, toinen sitten siinä omassa intohimossa, oli se sitten puutarhanhoito tai vaikka virkkaus, kertoo Finpron tulevaisuustutkija Elina Hiltunen.

Intohimotyöstäkin otetaan kaupallinen hyöty: virkataan pipoja lumilautailuliikkeisiin, ollaan sesonkiaikoina eräoppaina tai pyöritetään jonkun erikoisalan maahantuontifirmaa netissä. Tai fiksataan katu-uskottavia polkupyöriä, kuten Hiltunen itse tekee, siinä sivussa johtamiskonsultoinnin ohessa.

Työelämätutkijoiden mukaan intohimotyöläisyyden filosofiaa perustellaan työssä jaksamisella ja vaihtelunhalulla. Harrastuksesta ei välttämättä saisi koko elantoaan, mutta palkanlisänä ja akkujenlatauskeinona se toimii mainiosti.

Päätyössä voidaan olla vaikka lyhennetyllä työviikolla, se takaa päivittäisen leivänsaannin. Loppuaika häärätään mieltymysten ja vireystilan mukaan muualla. Silti sitä päätyötäkin tehdään tosissaan, ammattiylpeydellä.

– Palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämistä näkyy jo omassa lähipiirissäni. Mutta enemmän tässä on kyse innostuneesta, yrittämisen kaltaisesta suhteesta työntekoon, eikä niinkään konkreettisen yrityksen perustamisesta, Elina Hiltunen sanoo.

Kilpailukiellot ja sivutoimiluvat
ovat vanhaa ajattelua

Tähän asti työnantajat ovat mielellään pyrkineet rajoittamaan mahdollisuuksia multityötekemiseen. Vanhakantainen työnantaja voi pelätä, että sivutoimi häiritsee päähommaan keskittymistä.

Samaa työtä ei tietenkään ole sopivaa tehdä samaan aikaan kilpailijan leivissä, mutta täysin eri alan homman kieltäminen ei ole työnantajalta fiksua. Päinvastoin, innostava ja epätavallinen sivutyö voi antaa uusia ideoita päätyönkin tekemiseen.

– Työnantajien on muutenkin yhä enemmän siedettävä erilaisia työnteon tyylejä: joku voi uskoa toimistolla istumiseen, toinen ihminen kokee sen tuskaksi. Yritysten henkilöstöosastoilla pitäisi osata ottaa huomioon nämä erilaiset tarpeet, sanoo Elina Hiltunen.

Tärkeintähän luulisi olevan, että työnantajan tarvitsemat tehtävät tulevat hoidetuksi mahdollisimman hyvin, olipa toteutustapa mikä tahansa.

Uuden lisähomman opettelu
on helpompaa kuin koskaan

Tutkijat muistuttavat, että työnantajankin kannalta mahdollisimman monipuolinen ammattilainen on aina parempi kuin yhden tiukasti rajatun alan osaaja.

Jos nykyisessä virassa kaikkia taitoja ei pysty käyttämään, työnantajallekin lienee parempi, että moniosaaja pitää muita kykyjään yllä vaikka sivutöiden avulla.

– Kilpailukyky rakentuu tulevaisuudessa todennäköisesti hyvin erilaisten kyvykkyyksien varaan, sanoo tutkimusyhtiö 15/30:n toimitusjohtaja Markus Keränen.

Toimialat muuttuvat, ja jotain eilen tuntematonta erikoistaitoa voidaankin ensi vuonna tarvita firmassa kipeästi.

Ja samanaikainen eri aloille kouluttautuminen on digitaalisessa maailmassa helpompaa kuin koskaan. Jos on lahjoja, oppimateriaaleja ja lisätietoja saa vaikka mistä.

– Taitoja on hankittavissa muusikosta matemaatikkoon asti, usein murto-osalla totutuista kustannuksista ja paremmalla asenteella, Keränen mainostaa.

Mutta samoin kuin downshiftauskin, intohimotyö jää ilmiönä ainakin aluksi suhteellisen pienen ihmisryhmän iloksi.

– Monet oikeasti uraelämästä downshiftanneet ovat tähän asti olleet sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo saavuttaneet tietynlaisen taloudellisen turvallisuuden asteen. Hyvin toimeentulevien on aina helpompi valita elämäntapansa, muistuttaa Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian lehtori Minna Autio.

Sama pätee intohimotyöläisiin. Ammattilaisen on ensin hankittava sellainen pätevyys ja houkuttelevuus, että edes yksi työnantaja haluaa hänet. Vasta tämän jälkeen voi alkaa tosissaan etsiä sisällökkäitä uusia lisä- ja nautiskelutöitä.