Näillä palkoilla ei kannata mennä töihin

Töihin meno on hölmöläisen hommaa, jos tarjolla on vähän osa-aikaista tai epäsäännöllistä keikkatyötä. Työttömyysloukku vaivaa pahimmin yksinhuoltajia. Myös tavallisessa nelihenkisessä perheessä käytettävissä olevat tulot saattavat jopa vähentyä töihin mentäessä päivähoitomaksujen takia.  

Kannustinloukuista pitäisi tutkijoiden lisäksi myös niiden kohteiden saada jotain tolkkua. Tarvittaisiin tietokoneohjelma, johon olisi ohjelmoitu koko sosiaaliturva- ja verolainsäädäntö. Se laskisi, miten lisätulot vaikuttavat omiin sosiaalietuuksiin, ja mitä verojen jälkeen jää käteen.

Helsingissä muuta maata
suurempi tuloloukku

Mitä enemmän sosiaalietuuksissa on asumistukea, sitä vähemmän pienipalkkainen työssäkäynti kannattaa. Kalliiden asuinkustannusten Helsingissä työttömyysloukku on siis muuta maata suurempi.

– Helsinkiläinen työtön asuu vuokralla, josta maksaa 650 euroa. Hän saa 450 euroa nettona peruspäivärahaa, päälle asumistukea ja toimeentulotukea, mikä tekee 1 100 euroa. Pienipalkkaisessa duunissa tai osatöissä voi saada saman verran ja vähän asumistukea päälle. Eihän se hirveän kannattavaa ole, Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

Hiilamon esimerkki vastaa tyypillistä ansiotasoa palvelualalla osa-aikaisilla kaupan kassoilla. He tekevät useimmiten 28–30 viikkotuntia, noin 10 euron tuntipalkalla eli noin 1 200–1 300 kuukausibruttotuloilla.

– Yhä useammin meillä tuloloukkuja vältellään tekemällä kahta työtä. Osa-aikatyötä tekevistä jäsenistä lähes 10 prosenttia tekee kahta työtä. Niillä, joilla nettotulot jäivät kuukaudessa alle 1 500 euron, 79 prosenttia kärsi taloudellisista huolista, yksikön päällikkö Antti Veirto Palvelualojen ammattiliitto Pamista kertoo. 

Yksinhuoltajat
pakolla kotiin

Kokopäivätyössä pahin loukku on yksinhuoltajilla.

– Sosiaaliturva ja toimeentulotuki lähtevät perheen ja kotitalouden tilanteesta. Palkka on henkilökohtainen tulolähde. Nämä kaksi erilaista maailmaa törmäävät ja syntyy kannustinloukkuja,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksikönpäällikkö Pasi Moisio sanoo.

– Yksinhuoltaja, joka on kotihoidon tuella ja jolla olisi mahdollisuus saada puolipäivähomma, menettää täyden kotihoidon tuen ja saa osittaista tukea 90 euroa, mikä on älyttömän vähän.

Kelan asumistukea ja työttömyystukia saavien yksinäisten tai yksinhuoltajien keskimääräinen kynnyspalkka on 887 euroa kuussa, Kelan johtavan tutkijan Pertti Honkasen laskelmat osoittavat. Kynnyspalkka antaa yhtä suuren tulon kuin Kelan työttömän tuet ja mahdolliset kunnan tuet.

Kokopäivätyö olisi siis kannattavampaa, jos asumismenot ovat pienet, vaikka pienimmät taulukkopalkat alkavat hyvin alhaalta 1300 eurosta. Perhetilanne voi tosin nostaa kynnyspalkan jopa 3580 euroon, jos lapsia on paljon. (Katso Honkasen Taloussanomille tekemät esimerkkilaskelmat jutun lopusta). 

Työttömyysloukussa
15 prosenttia työttömistä

Kynnyspalkka ei vielä riitä mittariksi, sillä se ei kerro käteen jäävää rahaa. Koska laskentaohjelmaa ei ole, työttömän pitäisi hallita käsitteitäkin. Efektiivinen marginaaliveroaste kertoo, miten paljon pienestä lisätulosta jää saamatta kasvavien verojen, pienenevien etuuksien ja kasvavien palvelumaksujen vuoksi.

Työttömän asumistuen saajan marginaaliveroaste on yleensä yli 80 prosenttia, joten pienipalkkainen osa-aikatyö tai keikkatyö ei kannata.

Työllistymisveroaste kertoo paljonko tulonsiirrot vaikuttavat käytettävissä oleviin tuloihin, kun siirrytään kokopäivätyöhön. Työttömälle, joka siirtyy 1 500–1 600 kuukausipalkkaiseen työhön, se on luokkaa 64 prosenttia – siis keskimäärin kannattavaa.

Työttömyysloukku syntyy tilanteessa, jossa työllistymisveroaste nousee yli 80 prosentin. Silloin käteen jää alle viidennes enemmän rahaa etuuksien menetyksen jälkeen Tässä loukussa on 15 prosenttia työttömistä, ja lähes kolmannes yhden vanhemman perheistä.

– Perustilanteessa, jossa peruspäivärahalla elävälle työttömälle tarjotaan kokopäivätyötä, töihin meno on pääsääntöisesti aina kannattavaa, Hiilamo painottaa silti.

Byrokratialoukku
estää keikkatyöt

Byrokratialoukku on Kelan Hiilamon mukaan silpputyöläiselle suuri ongelma. Byrokratialoukun takia moni keikkatyö jää tekemättä. Tilanne on varsin yleinen, sillä toimeentulotuen saajista 10 prosentilla on myös työtuloja.

– Rupean tekemään työkeikkoja, että pääsen silloin tällöin töihin. Ensi kuussa saisin 500 euroa palkkaa, josta menee ensin veroa. Sitten saan työmarkkinatuen ja asumistuen, ja teen ilmoituksen jonka perusteella palkkaa peritään takaisin. Yleensä palkkatulot on käytetty jo siinä vaiheessa kun niitä pitää maksaa takaisin.

Lisäksi ilmoitukset menevät eri hakemuksilla, ja niillä on eri käsittelyajat. Rahaa ei saa toimeentulotuesta, koska ylimääräisiä rahoja ei olisi saanut käyttää. Lopputulemana työtön jää pahimmillaan köyhemmäksi kuin ennen keikkatyötä.