Älä kerro tätä kotona

Työasioista vapaa-ajalla puhuttaessa harkinta on paikallaan. Liike- ja ammattisalaisuuksien pitäminen ja vaitiolovelvollisuuden noudattaminen ovat itsestäänselvyyksiä, mutta muuten laki asiasta on epäselvä.

– Yksiselitteistä rajanvetoa on mahdotonta tehdä, sanoo korkeasti koulutettujen ammattijärjestön Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle.

Niin sanottu lojaliteettivelvoite kuuluu seuraavasti: Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Lojaliteettivelvoitteen kanssa vastakkain asettuu työntekijän sananvapaus.

– Lojaliteettivelvollisuus ulottuu minun mielestäni liian pitkälle. Oikeuskäytäntöä on olemassa vielä melko vähän, mutta tähän mennessä saadut ratkaisut ovat olleet melkoisen tiukkoja. Työnantajasta ei saisi levittää mitään negatiivista tietoa, piti se sitten paikkaansa tai ei, toteaa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

– Koska asiasta ei ole olemassa selkeää ohjenuoraa, täytyy työntekijöiden käyttää tuntosarviaan ja maalaisjärkeä miettiessään, mitä voi sanoa. Mitä korkeammassa asemassa työntekijä organisaatiossa on, sitä enemmän harkintaa pitää käyttää, Helle sanoo.

Vuodatuksesta jää
verkkoon todiste 

Se, mitä työnantajasta saa kertoa, on noussut esiin uudella tavalla ihmisten vuodatusten siirryttyä verkkoon. Sinänsä säännöt sekä virtuaalimaailmassa että kasvokkain keskusteltaessa ovat työasioiden suhteen samat.

– Jotta työnantaja pystyisi antamaan varoituksen tai irtisanomaan työntekijän kielteisten tietojen levittämisen vuoksi, pitää sen pystyä näyttämään toteen, että näin on tapahtunut. Facebookissa pomon haukkumisesta jää mustaa valkoiselle. Tämä on se ero, muistuttaa Lehto.

Hoitohenkilökunnan esiintulo terveydenhuoltoalan ongelmista on herättänyt keskustelua siitä, onko terveydenalan ammattilaisilla oikeus levittää kielteistä tietoa työnantajastaan tällä tavalla.

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn lakimies Vappu Okkeri kertoo, että juuri tämä asia on kiinnostanut jäsenistöä kovasti viime aikoina.

– Ohjeistuksemme on, että esimerkiksi resurssointipuutteista asiakkaiden hoidossa saa kertoa avoimesti, jos epäkohtien esiin nostaminen työpaikalla ei johda muutoksiin. Mikäli ongelmia lähtee tuomaan julkisesti esille, on pitäydyttävä omassa kokemuksessa ja totuudessa. Tämä voi toki välillisesti vahingoittaa työnantajaa.

Lasten kuullen
oltava varovainen 

Työpaikan ongelmista ulkopuoliselle kertomista katsotaan aivan yhtä pahalla, oli kyseessä sitten puoliso tai puolituttu. Asiat eivät saa levitä.

Kodin seinien sisäpuolelta tiedon leviämisen vaara on pieni, minkä vuoksi perheenjäsenten kesken työasioistakin puhutaan usein vapaasti.

Lapsille ei ole kuitenkaan aina selvää, mikä oli salaisuus.

– Aikuinen kantaa vastuun siitä, mitä lapset vaikka tarhassa tai koulussa puhuvat. Jokaisen on arvioita, mistä asioista voi lasten kuullen puhua, Akavan Helle painottaa.

Ilmapiiri
kiristynyt

Joissain ammateissa jo ammattietiikka kieltää asiakkaiden asioista puhumisen edes kaikkein lähimmille. Vaitiolovelvollisuus koskee esimerkiksi juristeja, lääkäreitä sekä muuta hoitohenkilökuntaa.

Muillakin aloilla työntekijät haluttaisiin saada hiljaisemmiksi.

– Ilmapiiri on kiristynyt sen suhteen, mitä saa puhua ja mitä ei. Vielä ei onneksi amerikkalaistyyppisessä maailmassa, jossa jokaista sanomista kytätään hirveän tarkkaan, toteaa Helle.

– Tuntuu, että sellaiset yritykset, joille brändi ja maine ovat hirveän tärkeitä, ovat herkimpiä tämän asian suhteen. Työntekijöiden ei haluta vapaa-ajallaankaan puhuvan tai toimivan brändin vastaisesti.

SAK:n Lehdon mukaan vaitiolosopimukset yrityksissä ovat lisääntyneet.

– Osassa sopimuksista on järkevät ehdot, mutta osassa kielletään yksiselitteisesti kaikki työpaikan asioista ulkopuolisille puhuminen.

– Olen kuullut tapauksesta, jossa työntekijöitä kiellettiin kertomasta alkavista yt-neuvotteluista kotona.

Puhuminen auttaa
stressin purkuun 

Helle vastustaa tiukasti täyskieltoa.

– Meillä on sananvapaus. Ei voi olla niin, ettei mistään saisi puhua. Työelämä on sen verran rankkaa ja stressaavaa, että ihmisillä on suuri tarve purkaa näitä asioita läheistensä kanssa. Hulluksihan sitä muuten tulisi.

Samaa sanoo Työterveyslaitoksen Työ- ja mielenterveystiimin päällikkö Marianna Virtanen.

– Puhumisen kautta ihminen jäsentää mieltään painavia asioita. Ne aukeavat uudella tavalla, kun huolta purkaa jollekulle. Toiselta ihmiseltä voi saada tukea, neuvoa ja myötätuntoa, kun olemme ahdistuneita tai huolestuneita.

– Jos ihmisellä olisi tarve saada toiselta ihmiseltä tukea, mutta jää silti yksin ongelmansa kanssa, stressitila pitkittyy ja ratkaisujen löytäminen vaikeutuu. Seurauksena voi olla masennusta tai uniongelmia.