Facebook-käyttö kertoo, oletko luuseri vai voittaja

Jos sinulla on tili Facebookissa, Twitterissä tai LinkedInissä, olet helposti rankattavissa.

Kloutin, PeerIndexin ja Twitter Graderin kaltaiset yritykset laskevat vaikutusvaltasi sosiaalisessa mediassa, ja muut yhtiöt kohtelevat sinua sen mukaan.

Suosituimmille bloggaajille on jo pitkään jaettu tuotenäytteitä, joten huomattavien verkkopersoonien erityiskohtelu ei ole uutta. Työpaikoillakin on varmasti vilkuiltu muiden Facebook-sivuja.

Nyt profiilien tarkastelusta on tullut liiketoimintaa. New York Times -lehden mukaan yli 2 500 yritystä käyttää Kloutin lukuja omiin tarkoituksiinsa.

Kloutin mielipidevaikuttajiksi katsomat Facebook-käyttäjät ovat saaneet ilmaisia lentolippuja, astetta parempia hotellihuoneita ja alennusta uusista autoista.

Menestyjille tilanne on mitä mainioin, mutta rankkauslistan häntäpäästä kehitys näyttää erilaiselta.

New York Timesin haastattelema Rutgersin yliopiston markkinoinnin professori Mark W. Schaefer pelkää, että syntymässä on uusi kastijärjestelmä. Sosiaalisissa medioissa korkeita pisteitä saaneita aletaan suosia myös netin ulkopuolella, kaupassa, työnhaussa ja jopa riiuulla.

Korvaako kaverilista
ansioluettelon?

Turun yliopiston mediatutkijan Tero Karpin kokemuksen mukaan vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa voi mitata varsin hyvin.

Rankkauspalvelut eivät mittaa pelkkää kontaktien määrää, vaan myös jaettuja linkkejä ja päivityksiin tulleita kommentteja.

Pääseekö edes haastatteluun, jos työnantaja huomaa, että sai Kloutissa alle 20 pistettä?

– Uskon, että hyvä tyypit rekrytoidaan Suomessa jatkossakin perinteisin keinoin, mutta ei kannata unohtaa että avoimet sosiaalisen median profiilit ovat julkisia käyntikortteja, verkkoviestintään keskittyneen Vapa Median toimitusjohtaja Ida Hakola sanoo.

– On naiivia ajatella, että työnantaja ei googlaisi hakijaa tai etsisi tämän profiileja, vaikka laki sen tässä yhteydessä vielä kieltää.

Vastarinta
on turhaa

Vastarintaliike sosiaalista mediaa kohtaan voimistuu, Ida Hakola povaa. Netti kytkeytyy yhä tiiviimmin osaksi verkkopalveluiden aktiivikäyttäjien elämää, mutta passiivisemmat käyttäjät tekevät selkeän pesäeron netissä alituiseen hyöriviin.

Työelämässä sosiaalisesta mediasta pois jättäytymiseen tuskin on kohta enää varaa.

Mahdollisen työnantajan silmissä epäilyttävintä on, jos nuori työnhakija ei lainkaan kuulu sosiaaliseen mediaan, Tero Karppi uskoo.

– Varsinkin uuden median alalla ollaan menossa siihen suuntaan, että jossain verkostossa pitää olla.

Hakolan mielestä on ymmärrettävää, että työnantaja haluaa palkata aikaansa seuraavia työntekijöitä.

– Näillä aloilla on ammatillisesti vaarallista olla kiinnostumatta nykyisistä viestintäalustoista. Samalla hyväksyy riskin siitä, että tippuu pois ajankohtaisesta kehityksestä.

Nokia kertoo tutkivansa sosiaalisesta mediasta työntekijöiden ammatillista osaamista.

– LinkedIn on käytännössä yksi suuri cv-pankki. Tokihan sieltä näkyy, onko ihminen ollut aktiivinen.

– Sosiaalinen media kuuluu olennaisesti esimerkiksi digitaalisen markkinoinnin henkilön osaamiseen. Näin ollen digitaalista jalanjälkeä kyllä katsotaan.

Suolla sisältö
oikealle foorumille

Tutkija Tero Karppi muistuttaa, että netissä sosiaaliset suhteet kaupallistetaan.

– Jos välissä on yrityksen luoma verkkopalvelu, totta kai yritys haluaa jotain itselleen.

Yksityisyyden suojaan liittyvistä ongelmista huolimatta Karppi uskoo, että palvelut tuovat mukanaan enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Aiemmin työnhaussa loistivat ne, jotka hallitsivat keskustelun kasvotusten. Nyt pärjäävät nokkelat netinkäyttäjät, eikä työnhaku tyssää ujouteen.

Koska verkostoitumispalveluja on useita, eri areenoilla voi ilmaista eri puolia itsestään.

– Itse käytän Twitteriä ammatillisiin asioihin, ja Facebookissa säästän ystäväni siltä kaikelta, Karppi kertoo.

Kahvila-auto
tasa-arvoistumisen voittaja

Sosiaalinen media rankkauksineen voi myös tasoittaa hierarkioita, kun äänensä saa esiin kuka tahansa. Asemasta tai varakkuudesta riippumatta. 

Kun tieto huonoista kokemuksista leviää nopeasti, yritystenkin on oltava ihmisiksi ja kuunneltava palautetta.

– Toisaalta jokaisesta pienestäkin välikohtauksesta syntyy kiertävä adressi, jossa kritisoidaan milloin mitäkin, Ida Hakola sanoo.

– Ihmisten kynnys laittaa alulle erilaisia mielipidekampanjoita laskee – ja tapausten lisääntyessä yksittäisen aloitteen merkitys vähenee.

Vaikka useimmat kannanotot hukkuvatkin mielipiteiden massaan, erityiset tapaukset jaksavat jatkossakin nousta esiin, Hakola arvelee.

Esimerkiksi hän nostaa kahvila-auto Camionetten, jolle Helsingin kaupungin rakennusvirasto ei myöntänyt lupaa. Auto voitti puolelleen sosiaalisen median käyttäjät ja pääsi lopulta kauppaamaan kahvia ja lettuja pitkin Helsingin keskustaa.