Virastot tyhjillään – virkamiehet 11 viikkoa lomalla
Yli viisitoista vuotta valtion palveluksessa työskennelleen virkamiehen vuosiloma on enimmillään 38 päivää. Tästä kertyy seitsemän viikkoa ja kolme päivää lomaa, sillä lauantaita ei enää lasketa lomapäiväksi.
Vaihtamalla kaikki lomarahat vapaiksi, valtion virkamies voi saada vielä 16 lomapäivää lisää. Yhteenlaskettuna lomaa voi parhaimmillaan kertyä siis 10 viikkoa ja neljä päivää.
Kuntapuolella tilanne on vastaavanlainen.
– Lomat vaihtelevat työkokemuksen ja kunta-alan työhistorian pituuden perusteella. Loma on aina vuosilomalain pituinen, mutta monesti paljon pidempi, sanoo KT Kuntatyönantajien johtava työmarkkinalakimies Henrika Nybondas-Kangas.
Pisimmän eli 38 päivän vuosiloman saa 15 vuoden työkokemuksen jälkeen. Edellytyksenä on, että työntekijä on ollut kyseisen työnantajan palveluksessa puoli vuotta ennen lomanmääräytymiskauden alkamista eli käytännössä viimeistään lokakuun alusta lähtien.
– Vuosilomalain mukaan lomaa kuluu aina kuusi päivää viikossa, mutta meillä sitä kuluu viisi päivää viikossa, Nybondas-Kangas huomauttaa. Sama käytäntö on levinnyt valtiolle.
Kymmenen vuoden työkokemuksella lomaa saa kuusi viikkoa, ja viisi vuotta kokemusta antaa 28 vuorokautta eli 5 viikkoa ja kolme päivää.
Yksityisen puolen
lyhyemmän lomat
Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n lakimiehen Anu-Tuija Lehdon mukaan yksityisellä puolella 30 päivän vuosilomaa voidaan pitää nyrkkisääntönä. Tosin joillain aloilla pitkä työkokemus voi tuoda lisää lomapäiviä.
Tähän viiden viikon lomaan voi saada lisäksi lomarahavapaita, jotka voivat parhaassa tapauksessa kasvattaa loma-aikaa pari viikkoa.
– Lähtökohta on se, että kunnilla ja valtiolla on pisimmät lomat, ja yksityisillä lyhyemmät, Lehto vahvistaa.
– Sanotaan, että valtiolla on pitkä ja kapea leipä ja lomaedut ovat sitten jostain muusta pois. Vaikea sanoa onko näin.
Yksityisen sektorin lomista keskimääräistä pidempiä ovat Lehdon arvion mukaan esimerkiksi yksityisen terveydenhuoltoalan ja graafisen alan lomat.
– Terveydenhuollossa lomien pituus voi johtua pitkälti siitä, että valtiota tai kuntia ja yksityistä työnantajaa on vaikea erottaa, joten yksityiselläkin on pidennetty vähän lomia. Hoivapuolen yksityistämisissä on myös yhdenmukaistettu toimintaa.
Muuten kyse on lähinnä yksittäisistä aloista. Esimerkiksi toimittajilla on 10 työvuoden jälkeen kuuden viikon vuosiloma. Sen sijaan suurista aloista muun muassa teollisuudessa ja kaupan alalla lomaoikeudet noudattelevat Lehdon mukaan viiden viikon peruskaavaa.
Virastoissa
päivystäjät paikalla
Julkisen puolen kesäloma lomarahavapaineen merkitsisi yhtäjaksoisesti pidettynä noin kahden ja puolen kuukauden poissaoloa töistä. Vaikka jättilomat koskevat vain pisimpään työskennelleitä ja vakituisessa työsuhteessa olevia, virastot tyhjenevät helposti moneksi viikoksi, mikä näkyi hyvin tätäkin juttua tehtäessä. Vastuuvirkamiehiä oli poikkeuksellisen vaikea tavoittaa.
– Näppituntuma on, että kaikkia lomia ei yleensä pidetä kesäaikana, sanoo kuitenkin Valtion työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimies Joanna Autiovuori.
Joka tapauksessa vuosilomasta pitää vähintään kaksi viikkoa olla yhtäjaksoista lomaa. Tämä ehdoton minimi tulee Kansainvälisen työjärjestön ILO:n säätelystä.
– Suosituksena on, että mahdollisimman suuri osa lomasta pidetään yhtäjaksoisesti. Loman tarkoitushan on alunperin, että silloin annetaan pidempiaikainen vapautus työtehtävistä ja mahdollisuus virkistäytymiseen. Toki, kun lomista sovitaan asianomaisen työntekijän kanssa, voi olla, että hän itse haluaa pitää lomat pätkissä. Myös jotkin työtehtävät voivat vaatia osittamista, Autiovuori huomauttaa.
Hänen mukaansa valtion virastoissa pyritään kuitenkin säännönmukaisesti siihen, että osa lomasta pidetään talvikautena.
– Ihan jo senkin takia, että virastoissa pitää olla tietty miehitys myös kesäloma-aikana. Työantajalla on viime kädessä päätösvalta siitä, miten lomat annetaan.
Autiovuoren mukaan päälomakausi ajoittuu Suomessa edelleen heinäkuuhun, mutta ministeriöt ja virastot, jotka toimivat EU-tehtävissä, joutuvat ottamaan huomioon, että muualla Euroopassa lomakausi on elokuu.
Minimimiehityksestä ei Autiovuoren mukaan ole tehty mitään yleisiä säädöksiä.
– Talokohtaisissa tai virastoa koskevissa säädöksissä voi olla määritelty, mitkä tehtävät täytyy pystyä hoitamaan, mutta mitään sellaista määräystä, että paikalla pitää olla tietty nuppiluku tai prosenttiosuus henkilöstöstä, ei ole.
Vähemmän kyselyjä
lomarahavapaista
Päätökset lomarahojen vaihtamisesta vapaiksi tehdään myös talokohtaisesti.
–Tiedän, että jossain virastoissa, joissa on ollut tiukkaa työvoiman kanssa, lomarahaa ei ole välttämättä edes vaihdettu vapaaksi vaan pitäydytty pelkästään pakollisissa lomissa. Toisaalla niihin suhtaudutaan joustavammin ja vapaiksi voidaan vaihtaa joko kaikki tai osa lomarahoista, Joanna Autiovuori Valtion työmarkkinalaitoksesta sanoo.
Autiovuoren mukaan lomarahakäytännöstä ei anneta keskitetysti mitään pakottavaa ohjeistusta.
Finanssikriisin aiheuttamat talousvaikeudet saivat monet yritykset käyttämään lomarahavapaita säästökeinona. Lomarahaa vaihdettiin paljon vapaiksi työnantajan aloitteesta.
– Samanlainen ilmiö oli nähtävissä myös valtion virastoissa, Autiovuori toteaa.
Vielä vuosi sitten Valtion työmarkkinalaitoksen lakimiehille tuli kyselyitä lomarahavapaista.
– Kysyttiin myös sitä, voidaanko [työntekijä] velvoittaa jollain tavalla vaihtamaan. Sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Tänä vuonna asiasta ei ole samalla tavalla kyselty.
Kunnissa niukemmin
lomarahavapaita
Kuntapuolella lomarahojen vaihtaminen vapaiksi on harvinaisempaa Järjestelystä on sovittava erikseen työnantajan ja työntekijäjärjestön edustajien kesken solmitussa paikallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa, joka syrjäyttää Kvtesin (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus).
– Käsitykseni on, että niitä tehdään aika harvakseltaan. Olisi toivottavaa, että asiasta sovittaisin enemmän. Se helpottaisi esimerkiksi työnantajien säästötavoitteissa, Kuntatyönantajien Henrika Nybondas-Kangas sanoo.
Tosin esimerkiksi lääkärisopimus sallii lomarahojen vaihtamisen vapaiksi työntekijän kanssa sopimalla.
Nybondas-Kankaan mukaan jarrua tulee usein työmarkkinajärjestöjen puolelta.
– Järjestöt eivät halua, että ne, joilla on varaa olla ilman lomarahaansa, lomailevat ja muut tekevät töissä kaikki hommat.
Vapaa-aikaa
halutaan lisää
Yksityisellä sektorilla lomarahan vaihtamista vapaisiin voi vaikeuttaa myös työn sesonkiluonne.
– Välttämättä kaikissa työpaikoissa se ei onnistu edes käytännön syistä. Jos kaikki haluaisivat vaihtaa lomarahat vapaiksi, lomat olisivat niin pitkiä, että työt jäisivät tekemättä, SAK:n päälakimies Timo Koskinen sanoo.
Myös SAK:ssa lomarahavapaisiin liittyvät kyselyt ovat vähentyneet tänä vuonna merkittävästi.
– Yllättävän vähän niistä tulee kyselyjä. Olen ymmärtänyt, että nyt kun työpaikoilla menee vaihteeksi vähän paremmin, lomarahoihin liittyvät ongelmat ovat vähentyneet. Toista oli muutama vuosi sitten.
Tuolloin SAK:hon tuli myös ihmetteleviä viestejä siitä, että työpaikoilla oletettiin työntekijöiden vaihtavan lomarahojaan vapaiksi runsain määrin.
– Nyt päinvastoin kysytään, eikö lomarahaa saakaan enää vaihtaa lomaksi. Vapaa-ajan arvostus on lisääntynyt, ja ihmisillä on enemmän erilaisia projekteja kuten talonrakennusta, joten vapaa-ajalla on myös enemmän käyttöä, Koskinen toteaa.
Pätkätyöläinen ei nauti
virkamiehen eduista
Valtion pitkä loma edellyttää pitkää työhistoriaa. Pisimmän eli 38 päivän vuosiloman saa vasta 15 palvelusvuoden jälkeen. Yli vuoden, mutta alle 15 vuotta palvelleet ansaitsevat enintään 30 päivän vuosiloman.
– Toisaalta valtiolla ovat olleet ongelmana erilaiset määräaikaisuudet ja pätkätyösuhteet. Merkittävä osa valtion työntekijäistä on määräaikaisuuskierteessä, eikä saa välttämättä kaikkia etuja, SAK:n Timo Koskinen huomauttaa.
– Myös yksityisellä puolella samaa ongelmaa on esimerkiksi kaupan alalla. Osa-aikaisuudesta toki kertyy lomaa aivan samalla tavalla, kun tietyt tuntimäärät täyttivät kuukaudessa.
Toinen käytännön ongelma on loma-aikojen jakaminen työpaikkojen sisäisesti. Suurin osa haluaa luonnollisesti pitää lomansa parhaaseen sesonkiaikaan.
– Yhteydenottoja tulee esimerkiksi siitä, että työntekijät epäilevät perheettömien ja sinkkujen joutuvan sorsituiksi työpaikallaan, Koskinen sanoo.














