Koskaan ei ole myöhäistä – valitse tästä uusi ammatti

Suhdanteet ja koulutuspolitiikka liikuttavat suuria määriä työväestöä toimialalta toiselle. Yksittäiset ihmiset tekevät myös varsin erikoisia ja rohkeita hyppäyksiä ammatista toiseen. Tätä näkee työssään myös Tekniikan akateemisten asiamies Teuvo Muhonen.

– Yleisimmin esimerkiksi insinöörit ja arkkitehdit vaihtavat ammattia lähelle aiempaa, esimerkiksi yrityksistä liikkeenjohdon konsultiksi tai yksityisyrittäjiksi.

– Muitakin tapauksia on nähty: papiksi opiskellutta insinööriä ja toisinpäin. Joku on lähtenyt pääkaupungista Lappiin tekemään sekalaisia töitä. Miksei jollekin muutosta kaipaavalle insinöörille voisi suosittaa vaikka maanviljelijäksi ryhtymistä, siellä riittää töitä.

1. Palveluala: sisääntulo- tai jäähdyttelyala

Jos kaipaa nopeasti työtä, joka ei välttämättä vaadi ammattikoulutusta, kannattaa suunnata palvelualalle. Palvelualan työt sopivat tyypillisimmin 20–30-vuotiaille, jotka opiskelevat työn ohessa. Se näkyy ikärakenteessa: Suurimmalla alalla vähittäiskaupassa 57 prosenttia työntekijöistä on alle 35-vuotiaita, kaikilla toimialoilla 32 prosenttia, Palvelualojen ammattiliiton Pamin tutkimus- ja työvoimapoliittinen sihteeri Antti Veirto kertoo.

– Ammatinvaihtajan kannalta on tietysti ongelma, että täällä tarjotaan herkästi osa-aikaisuuksia eli ehdot eivät aina tyydytä ammatinvaihtajaa. Myyjillä ja ravintolapuolella esimerkiksi kahvilatarjoilijoilla osa-aikaisuus on todella yleistä. Lähes puolet kauppojen kassoista toimii osa-aikaisuuksina.

Tilastot eivät Veirton mukaan kerro koko totuutta, sillä opiskelu on yhtä suuri syy osa-aikaisuuksille kuin se, että ainoastaan osa-aikaisia töitä olisi tarjolla.

Kevyemmät palvelualan työt voivat sopia myös 50–60-vuotiaita alanvaihtajille, jotka haluavatkin kevennettyä osa-aikaista työtä. Yksinäiseen työhön kyllästynyt voi kiinnostua palveluammatista myös siksi, että työtä tehdään ihmisten parissa.

Fyysinen kuormittavuus voi tietyissä töissä olla esteenä. Esimerkiksi 50–60-vuotiaalle ammatinvaihtajalle eivät raskaat siivous-, varasto- ja vartijantyöt ole ensimmäisenä suosituslistalla – eroja on tietysti työn sisällöissä ja työnhakijoiden kunnossa. Myös tarjoilijat kantavat painavia prikkoja.

Toisaalta kevyemmissäkin töissä työasennon staattisuus voi kuormittaa. Kokkien työympäristö ja työajat ovat niin raskaita ja pitkää työssäoppimista, ettei ala sovi hyvin iäkkäämmille alanvaihtajille.

Alaa voisi mainostaa myös esimerkiksi pätkätöihin kyllästyneille 30–40-kymppisille.

– On vähän paradoksaalistakin, että osa-aikaisuukista puhuttaessa unohtuu, että meidän aloilla työt ovat paljon yleisemmin vakituisia, eli määräaikaisuuksia ei ole samassa määrin kuin muilla aloilla, Veirto huomauttaa.

2. Kolmivuoroja sote-töissä

Mene terveydenhuollon ja sosiaalialan töihin, jos kolmivuorotyö ei ole ehdoton "ei". Alalta löytyy töitä varmasti myös 20 vuoden päästä. Käytännössä kaikkiin alan töihin vähintään toisen asteen koulutus. Mitään ylärajaa aikuiskoulutuksessa ei ole: esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksesta on valmistuttu 59-vuotiaana.

Koulutus antaa perusvalmiudet työhön, mutta hoitotyön oppiminen vaatii useamman vuoden työtä, mikä kannattaa ottaa huomioon ammatinvaihtajan työvuosissa, kertoo Tehyn kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen.

– Viisikymmenvuotias voi hyvin kouluttautua vielä vaikka sairaanhoitajaksi tai laborantiksi, silloinkin uraa on vielä jopa 15 vuotta jäljelle. Kannattaa silti muistaa, että mitä vanhempi on, sitä enemmän kolmivuorotyö rasittaa, erityisesti jos on joku perussairaus, kuten diabetes. Vuorotöistä päivävuoroihin on alalla kova tunku.

Terveydenhuollon työt ovat yleensä kuormittavia, eivätkä sovi ihmisille, joilla on fyysisiä tai psyykkisiä rajoitteita.

Varmimmin päivätöihin pääsevät esimerkiksi suuhygienistit, kuntoutuksen ohjaajat, terveydenhoitajat, terveyskeskusavustajat ja lastenhoitajat. Osa kätilöistä, fysioterapeuteista, mielenterveyshoitajista ja bioanalyytikoista (laboranteista) työskentelee terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja neuvoloissa päivätöissä.

Sairaanhoitajat, perushoitajat ja lähihoitajat tekevät usein vuorotyötä.

Tekniikan akateemisten Teuvo Muhonen ei näe estettä sille, etteikö vaikkapa bisnesmaailmassa työuraa tehnyt keski-ikäinen insinööri voisi löytää terveydenhuollosta mielekästä työtä. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi röntgenhoitajan työ.

– Voisi ajatella, että myös esimerkiksi terveystekniikan alalta voisi löytyy työtä, jossa voi hyödyntää myös teknisen alan koulutusta.

3. Kädet käyttöön rakennusalalla

Putkiasentajista ja muista talotekniikan ammateista on jäämässä paljon porukkaa eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Myös maalarit ovat vanhenemassa, ja uutta porukkaa tarvitaan lisää – mikäli rakennusalan työmarkkinat säilyvät työlainsäädännön piirissä, Rakennusliiton järjestösihteeri Jukka Asikainen kertoo.

Maalausala on nyt erityisesti naisten suosiossa. Työkoneiden kuljettajiakin, muun muassa nosturinkuljettajia, on jäämässä eläkkeelle. Kaikenikäisiä alanvaihtajia ja ihmisiä, joita kädentaidot kiinnostavat, tulee alalle jatkuvasti aikuiskulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen kautta.

Useimmiten suhdanteet heittävät rakennusalalle väkeä kuljetusalalta ja päinvastoin, esimerkiksi maanrakennus- ja kaivinkoneiden kuljettajiksi.

– Jos rakennusalalle haikailee, on töihin hankittava toisen asteen koulutus. Sen voi tehdä myös oppisopimuskoulutuksena. Muuten alalla on aika vähän työmahdollisuuksia, lähinnä purkuhommissa, apumiehinä tai rakennussiivouksessa, jonne siivoojia etsiytyy jonkin verran paremman palkan takia.

Paperinpyöritykseen kyllästyneen tai toimistosta pois potkitun ei kannata haaveilla ”oikeista töistä” raksalla ilman koulutusta.

– Se ei tee hengelle eikä terveydelle hyvää, sillä kokemattomat rakennustyömiehet ovat todellinen turvallisuusriski työmailla". Kirvesmieheksi tai puusepäksi kasvetaan työn kautta, koulutus antaa vain pohjan. Tietty perusvalmius tulee geeneissä.

Asikainen arvelee, että useimmat rakennusalan työt ovat siinä määrin fyysisesti kuormittavia, että yli viisikymppisten ei ehkä välttämättä kannata enää suuntautua alan töihin.

Uudelleenkoulutuksella ”ei yläikää”

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth ei suostu arvioimaan, milloin ihminen on liian vanha kouluun tai ammatinvaihtoon.

– Tähän ei ole mahdollista eikä syytä antaa yhtä yleistä vastausta. Jos kunto ja motivaatio riittävät, ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista voi suositella vanhemmille ikäryhmille. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä. Uudelleenkoulutus ei välttämättä merkitse koko opintoputken läpikäyntiä.

– Tärkeä on huomata, että nykyinen näyttötutkintoon pohjaava koulutustutkintomalli on sangen joustava ja helpottaa erityisesti vanhaa työtä lähelle uudelleen kouluttautumista. Sen voi suorittaa myös työn ohessa.

– Nykyään tiettyyn ammattikäsitteeseen lukkiutuminen ei aina ole välttämättä kannattavaa: kaikissa ammattiryhmissä on yleisiä elementtejä ja alueita, joita voi käyttää toisessa ammatissa tai tutkinnossa.

– Ammatillisessa näyttötutkinnossa aiempi osaaminen otetaan huomioon ja puuttuvat tiedot voi hankkia osina, esimerkiksi työssä, oppisopimuskoulutuksessa tai yksittäisinä opintosuorituksina. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä.