Ruma ei kelpaa töihin

Stylistit pukevat poliitikot, ja huonokuntoinen johtaja nävertää luottamusta yritykseen. Vaatimukset viriilistä ulkomuodosta ovat hiljalleen levinneet myös arkiseen työelämään.

Taitavista työntekijöistä on ylitarjontaa monella alalla. Kun koulutettuja, kielitaitoisia ja kokeneita työntekijöitä on tarjolla sankoin joukoin, kriteerit nousevat. Työnantaja katsoo kokonaisvaikutelmaa, johon liittyvät esimerkiksi ulkonäkö ja terveys.

Mielikuvaa hyvästä työntekijästä rakennetaan huolitellulla pukeutumisella ja urheiluharrastuksilla. Maraton ei kaikilla työpaikoilla ole enää ihailtava suoritus, vaan ainoastaan osoitus riittävästä työkyvystä.

– Rimaa on nostettu ylöspäin viimeiset 10–15 vuotta. Työelämä näyttää agility-radalta, jolla pitää tehdä erilaisia temppuja, että olisi edes kelvollinen työntekijä, filosofian professori Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta sanoo.

Oulun yliopiston dosentti Taina Kinnunen arvioi muutoksen liittyvän myös todellisuuden pintaistumiseen.

Aikana, jolloin muoto on sisältöä tärkeämpää, asiaosaaminen ei riitä. Sanottava pitää osata paketoida oikein.

Sisäiset ominaisuudet sekoittuvat työnantajien silmissä ulkoisiin piirteisiin. Pyylevyys tulkitaan velttoudeksi ja rypyt kärttyisyydeksi.

Sallitun raja
siirtyy vaivihkaa

Terveyskampanjointi ja kuntoiluvillitykset ovat vallanneet työpaikat viimeisten 10–15 vuoden aikana, ja tupakointi on muuttunut paheksunnan aiheeksi.

Tavat muuttuvat huomaamatta, kun asiat alkavat tuntua itsestään selviltä – kuten on käynyt vaikkapa työnantajan tarjoamille kuntoiluseteleille.

– Tuntuu äkkiseltään hyvältä ajatukselta, että työnantaja tukee terveitä elämäntapoja. Samalla se siirtää rajaa: missä määrin työnantaja saa puuttua terveyskäyttäytymiseen, Taina Kinnunen sanoo.

– Tupakointikielto on hyväksytty mutinoitta. En pitäisi sitä kummallisena, jos hampurilaisten syöminen työajalla kiellettäisiin.

Milloin bonus
muuttuu sanktioksi?

Työnantajat haluavat sijoittaa alaisiin, jotka itse aktiivisesti hoitavat terveyttään.

Taina Kinnusen mukaan alkuun palkitaan toivotunlaisesta käytöksestä, mutta seuraava askel on vääränlaisesta toiminnasta rankaiseminen.

– Terveellisten elämäntapojen puolesta kampanjointia kutsutaan kannustamiseksi, mutta painostuksen ja kannustamisen raja ei ole selkeä, Jaana Parviainen toteaa.

– Asiaa on pidetty pelkästään positiivisena sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Nyt näyttäisi siltä, että osa työntekijöistä alkaa kokea sen painostuksena.

Jos yritys palkitsee bonuksilla niitä, jotka eivät ole sairauslomilla, se lähettää myös toiseen suuntaan suoran viestin: Sairastelu ei ole suotavaa.

Työntekijöiden säännölliset terveystarkastukset puolestaan antavat työntekijöiden arviointiin uusia mittareita.

– Voiko näkyä palkassa, jos kolesteroli ei ala laskea, Kinnunen kysyy.

Konsulttiyhtiö Psyconin varatoimitusjohtaja Arja Läärä ei ole törmännyt hakijoiden elämäntapojen uteluun rekrytointitilanteissa.

Tietoisuus työhyvinvoinnista on toki aiempaa enemmän esillä.

– Yritykset haluavat erottua sillä, että työntekijöistä pidetään huoli, Läärä sanoo.